Archive for elokuu, 2010

Terveyspalveluja Netissä?

Lahdessa julkistettiin keväällä uusi nettipalvelu. Uutisesta sain sen käsityksen, että pankkitunnuksilla voi käydä tarkistamassa laboratoriokokeiden tulokset. Innokkaana menin tekemään sopimuksen ja kotona katsoin heti koneelta, mitä sieltä näkyisi. No ei näkynyt mitään. Meni jokunen kuukausi ennen, kuin seuraava tilaisuus tuli. Kävin kokeissa ja kokeiden piti olla valmiina seuraavana päivänä. Kokeita tekevät hoitajat eivät olleet muuten kuuletkaan moisesta nettipalvelusta. Loistavaa sisäistä tiedonkulkua!

No odottelin viikonvaihteen yli ja katsoin koneelta näkyisikö tuloksia. Eipä näkynyt – ei sitten mitään. Annoin sitten palautetta palautuslomakkeella ja sain nopeasti vastauksenkin. Ei niitä tuloksia niin vain näytetä. Pitää ensin käydä hoitajalla tai lääkärillä ja sopia hänen kanssaan, että tulokset laitetaan nettiin näkyviin. Mitä ihmettä? Jos lääkäri kertoo tulokset ja niiden mahdollisesti vaatimat toimenpiteet, niin mihin tällaista palvelua tarvitaan? Mitä niitä tuloksia enää jälkikäteen netistä katselemaan!

Olin kaupungilla ja ajattelin, että käyn Terveyskioskissa katsomassa tulokset. Odottelin puolisen tuntia, jonka jälkeen ilmoitettiin, että tuloksia ei nyt saa, koska järjestelmä on kaatunut. Menin sitten terveyskeskukseen, mutta siellä ei sitten kerrottu tuloksia, vaan varattiin puhelinaika lääkärille viikon kuluttua. Vastaanoton hoitaja manasi, että tämä uusi systeemi tuottaa vain enemmän työtä, eikä suinkaan vähennä sitä.

Tämä on tyypillistä hallintoviranomaisten palvelutarjontaa, kun ei vaivauduta kysymään asiakkailta eli potilailta, mitä he todella tarvitsevat. Logiikka heittää tässä muutenkin. Olisi ollut paljon loogisempaa ja hyödyllisempää hoitaa ensin kuntoon ajanvaraus Internetin kautta kuten esimerkiksi Turussa. Turussa se on ollut mahdollista jo kohta kymmenen vuotta. Ehdotin tähän tarkoitukseen pankkitunnusten käyttöä jo 2003. Silloin sanottiin, että Lahti ja muutamat muut kehittävät omaa tunnistusjärjestelmää. Seitsemän vuotta myöhemmin päädyttiin kuitenkin pankkitunnuksiin. Oli kai pakko tehdä jotain, kun rahaa oli palanut satoja tuhansia.

Koko tämä tunnistus ja yksityisyyden suoja terveydenhuollossa on ihan pelleilyä. Terveyskeskuksissa pyydetään vain Kelakorttia. Sen perusteella voi vain tunnistaa sukupuolen perusteella ja ehkä iän. Muuten voi luukulla esittää kenen tahansa Kelakortin. Apteekista voi hakea lääkkeet Kelakortilla vaikka kuka. Lääkärin vastaanotolle voi mennä, kun vain ilmoittaa sos. tunnuksen, jolla varaus on tehty. Että se siitä identiteettisuojasta!

On se niin kallista pelleilyä ja puuhastelua tämä touhu.

No Comments »

Terveydenhuollon kustannuspaineet

Keskustelu terveydenhuollon yhä kasvavista kustannuksista on hyvin yksipuolista ja yhä enemmän suuria ikäluokkia syyllistävää. Keskustelussa ei juuri puhuta muusta kuin siitä, että suurten ikäluokkien eläkkeelle lähtö räjäyttää kustannukset. Sen sijaan terveydenhuollon kustannusrakenteita ei ole juuri tutkittu. Ei ole myöskään tutkittu sitä, mitä säästöjä saataisiin esimerkiksi hyödyntämällä Viron mahdollisuuksia tarjota tiettyjä palveluja. Jotkut Itä-Suomen kunnat ovat lähettäneet eläkeläisiä tarkastuksiin ja ”huoltoon” Pärnuun ja Saarenmaalle.

Nyt on alkanut kuulua vienoja ääniä siitä, että kuntien ja niiden liittojen terveydenhuollossa on suuria kyseenalaisia kuluja etenkin hallinnossa. Sitä sanotaan liian moniportaiseksi ja epädynaamiseksi. Mikäli olisi kysymys yksityisestä yrityksestä, niin asia tutkittaisiin hyvin nopeasti ja saatettaisiin vaatimusten edellyttämälle tasolle. Mikä estää suorittamasta yleisesti yrityksissä käytössä olevaa työntutkimusta?

