Mikä on ulkoministeriön tulevaisuus?

EU:n ulkoministeriö alkaa hiljalleen muotoutua ja ottaa hoitaakseen järjestön diplomaattisia tehtäviä. Kotimaisessa keskustelussa ei ole kuitenkaan lainkaan puututtu siihen, mitä se merkitsee Suomen ulkoministeriön toimintaan. Peruskysymys on tarvitaanko vastaisuudessa näin suurta ministeriötä? Uudessa tilanteessa ministeriön tulisi määritellä tai ainakin tarkastella strategioitaan, missiotaan ja olemustaan tulevaisuudessa. Toistaiseksi UM on hoitanut vain diplomatiaa, mutta saanut hyvin usein kylmiä pyyhkeitä kansalaisten palvelusta. Kaupalliset tehtävätkin on siirretty Finpron hoidettavaksi.

Omat kokemukseni UM:ön toiminnasta ovat hyvin kaksijakoisia. Ruotsi muutti ulkoasiainhallintoaan jo 1970-luvulla diplomatiasta bisneksen hankkimiseen. Ruotsin lähetystöissä etusijalle asetettiin ruotsalaisen liike-elämän tarpeet ja suurlähettiläiden ja edustustojen pääasiallinen tehtävä oli seurata uusia potentiaalisia tilaisuuksia Ruotsin viennille. Samaa aikaan Suomen lähetystöissä keskityttiin diplomatiaan eli seurusteluun ja cocktailtilaisuuksien järjestämiseen. Helsingissä olevissa suurlähetystöissä järjestettiin lounastilaisuuksia vuoronperään ja ne työllistivät UM:n henkilökuntaa aina alkoholismiin asti. Näin kävi monille ulkoministereillekin.

Aikoinaan lähetystöissä toimi myös kaupallisia sihteereitä, joiden tehtävä oli nimenomaan palvella yrityksiä niiden tarpeissa kohdemarkkinoilla. Joukossa oli hyviäkin henkilöitä, joilla oli kokemusta yritysmaailmasta, mutta paljon myös pelkkiä bilettäjiä.  Eräskin totesi minulle, että ”tämä on sitten pirun kiva duuni. Tässä on koko päivän kiireinen saamatta aikaan yhtään mitään.” Tällä hän tarkoitti turhanpäiväisissä tilaisuuksista toiseen juoksemista. Joissakin paikoissa taas kaupallinen sihteeri oli myös konsuli, jolle ovet aukesivat kaikkiin yrityksiin.

Yhteenvetona voi todeta Suomen suurlähetystöistä, että niitä ei pätkääkään kiinnostanut Suomen kaupallisten etujen edistäminen, poikkeuksena ehkä Neuvostoliitto. Nyt olisikin aika muuttaa suuntaa ja siirtää diplomatiaa enenevässä määrin EU:n ulkoasiainhallinnolle ja keskittää omat voimat Suomen kaupallisten etujen valvontaan. Se edellyttää kuitenkin suurta muutosta, koska nykyisen diplomaattikunnan keskuudesta ei juuri kaupallisia taitoja löydy, koska niitä ei ole edellytetty. Näihin tehtäviin tarvitaan kaupallisia osaajia ja mieluimmin kohdemaissa eläviä expateja.

Comments are closed.


WP Login