Venäjäkö suurvalta

Kun keskustellaan siitä, mikä on suurvalta ja mikä ei, pitäisi ensin määritellä, mitä suurvalta käsitteellä tarkoitetaan. Bruttokansantuote tai ostovoimapariteetti mittaavat vain osaa kriteereistä. Miten suhtaudutaan esimerkiksi valtion velkaan? Armeijan mahtia tekijänä on vaikea arvioida, koska viimeisistä testeistä on kovin kauan. Jos ajatellaan koulutusta, niin Venäjä on ehdoton suurvalta Yhdysvaltoihin verrattuna. Yhdysvalloissa on 20 miljoonaa luku- ja kirjoitustaidotonta. Venäjällä luku- ja kirjoitustaidottomia ei ole juuri lainkaan. Suomi on koulutuksen suurvalta ainakin Pisa-tutkimusten perusteella.

Pinta-alaltaan ja luonnonvaroiltaan Venäjä on ehdottomasti suurvalta. Venäjällä on vieläkin mittaamattomat luonnonvarat vaikka kommunismin aikana niitä tuhottiin urakalla. Taloudellisia mittareita on muitakin esimerkiksi inflaatio ja valuutan arvo. Suurvalta on siis vaikeasti määritellä, koska erilaisia taustamuuttujia on paljon ja niiden käyttö pitäisi määritellä yhtenäiseksi ennen vertailua.

Kun keskustellaan taloudellisesta suurvallasta, niin eräs ehdoton ehto on WTO:n jäsenyys. Se kertoo hyvin paljon valtion halukkuudesta kuulua kansainväliseen maailman kauppaan. Liittymättömyys merkitsee yleensä protektionismia, joka puolestaan kertoo maan talouselämän kilpailukyvyn puutteista ja kehittymättömyydestä. Toinen törkeä kriteeri on ulkomaisten investointien suoja. Tähän ei pelkästään riitä se, että asia on lakiin ja sopimuksiin kirjattu, vaan sitä pitää myös tuomioistuimien noudattaa. Nyt Venäjällä ei noudateta edes kansainvälisen välitystuomioistuimen päätöksiä.

Venäjä on neuvotellut WTO:n jäsenyydestä vuodesta 1993 alkaen. Tämä on niin pitkä aika, että se alkaa jo olla vitsi. Suurin syy näin pitkään neuvotteluaikaan on korruptio, joka rehottaa maassa. WTO avaisi rajat vapaalle kaupankäynnille, jolloin suuret joukot vaikutusvaltaisia ihmisiä jäisi ilman pimeitä tulojaan. Nykyinen tilanne haittaa nimenomaan vientiä Venäjälle. Koska Venäjän pääasialliset vientituotteet ovat öljyä, kaasua ja muita raaka-aineita, ei jäsenyydellä ole niihin vaikutusta.

Käytännön kaupankäynnin tasolla Venäjällä on vielä suuria ongelmia. Ohessa lista käytännön esimerkkejä muutamista:

  1. Kaupankäynti alkaa nykyisin etsimällä tuotenimellä valmistajia Netistä. 99 % venäläisistä nettisivuista on venäjän kielellä, joten ne eivät osu hakukoneisiin lainkaan,

  2. Jos vahingossa sattuu löytämään yrityksen nettisuvun, niin hyvin usein sivusto on poistettu käytöstä,

  3. Jos sivusto on käytössä, sieltä ei löydy muita yhteystietoja kuin puhelinnumero. Puhelimeen vastataan yleensä venäjäksi ja englantia puhutaan vain hyvin harvoin,

  4. Jos sivustolla sattuu olemaan sähköpostiosoite ja telefax numero, niin pääsääntöisesti kyselyihin ei vastaa kukaan. Johtuuko tämä kielitaidon puutteesta vai jostain muusta, on vaikea sanoa,

  5. Jos sitten sattuu saamaan vastauksen, niin tarjoukset ovat parhaimmillaan FOB Pietari. Suomen kaupan suurin ongelma on ns. rajarahti. Jos tavara toimitetaan junalla Suomen rajalle, niin rahti on jopa 4 x korkeampi kuin Pietarin satamaan. Monissa tuotteissa rahti nostaa hinnan niin korkeaksi, että tuotteita voi tuoda halvemmalla Kiinasta ja Brasiliasta kuin Luoteis-Venäjältä. Tämä on ehdottomasti suurin este tavaroiden tuonnille Venäjältä Suomeen,

  6. Tänä vuonna selitys siitä, miksi hinnat eivät ole olleet kilpailukykyisiä on se, että Venäjän kotimarkkinat vetävät hyvin ja hinnat ovat vientihintoja korkeampia. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että venäläiset haluavat vientiä vain silloin, kun kotimarkkinat vetävät huonosti. Tällainen myyntipolitiikka ei takaa minkäänlaista jatkuvuutta ja jatkuvuuden puuttuessa asiakkaat siirtyvät muualle, 

Tuonti venäjältä ei ole niinkään kiinni suomalaisten halusta vaan venäläisistä itsestään. Tämä asia pitäisi jotenkin nostaa keskusteluun, koska Venäjän on Suomen luonnollinen kumppani myös tuonnissa.

Comments are closed.


WP Login