Jokaiselle hallinnossa jaettaisiin lomake, johon asianomaisen on merkittävä esimerkiksi kahden viikon aikana jokainen työtehtävä ja siihen käytetty aika. Tällä tavoin saataisiin nopeasti yleiskuva tilanteesta. Tarkennus tapahtuisi sitten asiantuntijahaastattelujen avulla. On satavarmaa, että jokaiseen organisaatioon kertyy ”löysiä” aikojen kuluessa etenkin sellaisissa organisaatioissa, joissa katsotaan, että irtisanominen ei ole mahdollista. Toinen ongelma yhteiskunnallisissa organisaatioissa työpaikkojen perustaminen ja niiden tarpeellisuus jo alkaa päälle.

Kustannuspaineen kasvaessa jossain vaiheessa joudutaan pakon edessä keventämään hallintoa ja koko organisaatiota hyödyntämällä paremmin sähköisiä järjestelmiä. Tekeviä käsiä eli suorittavaa tasoa joudutaan puolestaan vahvistamaan. Tällaiset radikaalit muutokset olisi syytä tehdä hallitusti ja ajan kanssa, koska hallitsematon muutos johtaa ojasta allikkoon.

No Comments »

Venäjäkö suurvalta

Kun keskustellaan siitä, mikä on suurvalta ja mikä ei, pitäisi ensin määritellä, mitä suurvalta käsitteellä tarkoitetaan. Bruttokansantuote tai ostovoimapariteetti mittaavat vain osaa kriteereistä. Miten suhtaudutaan esimerkiksi valtion velkaan? Armeijan mahtia tekijänä on vaikea arvioida, koska viimeisistä testeistä on kovin kauan. Jos ajatellaan koulutusta, niin Venäjä on ehdoton suurvalta Yhdysvaltoihin verrattuna. Yhdysvalloissa on 20 miljoonaa luku- ja kirjoitustaidotonta. Venäjällä luku- ja kirjoitustaidottomia ei ole juuri lainkaan. Suomi on koulutuksen suurvalta ainakin Pisa-tutkimusten perusteella.

Pinta-alaltaan ja luonnonvaroiltaan Venäjä on ehdottomasti suurvalta. Venäjällä on vieläkin mittaamattomat luonnonvarat vaikka kommunismin aikana niitä tuhottiin urakalla. Taloudellisia mittareita on muitakin esimerkiksi inflaatio ja valuutan arvo. Suurvalta on siis vaikeasti määritellä, koska erilaisia taustamuuttujia on paljon ja niiden käyttö pitäisi määritellä yhtenäiseksi ennen vertailua.

Kun keskustellaan taloudellisesta suurvallasta, niin eräs ehdoton ehto on WTO:n jäsenyys. Se kertoo hyvin paljon valtion halukkuudesta kuulua kansainväliseen maailman kauppaan. Liittymättömyys merkitsee yleensä protektionismia, joka puolestaan kertoo maan talouselämän kilpailukyvyn puutteista ja kehittymättömyydestä. Toinen törkeä kriteeri on ulkomaisten investointien suoja. Tähän ei pelkästään riitä se, että asia on lakiin ja sopimuksiin kirjattu, vaan sitä pitää myös tuomioistuimien noudattaa. Nyt Venäjällä ei noudateta edes kansainvälisen välitystuomioistuimen päätöksiä.

Venäjä on neuvotellut WTO:n jäsenyydestä vuodesta 1993 alkaen. Tämä on niin pitkä aika, että se alkaa jo olla vitsi. Suurin syy näin pitkään neuvotteluaikaan on korruptio, joka rehottaa maassa. WTO avaisi rajat vapaalle kaupankäynnille, jolloin suuret joukot vaikutusvaltaisia ihmisiä jäisi ilman pimeitä tulojaan. Nykyinen tilanne haittaa nimenomaan vientiä Venäjälle. Koska Venäjän pääasialliset vientituotteet ovat öljyä, kaasua ja muita raaka-aineita, ei jäsenyydellä ole niihin vaikutusta.

