Poliittinen tahto

Erkki Rintalan kirjoitus Helsingin Sanomissa 6.8 on liki täydellinen selostus siitä, mihin poliittisen tahdon puute voi johtaa. Poliittinen tahto merkitsee käytännössä sitä, että saadaan aikaan poliittinen ratkaisu. Mikäli tahtoa ei löydy riittävästi, niin koko asia yleensä haudataan varttumaan aikoja, jolloin päätöksen tekevät jotkut muut kuten esimerkiksi markkinavoimat. Erkki Rintalan kirjoituksessa todetaan, että suomalaista lainkäyttöä ei ole toistaiseksi onnistunut muuttamaan edes Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin (EIT). Suomea langettavia päätöksiä on niin paljon, että ne asettavat kyseenalaiseksi Suomen kutsumista oikeusvaltioksi.

Suuri periaatteellinen kysymys syntyykin siitä, voiko valtio vaatia kansalaisiaan noudattamaan lakia, jos se ei itse sitä noudata. Voidaan myös perustellusti kysyä, millä perusteella Suomi voi vaatia esimerkiksi Kiinalta ja Venäjältä ihmisoikeuksien noudattamista, kun se itse niitä noudata. Vastaukseksi ei kelpaa se, että siellä tapetaan ihmisiä ja toimittajia. Suomessa näin tehdään vain henkisellä tasolla, joka monissa tapauksissa täyttää kidutuksen tunnusmerkit.

Poliittisen tahdon puute ei ilmene pelkästään tehtyjen kansainvälisten sopimusten noudattamatta jättämisessä. Näistähän meillä on muitakin esimerkkejä kuin ihmisoikeuksia koskevat. Autovero- ja alkoholiverokikkailut ovat vain jäävuorenhuippuja ja myös EU-tuomioistuimelta on tullut monia langettavia päätöksiä ja koska päätökset kestävät vuosia, niin putkessa on lisää tulossa. Valitettavaa on, että kun sopimukset on allekirjoitettu, niin katumuspillerit ovat sen jälkeen tehottomia. Rusinoita on kyllä yritetty pullasta poimia.

Rikkaalle Venäjälle syydetyt kymmenien miljoonien avustukset eivät ole tulleet mieleen keskusteluissa rekkajonoista rajalla tai puutulleista. Näissä tapauksissa poliittinen tahto on unohtunut 1960-luvulle tai sitten diplomaattinen pelisilmä on saanut votkahalvauksen. Venäläisten pelisilmä on puolestaan huomannut suomalaisten tyhmyyden ja käyttävät sitä häikäilemättä hyväkseen. Poliittista tahtoa puuttuu myös monissa sisäisissä ongelmissa. Eräs pinnalla oleva asia on työurien pidentäminen. Tässä asiassa ei riitä poliittista tahtoa hyväksymään sitä, että eläkeiän siirtäminen ei ole pelkästään palkansaajan päätettävissä. Se on mitä suurimmassa määrin työnantajien päätettävissä. Jos työnantajan kustannukset nousevat ikääntyviä ihmisiä työllistettäessä, niin ei sitten työllistetä.

Poliittisen tahdon puuttumisesta johtuvia kysymyksiä on vaikka kuinka paljon ja valitettavasti niitä syntyy jatkuvasti lisää. Olipa kyseessä minkälainen hallitus tahansa, niin poliittisen tahdon puute on niiden kaikkien yhteinen nimittäjä.

This entry was posted on Saturday, August 7th, 2010 at 10:38 am and is filed under Pakinat. You can follow any responses to this entry through theRSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed. Edit this entry.

Comments are closed.


WP Login