Vain 3 sekunnin tähden

Tässä ajassa nopea lännen mies ehti vetää Coltin esiin ja ampua vihollisen. Nykyisin tässä ajassa voi päästä aina valtakunnan oikeuteen asti. Niin muuttuu maailma Eskoseni.

Kun lainsäädäntöä ryhdyttiin kääntämään suomen kielelle, sitä käännettiin täysin toisenlaisesta kulttuurista nykyiseen verrattuna. Suomen hallintorakenteet oli rakennettu kuningaskunnan aikana, jossa kuninkaalla oli suurin valta. Toiseksi suurin valta oli aatelistolla ja heidän kanssaan tasavertaisia olivat viranomaiset. Venäjän vallan aikana virkamieskunta säilyi samoin sen valta. On siis varsin ymmärrettävää, että maahan ei tarvittu perustuslakituomioistuinta. Perustuslaki oli kuningas ilman valitusoikeutta tai tsaari.

Seuraavan kerran lakeja käännettiin suuria määriä ruotsinkielestä vuoden 1956 yleislakon jälkeen, jolloin vasemmisto alkoi vaatia lisää sosiaalisia uudistuksia. Pelkkä lisää liksaa ja lyhyemmät työajat eivät riittäneet. Maaottelua käytiin paitsi yleisurheilussa myös hyvinvoinnissa. Suomen piti saavuttaa sama hyvinvointi kuin Ruotsissa ja mieluimmin ajaa vielä ohi. Kiireessä käännöksistä tuli varsin huvittaviakin versioita, joita sitten jouduttiin jälkeenpäin paikkailemaan.

Lainkuuliaisuuden periaate oli tuolloin se, että kaikkien, kansanedustajat mukaan lukien, tuli tuntea laki A – Ö heti, kun se tuli voimaan. Kansalaisalamaisille ei sallittu vahinkoja eikä väärinkäsityksiä vaikka kyseessä olisi ollut millainen kapulakieli tahansa tai vaikkapa järjen vastaisuus. Viranomaisille sen sijaan sallittiin hyvinkin suuria virheitä ja etenkin melko vapaata lakien tulkintaa. Tätä suojasivat hallinto-oikeudet. Ne hautasivat hiljaisuudessa virkamiesten virheet, koska hallinto-oikeuksilla ei ole samaa tuomiovaltaa kuin käräjäoikeuksilla. Hallinto-oikeudet antavat päätöksiä, jotka sitovat kansalaisia, mutta eivät virheen tehnyttä viranomaista. Viranomaiset voivat olla noudattamatta päätöksiä, kuten on nähty mm. Jyväskylän kaupunginjohtajan kultaisessa kädenpuristuksessa.

Tähän oikeudelliseen ympäristöön istuu hyvin mukavasti Perustuslakivaliokunta ja Valtakunnanoikeus. Ne ovat ikään kuin piste i:n päälle. Samalla ne ovat kuitenkin muinaisjäänne ajoilta, jolloin Suomi eli onnellisena Euroopan periferiassa Kekkosslovakiana ja suurin osa länsimaalaisista ei nähnyt mitään eroa Suomen ja Viron välillä. Olivathan ne suuren ja mahtavan Neuvostoliiton rajanaapureita. Vieraillessani LA:ssa 1980-luvun alussa paikalliset asukkaat veikkailivat, että Suomi on jossain Vietnamin ja Korean välimaastossa. Tähän totesin, että lähellä Kiinaa kyllä ollaan, kun on vain yksi valtio välissä. Se on tosin Neuvostoliitto.

Sodan jälkeisistä ajoista lakien säätäminen on muuttunut tulvaksi, jota ei oikein kukaan enää hallitse. Tulvaa lisäsi vielä liittyminen EU:in. Brysselistä tulevat lait joudutaan ottamaan käyttöön Suomessa vaikka ne eivät edes mitenkään sopisi meikäläiseen kulttuuriin. Tämä onkin yksi EU:n suurimpia ongelmia. Lainsäädännössä ei oteta huomioon paikallisia eroja ja kulttuureja. Jo pelkästään ilmasto Välimeren alueella ja Napapiirillä poikkeavat oleellisesti toisistaan ja aiheuttaa suuria eroavaisuuksia. Näissä tapauksissa tavallisen suomalaisen rivikansalaisen saattaa olla jopa mahdotonta ymmärtää esimerkiksi vaikkapa tervadirektiiviä. Hallintoviranomaiset on kuitenkin rokotettu tekemiään virheitä vastaan omalla oikeusjärjestelmällään. Kansalla ei tällaista rokotusta ole.

Tasa-arvo viranomaisten ja kansalaisten välillä ei siis toteudu. Kansalainen ei siis pysty missään peräämään omia perustuslaillisia oikeuksiaan. Ei ole edes varmuutta siitä, miten Suomen perustuslaki soveltuu nykyiseen eurooppalaiseen Brysselistä tulevaan lainsäädäntöön. Tarkistetaanko jossain mahdolliset ristiriitaisuudet? Presidentti Halosen ankarasta vastustuksesta huolimatta nyt olisi korkea aika pitää kaikki pukit pois kaalimaalta ja säätää laki Perustuslakituomioistuimesta. Vaalirahoitusjupakat ja kaikenlaiset muut poliitikkoihin kohdistuvat kytkösepäilyt ovat todistaneet, että poliitikkojen ja poliittisten puolueiden itsesäätelyjärjestelmä on kertakaikkisesti pettänyt.

Oman sukupolveni puolesta olen pahoillani ja pyydän anteeksi sitä, että maan tapa on edennyt loukkaamaan karkeasti kansan oikeustajua. Samalla se on nuorison keskuudessa leimannut pahoin koko poliittisen toiminnan ja eduskunnan. Vähänkin itseään kunnioittavien kansanedustajien on nyt tehtävä ainoa oikea päätös ja luoda perustuslakituomioistuin, jossa poliitikoilla ei ole mitään valtaa. Muutos on saatava aikaan ennen kuin alueellinen ja hallinnollinen epätasa-arvo ylittävät kansan sietokyvyn.

This entry was posted on Friday, October 1st, 2010 at 10:19 am and is filed underPakinat. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed. Edit this entry.

Comments are closed.


WP Login