Käytännön kaupankäynnin tasolla Venäjällä on vielä suuria ongelmia. Ohessa lista käytännön esimerkkejä muutamista:

  1. Kaupankäynti alkaa nykyisin etsimällä tuotenimellä valmistajia Netistä. 99 % venäläisistä nettisivuista on venäjän kielellä, joten ne eivät osu hakukoneisiin lainkaan,

  2. Jos vahingossa sattuu löytämään yrityksen nettisuvun, niin hyvin usein sivusto on poistettu käytöstä,

  3. Jos sivusto on käytössä, sieltä ei löydy muita yhteystietoja kuin puhelinnumero. Puhelimeen vastataan yleensä venäjäksi ja englantia puhutaan vain hyvin harvoin,

  4. Jos sivustolla sattuu olemaan sähköpostiosoite ja telefax numero, niin pääsääntöisesti kyselyihin ei vastaa kukaan. Johtuuko tämä kielitaidon puutteesta vai jostain muusta, on vaikea sanoa,

  5. Jos sitten sattuu saamaan vastauksen, niin tarjoukset ovat parhaimmillaan FOB Pietari. Suomen kaupan suurin ongelma on ns. rajarahti. Jos tavara toimitetaan junalla Suomen rajalle, niin rahti on jopa 4 x korkeampi kuin Pietarin satamaan. Monissa tuotteissa rahti nostaa hinnan niin korkeaksi, että tuotteita voi tuoda halvemmalla Kiinasta ja Brasiliasta kuin Luoteis-Venäjältä. Tämä on ehdottomasti suurin este tavaroiden tuonnille Venäjältä Suomeen,

  6. Tänä vuonna selitys siitä, miksi hinnat eivät ole olleet kilpailukykyisiä on se, että Venäjän kotimarkkinat vetävät hyvin ja hinnat ovat vientihintoja korkeampia. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että venäläiset haluavat vientiä vain silloin, kun kotimarkkinat vetävät huonosti. Tällainen myyntipolitiikka ei takaa minkäänlaista jatkuvuutta ja jatkuvuuden puuttuessa asiakkaat siirtyvät muualle, 

Tuonti venäjältä ei ole niinkään kiinni suomalaisten halusta vaan venäläisistä itsestään. Tämä asia pitäisi jotenkin nostaa keskusteluun, koska Venäjän on Suomen luonnollinen kumppani myös tuonnissa.

No Comments »

Energiaverot

Budjettiin lisättiin energiaveroja 700 miljoonan euron edestä. Hallituspuolueissa on perusteltu asiaa ilmastonsuojelullisin syin. Jos maakaasun vero moninkertaistetaan, niin se korvataan jollain halvemmilla polttoaineilla, jotka eivät nykyisten tietojen mukaan voi olla vähempi- päästöisiä. Ekologiset perustelut eivät siis pidä paikkaansa. Ekologisesti tarkastellen koko energiaveropaketti vaikuttaa täysin päinvastoin.

Toinen ongelma tässä veronkeräysmallissa on se, että se ei anna vaihtoehtoja kuluttajille. Tämä koskee nimenomaan eläkeläisiä. Hallitus tarjoaa maalämpö- ja ilmalämpöpumppuja energian säästämiseksi. Jos asiaa tarkastellaan tästä näkökulmasta, niin näiden investointien takaisinmaksuaika öljylämmitystaloissa on nykyisillä hinnoilla jopa 30 vuotta. Investointi näihin laitteisiin edellyttäisi siis muutakin tukea kuin asennuksille tuleva kotitalousvähennys. Sähkön hinnan korotukset vielä lisäävät tuskaa. Uudisrakentamisessa sen sijaan on mahdollisuus ottaa huomioon tällaisen ohjauksen vaikutukset.

Pellettien ja muiden puujätteiden käyttö kotitalouksissa on käytännössä mahdotonta. Pellettilämmitys vaatii jatkuvaa läsnäoloa toimintahäiriöiden ja tuhkan vuoksi. Meillä ei ole vielä myöskään standardoitu pellettejä. Tämä olisi välttämätöntä, koska teollisuus- ja kotitalouslaitteissa on käytettävä erilaisia pellettilaatuja. Jos pelletit tehdään metsäjätteestä, ne sisältävät paljon kuorta ja maa-aineksia. Kuori lisää huomattavasti tuhkan määrää ja muut mahdolliset haitalliset jäämät aiheuttavat toimintahäiriöitä. Lisäksi eri aineista tehtyjen pellettien polttoarvot eli energiasisältö poikkeavat huomattavasti toisistaan.

Energiaveropaketin totuudenmukainen perustelu on vain kerätä lisää rahaa valtion pohjattomaan kassaan. Kaikki muut puolustelut ovat valheita.

No Comments »

Soininvaaran utopiat

Olen pitänyt Soininvaaraa tähän asti fiksuna miehenä, mutta en pidä enää. Lukijan sanan vastaus Raimo Kiljuselle 18.8. Etelä-Suomen Sanomissa Soininvaara profiloi hänet täysin teflonpinnoitetuksi poliitikoksi, jolla ei ole minkäänlaista vastuuta teoistaan. Kirjoitus on enemmän toiveajattelua, kuin toteuttamiskelpoinen suunnitelma.

