Muotoilun markkinointi

Muotoilusta on keskusteltu julkisuudessa hyvin vilkkaasti. Suurin osa suomalaisista pitääkin suomalaista muotoilua maailman huippuna. Muotoilu on kuitenkin vain yksi, joskin merkittävä osa, tuotteen arvoketjusta. Muotoilu ei ole siis tuotteelle itseisarvo, vaan sekä tuote, että sen myötä muotoilu, on osattava myös myydä globaaleilla markkinoilla. Kotimaiset markkinat ovat siksi pienet, että muotoilun aiheuttamat kustannukset tuotteelle voivat muodostua haitallisiksi tuotteen kokonaiskilpailukyvylle.

Jos unohdetaan pakkausten muotoilu, joka sekin on osa tuotteen markkinointia ja tutkitaan vaikkapa huonekalujen muotoilua, niin vastassa on useita ongelmia. Ensimmäinen ja erittäin tärkeä tekijä on tuotetta valmistavan yrityksen kokonaisstrategia. Jos aiotaan valmistaa todella korkeasti muotoiltuja tuotteita, niin se on otettava huomioon koko yrityksen visiossa, missiossa ja strategiassa. Tähän on monta syytä, mutta käytännön tasolla tärkein tekijä on hinnoittelu. Design tuotteiden kilpailukyky ei piile hinnassa vaan nimenomaan tuotteen muotoilussa. On myös otettava huomioon, että korkealaatuinen design edellyttää tuotteelta myös korkeaa laatua. Jos upeasti muotoiltu tuote hajoaa käsiin muutamassa kuukaudessa, muotoiluun panostus on heitetty täysin hukkaan.

Tästä puolestaan päästään seuraavaan tekijään. Korkeasti muotoiltuja laatutuotteita markkinoimaan ja myymään tarvitaan korkeatasoisia tekijöitä, jotka ymmärtävät muotoilun ja laadun merkityksen markkinointivaltteina. Yrityksen on myös pidettävä mielessä, että tällaiset ammattilaiset eivät ole halpoja, eikä heitä osteta tavanomaisista rekrytoijien huutokaupoista. Tällaisia ammattilaisia löydetään yleensä head hunterien avulla. Korkean muotoilun myynti edellyttää siis panostuksia koko tuotteen arvoketjussa.

Jos sitten tarkkaillaan korkeasti muotoiltua tuotetta tuotteen elinkaaren näkökulmasta, niin sieltä tulee vastaan lisää ongelmia. Kymmeniä vuosia messuja kiertäneenä olen nähnyt, kuinka tuotetta käännellään ja valokuvataan joka kantilta. Melko nopeasti valokuvaus kiellettiin messuilla, mutta sitten tulivat kännykkäkamerat. Niitä on erinomaisen vaikea valvoa. Lisäksi niistä voidaan kuva siirtää reaaliajassa kuvankäsittelyohjelmiin. Tämän jälkeen loppu onkin helppoa. Tätä kutsutaan QCT-tekniikaksi eli nopean kopioinnin tekniikaksi. Kopsauksen historia on hyvin vanha, mutta laajasti se alkoi teollisuudessa 2. maailmansodan jälkeen, kun kaikki saksalaiset patentit julistettiin avoimiksi.

Kopsauksella voidaan kuitenkin kopioida pääosin muotoja. Materiaalit, raaka-aineet ja työnlaatu ovat huomattavasti vaikeammin kopioitavissa. Koska kopiointi on nyt niin nopeata, että kopion tulo markkinoille kestää joidenkin tuotteiden osalta vain kuukausia, on riski otettava huomioon jo markkinointia suunniteltaessa. Suurin riski piilee siinä, että kopioidut tuotteet hyvin usein ovat huonolaatuisia ja ne haittaavat alkuperäisen tuotteenkin mainetta. Näin kävi esimerkiksi Fiskarsiin saksille, joita kopioitiin Kaakkois-Aasiassa ja myytiin murto-osalla alkuperäisten tuotteiden hinnoista.

Hintakilpailuun ei pidä huippumuotoilluilla tuotteilla lähteä. On vain varauduttava siihen, että kilpailua tulee siltä rintamalta. Tämä merkitsee sitä, että omien huippumyyjien on löydettävä myös vähittäisjakeluketjusta korkeatasoisia toimijoita, joilla on imago laatutuotteiden myyjinä. Huipputuotteiden kohdalla onkin siis hallittava myös VCM eli Value Chain Management eli arvoketjujohtaminen. Julkisessa keskustelussa muotoilusta on unohdettu, että muotoilua ei voi irrottaa arvoketjustaan ja globaalista toimintaympäristöstä. Nykymaailmassa voi myydä mitä tahansa, kun vain osaa löytää tuotteelleen oikeat asiakkaat.

Comments are closed.


WP Login