Afganistanin ongelma

Afganistanissa on käyty sotaa jo kymmeniä vuosia. Ensin neuvostoliittolaiset kokivat suuria tappioita ja lopulta vetäytyivät. Silloin oli kyse vain poliittisten asemien vahvistamisesta. Nyt siellä puolestaan ovat asialla kansainväliset rauhanturvaajat. Rauha tosin on kyseenalainen. Kaiken takana on kuitenkin nyt ilmeisesti vain se, että kansan ainoa ja suurin tulonlähde on oopiumunikon viljely. Maasta on tosin löydytty huomattavia mineraaliesiintymiäkin, mutta ilmeisesti niiden hyödyntäminen nykytilanteessa ei houkuttele ulkomaisia sijoittajia.

Kaikessa on kuitenkin perimmäisenä kysymyksenä kansan elinmahdollisuudet. Al Gaida ja talebanit elävät sen varassa, että kansa voi pahoin. Mutta onko sota ainoa ja halvin ratkaisu tähän ongelmaan? Olisiko esimerkiksi halvempi muuttaa unikkoviljelmät viljan ja vihannesten ja miksei myös kukkien viljelylle? Sadon voisi kansainvälinen yhteisö ostaa melkoisella subventiolla ja se tulisi sotimiseen verrattuna huomattavasti edullisemmaksi. Rauhoittuminen puolestaan avaisi mahdollisuuden teollistumiselle ja hyvinvoinnin kasvulle.

Toiminta toki pitäisi hoitaa YK:n alaisuudessa siten, että korruptoitunut paikallinen hallinto ei pääsisi vetämään välistä. Joka tapauksessa sota ei ole koskaan ollut lopullinen ratkaisu mihinkään ongelmaan.   Tässä Alexander Stubbin EU-partnereille pohtimista.

Comments are closed.


WP Login