Aluksi hän toimii kuin verottaja eli purkaa kaksi osakeyhtiötä Lahti Aquan ja Lahti Energian. Kunnalliset vesilaitokset hän myy Lahti Aqualle, vaikka tiedossa ei ole, että osakeyhtiön hallitus olisi moista periaatepäätöstä tehnyt. Jos Lahti Aquan hallituksessa istuvat poliitikot tekevät sellaisia ratkaisuja, jossa lahtelaiset joutuvat subventoimaan äärikuntien vesihuoltopalveluja, niin he ovat äkkiä entisiä poliitikkoja. Osakeyhtiö toimii osakeyhtiölain mukaan, eikä sen toimialaan kuulu Soininvaaran kuvailema toiminta. Sama koskee pitkälti myös Lahti Energiaa tosin vain kaukolämmön osalta. Sähköä voi jokainen ostaa miltä yhtiöltä haluaa. Hinnat määräytyvät markkinoilla.   

Kiinteistövero on maan ja sillä olevien rakennusten arvoon perustuva vero, jonka kiinteistön omistaja maksaa vuosittain tontin tai tilan sijaintikunnalle. Vero määrätään sille joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa. Veron suuruus on kiinteistöveroprosentin mukainen osuus kiinteistön arvosta. Veroprosentin suuruudesta päättää kunnanvaltuusto eduskunnan säätämien ala- ja ylärajojen mukaisesti. Väite siitä, että verohallinto määrää vyöhykehinnat ei pidä täysin paikkaansa.

Verohallinto päättää vyöhykehinnoista markkinoilla määräytyvän arvon mukaan. Kaupungeissa vyöhykehintaan vaikuttavat hyvin suurelta osin kuntien määrittelemät tonttien vyöhykehinnat. Nämä vyöhykehinnat ovat yleensä suoraan verrannollisia etäisyyteen keskustasta. Mahdollisen kuntaliitoksen jälkeen voidaan kysyä mistä keskustasta. Riippuuko hinta etäisyydestä Lahden keskustaan, jonne palvelut suurelta osin siirtyvät vai entisestä kuntakeskuksesta?

Miten Soininvaara on aikonut hoitaa Lahden työttömyyden? Näin hän ainakin väittää kirjoituksessaan. Työllisyys riippuu hyvin pitkälle alueen talouden rakenteesta eikä suinkaan siitä, että kunta hoitaa työttömyyden ja palkkaa kaikki työttömät kaupungin töihin. Elinkeinorakenteen muuttamiseen nykyisestä kuluu sukupolvia. Se, kuinka helposti muualta pääsee Lahteen kaupoille, riippuu yksityisistä liikennöitsijöistä. Toinen vaihtoehto on se, että uusi kunta alkaa massiivisesti tukea kunnan sisäistä liikennettä. Tämä taas merkitsee korkeampia veroja. Mitä tarkoittaa ja miten tapahtuu yhdyskuntarakenteen kehittyminen parempaan suuntaan? Missä on matkakeskus? Kuka sen rakentaa ja koska? Miten se lisää matkustajamääriä? Tämä osion osalta voi siteerata Martin Luther Kingiä: I have a dream.

Koko kirjoitus on kuin hätävalhe, joka tarvitaan, jotta Lahteen liittymässä olevien kuntien neuvoantaviin äänestyksiin saataisiin toivottu lopputulos. Soininvaara laittaa kaikki kulut lahtelaisten maksettavaksi ja kaikki hyödyt liittyville kunnille. Tämä logiikka perustuu siihen, että Lahdessa on päätökset tehty, eikä niihin voi enää vaikuttaa. Jos näin mennään, niin ei tämä ole vielä kiveen hakattu Lahdessakaan. En vastusta liitosta sinänsä, mutta vaikeaa on hyväksyä elinikäinen irtisanomissuoja kuntien työntekijöille. Pitää muistaa, että jokainen työpiste on myös kustannuspiste. Vaikka työpisteeltä poistetaan tehtävät, niin kustannuspiste ja kustannukset säilyvät.

