Yhteiskunnalliset talousarviot

Kaikkiin organisaatioihin kertyy kuonaa silloin, kun talous kehittyy voimakkaasti. Yksityiset organisaatiot kuten yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintansa kunkin ajan olosuhteisiin. Huonoina aikoina karsitaan hyvinä aikoina syntyneet rönsyt pois ja sopeutetaan toiminta vallitseviin olosuhteisiin. Valtiolla ja kunnissa ei näin menetellä. Valtion ja kuntien organisaatiot ja kulut pyrkivät kasvamaan hyvinä aikoina kehityksen mukana. Silloin, kun avoimella sektorilla ja yrityksillä menee huonosti ja ne sopeuttavat toimintaansa, paine kasvaa julkisissa organisaatioissa. Työttömyys ja sosiaalitoimi ovat suurimman paineen alla. Tällainen yhtälö on varsin haastava. Hyvinä taloudellisina aikoina eli noususuhdanteissa pitäisi toimintoja karsia ja varautua tuleviin huonoihin aikoihin. Tällaisina aikoina ei kuitenkaan hevillä löydy poliittista tahtoa, vaan kaikki puolueet haluavat jakaa kannattajilleen viisi hyvää ja kymmenen kaunista. Tässä tilanteessa aletaan yhdistää kuntia.

Teknisesti ottaen kansanedustajat ja valtuutetut ovat hyvin haastavassa asemassa. Olen tutkinut Internetissä tarjolla olevaa informaatiota valtion ja Lahden kaupungin talousarvioista. Olen itse joutunut tekemään satoja budjetteja ja tutkimaan konsultoimieni yritysten talousarvioita niin Suomessa kuin muissakin maissa. Tällä kokemuksella voin helposti todeta, että jos kansanedustajille ja valtuutetuille annetaan sama informaatio, joka löytyy Internetistä, niin heillä ei ole mitään mahdollisuuksia puuttua budjettien todelliseen sisältöön. Tämä selittää myös ns. juustohöylämenetelmän käytön. Koska kukaan ei tiedä talousarvioiden todellista sisältöä, ainoastaan pääkohdat, niin on höylättävä kaikesta. Tällä menetelmällä kaikki häviävät.

Julkiset budjetit ovat niin laajoja ja monisäikeisiä, että ne muistuttavat rakenteeltaan pyramideja. Hallituksen ministerit ja kaupunginhallitusten jäsenet käsittelevät vain näitä pääkohtia, eivätkä tiedä, mitä näiden lukujen alimmalla tasolla todellisuudessa on. Hyvä esimerkki tästä on keskustelu Seinäjoen – Oulun välisen rataosuuden rahoituksesta. VVM tarjosi siihen viittä miljoonaa, kun todellinen tarve on moninkertainen. Reaalielämässä tämän suuruinen summa nostaa todellista tarvetta, koska toimintoja joudutaan purkamaan ja myöhemmin rakentamaan uudelleen. On selvää, että Valtiovarainministeriön asiantuntemus ei riitä tekemään tällaisissa asioissa rationaalisia päätöksiä. Päätökset tehdään mutu-periaatteella. Suuret infrastruktuurihankkeet tulevat kaikkein edullisimmiksi silloin, kun ne tehdään yhtäjaksoisesti suurina kokonaisuuksina.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että tällaisella informaatiolla ei pystytä koskaan tekemään mitään rakenteellisia uudistuksia. Niihin ei ole yksinkertaisesti riittävää tietoa. Tästä johtuen edessä on tilanne, jossa jossain vaiheessa joudutaan repimään talousarviot auki juuriaan myöden. Silloin joudutaan katsomaan myös kaikki vuosikymmenien kuluessa saavutetut edut ja niiden perusteet reaaliajassa. Mitä myöhemmin tämä tehdään ja pakon edessä, sitä suurempi tulee olemaan tuska. Suomi on kestänyt euroajan kaksi lamaa ja selvinnyt niistä, mutta kolmas kerta toden sanoo. Onko kanttia odottaa sitä?

Comments are closed.


WP Login