Kiina ostoksilla

Kiina ostoksilla

Globalisaatio on luonut maailmaan täysin uuden talousjärjestelmän. Sitä voisi kutsua keskusjohtoiseksi kapitalismiksi. Ainakin ulkopuolisesta talouskriitikosta Kiinan nykyinen järjestelmä vaikuttaa siltä. Vaaralliseksi tämän tekee se, että viime vuoden vaihteessa Kiinan valuuttavaranto oli peräti 2,4 triljoonaa dollaria. Tämä on niin paljon dollareita, että sillä voisi ostaa kaikki Baltian maat ja saada kaupan päälle vielä ison osan muitakin EU-maita. Kun tällaista varallisuutta johdetaan maailman suurimman valtion hallinnosta keskitetysti, niin se on asia, jota on syytä tarkastella ja varmaan tarkastellaankin eri maiden tiedustelupalveluissa hallituksista puhumattakaan.

Näin suurta rahamäärää ei voi kokonaisuudessaan pitää likvidinä kovin kauan, vaan se on sijoitettava mahdollisimman pitkäjänteisesti. Sillä voi tehdä myös sorokset eli spekuloida valuuttamarkkinoilla. Kiina onkin selkeästi ilmaissut, että se haluaa tukea vahvaa euroa. Tämän maa on jo käytännössä aloittanutkin iskemällä sijoituksillaan Euroopan köyhään mieheen eli Kreikkaan. Kiina on myös ilmoittanut ostavansa muidenkin EU-maiden velkakirjoja. Se on myös aloittanut suurinvestoinnit Pietariin eli EU:a lähinnä olevaan venäläiseen keskukseen. Nämä operaatiot on ajoitettu mielenkiintoisesti samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa ollaan puuhaamassa kiinalaisille tuotteille sakkotulleja, joita WTO:n termein kutsutaan antidumping-tulleiksi.

Kiinan EU-strategiaa selittää pitkälle se, että Kiinan ylivoimaisesti suurin vientimaa on ollut Yhdysvallat. Sillä on ollut tietynlainen riippuvuussuhde Yhdysvaltain markkinoista. Yhdysvaltain lama onkin varmaan ollut suurempi syy laajentaa vientimarkkinoita, kuin mahdollisesti tulevat tullit. Yhdysvallat on vaatinut Kiina revalvoimaan eli nostamaan RMB:n kurssia suhteessa dollariin, mutta tähän Kiina ei helposti suostu. Jos se puolestaan tukee Euron arvoa, niin se lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sen ei tarvitse revalvoida valuuttaansa ja samalla se pystyy halvoilla tuotteillaan valtaamaan Euroopan markkinat. Kiina siis haastaa Yhdysvallat nokittamalla Euroopalla.

Samaan aikaan Kiina investoi ankarasti Afrikan valtaville raaka-ainemarkkinoille ja turvaa näin omaa tuotantoaan pitkällä tähtäimellä. Seuraavana on todennäköisesti Etelä-Amerikka, mutta se on jo haasteellisempi, koska siellä valtiot ovat kuitenkin pidemmälle kehittyneitä kuin Afrikan investointien kohdevaltiot. Afrikan raaka-ainevarat riittävät kuitenkin pitkäksi aikaa Kiinan tarpeisiin.

On selvää, että kaikilla näillä operaatioilla Kiina varmistaa ja ylläpitää vientikilpailukykyään. Vaikka palkat nousevatkin melko nopeasti ja pitävät yllä inflaatiota, niin edellä mainituilla toimenpiteillä ja valuuttakurssin spekuloinnilla Kiina on hyvin kilpailukykyinen globaaleilla markkinoilla pitkälle tulevaisuuteen. Kiina on siis omaksunut kapitalismin perusteet hyvin nopeasti ja keskitetyllä johtamisella haastaa muun maailman kovaan kilpaan globaaleista markkinoista. Pitää myös muistaa, että maan tuotanto on jo nyt massiivinen ja se kasvaa nopeaa vauhtia koko ajan.

Miten muu maailma on varautunut näin massiiviseen kilpailijaan? Suomen kannalta EU:n olisi syytä suhtautua vakavasti Kiinan panostukseen Euroopan markkinoille. Nopea riskianalyysi olisi paikallaan.

Comments are closed.


WP Login