No Comments »

Yhteiskunnalliset talousarviot

Kaikkiin organisaatioihin kertyy kuonaa silloin, kun talous kehittyy voimakkaasti. Yksityiset organisaatiot kuten yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintansa kunkin ajan olosuhteisiin. Huonoina aikoina karsitaan hyvinä aikoina syntyneet rönsyt pois ja sopeutetaan toiminta vallitseviin olosuhteisiin. Valtiolla ja kunnissa ei näin menetellä. Valtion ja kuntien organisaatiot ja kulut pyrkivät kasvamaan hyvinä aikoina kehityksen mukana. Silloin, kun avoimella sektorilla ja yrityksillä menee huonosti ja ne sopeuttavat toimintaansa, paine kasvaa julkisissa organisaatioissa. Työttömyys ja sosiaalitoimi ovat suurimman paineen alla. Tällainen yhtälö on varsin haastava. Hyvinä taloudellisina aikoina eli noususuhdanteissa pitäisi toimintoja karsia ja varautua tuleviin huonoihin aikoihin. Tällaisina aikoina ei kuitenkaan hevillä löydy poliittista tahtoa, vaan kaikki puolueet haluavat jakaa kannattajilleen viisi hyvää ja kymmenen kaunista. Tässä tilanteessa aletaan yhdistää kuntia.

Teknisesti ottaen kansanedustajat ja valtuutetut ovat hyvin haastavassa asemassa. Olen tutkinut Internetissä tarjolla olevaa informaatiota valtion ja Lahden kaupungin talousarvioista. Olen itse joutunut tekemään satoja budjetteja ja tutkimaan konsultoimieni yritysten talousarvioita niin Suomessa kuin muissakin maissa. Tällä kokemuksella voin helposti todeta, että jos kansanedustajille ja valtuutetuille annetaan sama informaatio, joka löytyy Internetistä, niin heillä ei ole mitään mahdollisuuksia puuttua budjettien todelliseen sisältöön. Tämä selittää myös ns. juustohöylämenetelmän käytön. Koska kukaan ei tiedä talousarvioiden todellista sisältöä, ainoastaan pääkohdat, niin on höylättävä kaikesta. Tällä menetelmällä kaikki häviävät.

Julkiset budjetit ovat niin laajoja ja monisäikeisiä, että ne muistuttavat rakenteeltaan pyramideja. Hallituksen ministerit ja kaupunginhallitusten jäsenet käsittelevät vain näitä pääkohtia, eivätkä tiedä, mitä näiden lukujen alimmalla tasolla todellisuudessa on. Hyvä esimerkki tästä on keskustelu Seinäjoen – Oulun välisen rataosuuden rahoituksesta. VVM tarjosi siihen viittä miljoonaa, kun todellinen tarve on moninkertainen. Reaalielämässä tämän suuruinen summa nostaa todellista tarvetta, koska toimintoja joudutaan purkamaan ja myöhemmin rakentamaan uudelleen. On selvää, että Valtiovarainministeriön asiantuntemus ei riitä tekemään tällaisissa asioissa rationaalisia päätöksiä. Päätökset tehdään mutu-periaatteella. Suuret infrastruktuurihankkeet tulevat kaikkein edullisimmiksi silloin, kun ne tehdään yhtäjaksoisesti suurina kokonaisuuksina.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että tällaisella informaatiolla ei pystytä koskaan tekemään mitään rakenteellisia uudistuksia. Niihin ei ole yksinkertaisesti riittävää tietoa. Tästä johtuen edessä on tilanne, jossa jossain vaiheessa joudutaan repimään talousarviot auki juuriaan myöden. Silloin joudutaan katsomaan myös kaikki vuosikymmenien kuluessa saavutetut edut ja niiden perusteet reaaliajassa. Mitä myöhemmin tämä tehdään ja pakon edessä, sitä suurempi tulee olemaan tuska. Suomi on kestänyt euroajan kaksi lamaa ja selvinnyt niistä, mutta kolmas kerta toden sanoo. Onko kanttia odottaa sitä?

No Comments »

Tapaus Versowood

Julkisen uutisoinnin perusteella vaikuttaa siltä, että ympäristöviranomaiset suorastaan vainoavat Versowoodia ja haittaavat sen vakavasti sen toimintaa. Tämä on yleensä seurausta siitä, jos esittää arvostelua viranomaisten toiminnasta. Kun ympäristöhallinto aikoinaan eriytettiin omaksi hallinnokseen, oli selvää, että sen tuli näyttää kyntensä. Sen se on todella tehnyt, eikä pahoilta mokiltakaan ole säästytty. Pahin moka kai oli haja-asutusalueiden jätevesien puhdistus. Se oli paha ylilyönti. Nyt tätä ollaan purkamassa tai ainakin vaatimuksia lieventämässä. Toivottavasti haja-asutusaluejärki (ent. maalais-)voittaa.

