Matti, Matti, Matti

Ensin Jäätteenmäki ja nyt Matti – mitä seuraavaksi? Kepusta sanotaan, että se pettää aina, mutta nyt se vielä jättääkin. Kuinka kauan puolueessa riittää halukkaita uhrattavia? Ei puolue selviä omasta vastuustaan sillä, että se jatkuvasti uhraa omiaan ja yrittää pestä itsensä puhtoiseksi. Maalaisliitto-Kepu on vuosikymmenien aikana rakentanut maan suurimman verottoman rahoitusjärjestelmän puolueen ja vaalien rahoittamiseen. Se perustuu siihen, että säätiöt ja yhdistykset ovat pääsääntöisesti veroista vapaita. Muillakin puolueilla on näitä, mutta ei likikään samassa laajuudessa.

Näiden lisäksi Maalaisliitto rakensi aikoinaan maahan mahtavan maatalouden neuvonta- ja palvelujärjestelmän, joka oli käytännössä maanviljelijöille ilmainen. Se pönkitti samalla puoluekoneiston valtaa veronmaksajien kustannuksella. Jos yritystoimintaa tukemassa olisi ollut samanlainen järjestelmä, niin meillä olisi varmaan huomattavasti enemmän yrityksiä. Mahtavasta koneistosta huolimatta tilojen määrä on vähentynyt vuoden 1980 reilusta 200 000 vuoden 2008 noin 46 000.

Ei siis ole ihme, että Kepu on unohtunut elämään Kekkosen valtakauden huumassa, eikä ole huomannut, että maailma on hyvin nopeassa muutoksessa. Tällainen valtakoneisto ylimiehitti etenkin maaseutukuntien organisaatiot, koska vanhoina hyvinä aikoina tehokkuudella ei ollut merkitystä. Mikä tahansa valtaa pitkään pitävä organisaatio puolueet mukaan lukien, voi hurahtaa uskomaan itsensä kaikkivaltaisuuteen. Samaan aikaan kuitenkin media on joutunut sellaiseen kilpailutilanteeseen, että menestyäkseen sen on kaivettava juttuja yhä syvemmältä. Puolueiden ja median välinen konsensus ei enää kannata – taloudellisesti. Tämä putsaa syrjäisimmätkin pöydät.

Ei yksi pääsky tee kesää – eikä kaksikaan. Poliittinen itsesuojeluvaisto kuitenkin pakottaa uhraamaan niin monta puolueen jäsentä, kuin heitä jää verekseltään kiinni tai kuinka paljon puolueen etu edellyttää. Tämä strategia kertoo vain siitä, että koko pöytää ei voi puhdistaa kerralla, koska jäljelle jäisivät vain hammastaan purevat petetyt rivijäsenet kuten pyramidihuijauksessa. Pieni parannus saataisiin aikaan sillä, että kaikki rahaa ja omaisuutta kertyttävää toimintaa harjoittavat yhdistykset ja säätiöt säädettäisiin verovelvollisiksi. Tämä kuitenkin siten, että tietyin kriteerein verotusta ei toimitettaisi. Tällöin järjestöt saataisiin kuitenkin läpinäkyviksi ja kontrollin alle. Etenkin jos veropohjaa pitää laajentaa, niin tästä olis hyvä aloittaa.

Comments are closed.


WP Login