Toinen selkeä suunta on ollut se tunne, että yrityksiä vainotaan. Vaikka vaatimukset ja lupamenettely olisivatkin asiallisia, niin lupamenettelyt kestävät aivan liian kauan. Yrityksillä on omat tarpeet ja oma rytmi investointeja tehdessään. Mikäli viranomaisten toiminta ei sopeudu tähän rytmiin, se aiheuttaa yrityksille huomattavaa haittaa. Erityisen paha on tilanne vientiyritysten kohdalla, koska se merkitsee niille selvää kilpailuhaittaa.

Miten näitä haittoja pitäisi juridisesti tulkita? Onko kysymyksessä ehkä rikokseen houkutteleminen: ”Mikäli toinen tahallaan houkuttelee toisen tahalliseen rikokseen tai tämän rikoksen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan tämä yllytykseen syyllistynyt samalla tavoin kuin rikoksen tekijä, nk. rikokseen yllyttäminen.”  Vai onko kenties kyseessä suorastaan rikokseen pakottaminen: 8 § Pakottaminen.Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.Pitäisikö siis myös mahdollisesti tahallisesti hidastelevat viranomaiset tuomita?

Kun yritystoimintaa mahdollisesti haittaavaa lainsäädäntöä laaditaan, on syytä ottaa huomioon näiden haittojen yrityksille asettamat taloudelliset rasitteet, jotka nimenomaan johtuvat viranomaisten toimintojen hitaudesta. Kihlakunnan syyttäjän mukaan Versowood on toiminut jo kymmenen vuotta ilman lupaa. Miten on mahdollista, että lupaviranomaiset eivät saa tällaisessa ajassa lupa-asioita kuntoon? Olisiko yrityksen toiminta pysäytettävä näin pitkäksi ajaksi?

Vierumäellä on sahattu ja poltettu puujätteitä erilaisissa kattiloissa jo reilusti yli 50 vuotta. Suurempia ongelmia ei ole ollut, eivätkä lähistön asukkaat ole pahemmin valittaneet. On hauskaa, että nyt syyttäjä puhuu hiukkaspäästöistä joiden laskeutuminen näin lähelle laitosta on käytännössä teknisesti miltei mahdotonta. Samoilla perusteilla pitäisi haastaa oikeuteen myös Venäjän valtio, koska sieltä tulleet massiiviset hiukkaspäästöt ovat tänä kesänä olleet koko Etelä-Suomen riesa. Itä-Suomessa ne ovat liki joka kesäinen riesa. Venäjältä olisi myös vaadittava sen saavuttamaa taloudellista hyötyä menetettäväksi, koska siellä on säästetty miljardeja palojen torjunnassa.

Tämä ei tietenkään onnistu, koska kaikki eivät ole tasa-arvoisia Suomen lain edessä. Huolimatta siitä, että Suomen Rikoslaki sanoo, että ulkomaalainen voidaan tuomita Suomen ulkopuolella tehdystä rikoksesta silloin, kun se kohdistuu Suomeen ja suomalaisiin. Pitäisikö Suomessa nostaa jutut myös yksittäisiä venäläisiä virkamiehiä vastaan, koska he ovat laiminlyönneillään aiheuttaneet vahinkoa Suomessa? Kun presidentti Medvedev alkaa erottaa näitä virkailijoita, niin käytettävissä ovat nimet ja todisteet. Tässä olisi vähän Ulkoministeriölle ja sen lakimiehille miettimistä. Ja onhan meillä myös valtakunnan syyttäjät. Vai eikö mahdollisesti Versowoodia ja Venäjää voi verrata toisiinsa?

No Comments »

Budjetointia vai arpapeliä?

Jälleen on se vuodenaika, jolloin hallituksessa taistellaan siitä, mitä kukin saa budjetista. Säästösiipi puolestaan keskustelee leikkauksista ja verojen korotuksista. Näistä keskusteluista voi vetää sen johtopäätöksen, että kukaan ei oikein näytä tietävän, mitä pitäisi tehdä. Itämeren suojelusta otetaan pois rahaa, mutta samassa budjetissa laitetaan rahaa Pietarin jätevesien puhdistamiseen. Totuushan on se, että käytännössä ministeriöiden virkamiehet tekevät budjetin ja ministerit ovat siinä sivussa vapaamatkustajia. Vuosikymmenien kuluessa budjetti on kasvanut kasvamistaan ja siihen on tullut valtavasti lisää rivejä eli nimikkeitä. Kuten Iltasanomien juttu Venäjän projektien rahoituksesta osoittaa, kukaan ei enää kurkista nimikkeiden taakse ja esitä kysymystä miksi tai onko tarpeen.

Budjetin teko onkin valitettavasti pelkkää rutiinia ja matematiikkaa ei lainkaan valtion taloudellista johtamista. Pääsyyllisenä tähän voi pitää Valtiovarainministeriötä, jonka hallinnon alaan kuuluu valtion kassan hallinto. Suurin ongelma on se, että budjettilukuihin yleensä lisätään, koska se on helpoin tapa. Ei tarvitse miettiä eikä rasittaa itseään. Valtiovarainministeriö iskee sitten raateluhampaansa näihin ministeriöiden lukuihin tietämättä hölkkäsen pölähtämää niiden asiasisällöstä. Tästä syntyvät poliittiset ongelmat ja lopuksi päädytään juustohöylätekniikkaan. Tuloksena ei ole budjetti, vaan arpajaisissa voitettu ja juustolla kuorrutettu pizza. Joku pizzaketju nimesi hiljattain pizzojaan poliitikkojen nimillä ja nyt olisi uusia nimiä tarjolla.

Oikea tapa laatia budjetti olisi keskittyä rivi riviltä sisältöön ja tutkia, mikä on todella välttämätöntä, tarpeellista, epäoleellista ja täysin tarpeetonta. Kuntien valtionavut esimerkiksi ovat vain eräänlainen sosiaaliturvan jatke. Niissä on sama periaate kuin siinä, että pienituloisilta kerätään veroja, jotka sosiaaliturvan kautta palautetaan takaisin moninkertaisena. Tällainen toiminta on vain ja ainoastaan työllistämistä ei sosiaalista toimintaa. Se on sitä maton jatkamista toisesta päästä leikkaamalla. Olisikin ehkä hyvä idea antaa budjetin rakenteellinen tarkastaminen ulkopuoliselle poliittisesti puolueettomalle taholle. Paljon turhempiakin tutkimuksia on tehty.

No Comments »

Suomi tarvitsee lisää savupiippuja

Demareista eronnut ja perussuomalaisiin liittynyt Matti Putkonen sanoi sen, mikä olisi pitänyt sanoa jo vuosia sitten. Jos tarkastellaan taloushistoriaa taaksepäin, niin Suomi on hurahtanut aina yhteen asiaan kerrallaan. Suomesta alkoi tulla yhden aatteen maa korpihotellien myötä. Korpihotelleihin ja turismiin luottava ajatus alkoi muhia 1960-luvulla. Sitä seurasi IT-huuma ja sen jälkeen palveluyhteiskunta. Tällöin alkoivat savupiippuja kaataa kaikki poliittiset suunnat vasemmalta vihreiden kautta oikealle. Koska palveleminen tuli liian kalliiksi, alkoi IT-sektori siirtyä halvempiin maihin. Palvelusektorin suurin ongelma on löytää lisää ulkomaalaisia eli turisteja palveltavaksi. Tämä on kuitenkin luonnon armoilla. Tarvitaan monta nykyisen kaltaista kesää, jotta matkailutase kääntyisi positiiviseksi.

Perustotuus on se, että toimiva kansantalouden on oltava riittävän monipuolinen, muussa tapauksessa se on liian haavoittuvainen. Kaiken perusta on kuitenkin teollisuus, joka tuottaa parhaimman hyötysuhteen kansantalouden tulonmuodostuksessa. Se on todistettu Suomen teollisen historian aikana. Vastakkaisena esimerkkinä voi ottaa Kreikan. Sen talous perustuu pitkälle turismiin ja turistien palveluun. Tulokset ovat nyt näkyvissä hyvin valitettavalla tavalla. Suomen tukijalka on ollut aina tukeva puujalka. Valitettavasti sitä ollaan tyhmillä poliittisilla päätöksillä sahaamassa poikki.

Kansainvälisen yhteisön nuoleskelu vihreääkin vihreämmällä Suomella on tulossa niin kalliiksi teollisuudelle, että kohta täällä ei ole jäljellä kuin poliitikot, eläkeläiset ja työttömät. Kun päästötavoitteista neuvoteltiin, Suomen neuvottelijat hurahtivat prosentteihin unohtaen kokonaan absoluuttiset arvot. Prosenttilasku on hyvin vaikea matematiikan laji, jos ei aina pidä mielessä todellisia lukuja ja arvoja niiden takana. Asiakas kysyi kerran Alkossa, että kuinka monta prosenttia tästä saa alennusta. Myyjä vastasi, että korkissa lukee Alko ja pohjassa loppu. Kaikki prosentit ovat niiden välissä. Pullo on kuitenkin maksettava ennen, kuin saa prosentit käyttöönsä.

Suomi yllätettiin päästöasiassa täydellisesti housut kintuissa. Kun muut suuret saastuttajat Itäisessä-Euroopassa päästelevät tonneittain saasteita ilmaan, niin Suomessa joudutaan puhdastakin puhdistamaan niin, että kohta piipuista ei tule kuin kuumaa ilmaa ja pullan muruja niin kuin entiseltä mieheltä. Tällä tavoin ymmärtämättömät neuvottelijat löivät Suomen teollisuudelle pallon nilkkaan, jota myös kilpailuhaitaksi kutsutaan. Suomelle halvempi ratkaisu olisi ollut laittaa tällaiset hyvää tarkoittavat hölmöt ennen aikaiselle eläkkeelle.

Luontoa ja ilmaa on hyvä vaalia, mutta joku tolkku pitäisi siinäkin olla. Viimeisten tutkimusten mukaan jopa lähellä Helsingin keskustaa tavataan jäkäliä ja muita vain erittäin puhtaassa ilmassa kasvavia kasvia. Nämä olivat hävinneet, mutta ovat nyt palanneet entisille kasvupaikoilleen. Tämä, jos mikä todistaa, että ilma on puhdistunut. Ongelma on siinä, että ilmakehä ei tunne rajoja. Suurin ilman puhtauden ongelma Suomessa eivät ole omat päästöt, vaan muualta rajojen takaa tulleet päästöt.

No Comments »

Poliittinen tahto

Erkki Rintalan kirjoitus Helsingin Sanomissa 6.8 on liki täydellinen selostus siitä, mihin poliittisen tahdon puute voi johtaa. Poliittinen tahto merkitsee käytännössä sitä, että saadaan aikaan poliittinen ratkaisu. Mikäli tahtoa ei löydy riittävästi, niin koko asia yleensä haudataan varttumaan aikoja, jolloin päätöksen tekevät jotkut muut kuten esimerkiksi markkinavoimat. Erkki Rintalan kirjoituksessa todetaan, että suomalaista lainkäyttöä ei ole toistaiseksi onnistunut muuttamaan edes Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin (EIT). Suomea langettavia päätöksiä on niin paljon, että ne asettavat kyseenalaiseksi Suomen kutsumista oikeusvaltioksi.

Suuri periaatteellinen kysymys syntyykin siitä, voiko valtio vaatia kansalaisiaan noudattamaan lakia, jos se ei itse sitä noudata. Voidaan myös perustellusti kysyä, millä perusteella Suomi voi vaatia esimerkiksi Kiinalta ja Venäjältä ihmisoikeuksien noudattamista, kun se itse niitä noudata. Vastaukseksi ei kelpaa se, että siellä tapetaan ihmisiä ja toimittajia. Suomessa näin tehdään vain henkisellä tasolla, joka monissa tapauksissa täyttää kidutuksen tunnusmerkit.

Poliittisen tahdon puute ei ilmene pelkästään tehtyjen kansainvälisten sopimusten noudattamatta jättämisessä. Näistähän meillä on muitakin esimerkkejä kuin ihmisoikeuksia koskevat. Autovero- ja alkoholiverokikkailut ovat vain jäävuorenhuippuja ja myös EU-tuomioistuimelta on tullut monia langettavia päätöksiä ja koska päätökset kestävät vuosia, niin putkessa on lisää tulossa. Valitettavaa on, että kun sopimukset on allekirjoitettu, niin katumuspillerit ovat sen jälkeen tehottomia. Rusinoita on kyllä yritetty pullasta poimia.

Rikkaalle Venäjälle syydetyt kymmenien miljoonien avustukset eivät ole tulleet mieleen keskusteluissa rekkajonoista rajalla tai puutulleista. Näissä tapauksissa poliittinen tahto on unohtunut 1960-luvulle tai sitten diplomaattinen pelisilmä on saanut votkahalvauksen. Venäläisten pelisilmä on puolestaan huomannut suomalaisten tyhmyyden ja käyttävät sitä häikäilemättä hyväkseen. Poliittista tahtoa puuttuu myös monissa sisäisissä ongelmissa. Eräs pinnalla oleva asia on työurien pidentäminen. Tässä asiassa ei riitä poliittista tahtoa hyväksymään sitä, että eläkeiän siirtäminen ei ole pelkästään palkansaajan päätettävissä. Se on mitä suurimmassa määrin työnantajien päätettävissä. Jos työnantajan kustannukset nousevat ikääntyviä ihmisiä työllistettäessä, niin ei sitten työllistetä.

Poliittisen tahdon puuttumisesta johtuvia kysymyksiä on vaikka kuinka paljon ja valitettavasti niitä syntyy jatkuvasti lisää. Olipa kyseessä minkälainen hallitus tahansa, niin poliittisen tahdon puute on niiden kaikkien yhteinen nimittäjä.

This entry was posted on Saturday, August 7th, 2010 at 10:38 am and is filed under Pakinat. You can follow any responses to this entry through theRSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed. Edit this entry.

No Comments »

WP Login