Mihin katoaa kansanvalta?

Kesähelteillä ajatus kulkee merkillisiä teitä. Auringon porottaessa yli 33 asteessa mieleeni nousivat yhtäkkiä valtiomahdit. Oikeastaan se varmaan johtui lehdessä jälleen kerran olleesta Uusikunta uutisoinnista. Piti sitten oikein mennä nettiin ja katsoa, mitä ne mahdit ovat. Sieltä löytyikin nopeasti uta.fi eli Tampereen yliopiston vastaus. Valtiomahteja ovat:

  1. Lainsäädäntövalta (eduskunta),

  2. Toimeenpanovalta (hallitus),

  3. Tuomiovalta (oikeuslaitos),

  4. Tiedonvälitysvalta (media),

  5. Korporaatiovalta (etujärjestöt) ja

  6. Taloudellinen valta (yritykset ja markkinavoimat).

Tästä puuttuu kokonaan seitsemäs valta eli kansanvalta. Asiaa on selvästi ajateltu ylhäältä alaspäin. On lähdetty siitä, että kansan valtaa edustavat kansan edustajat eduskunnan kautta, mutta toteutuuko demokratia eduskunnan kautta? Vastaus on selvä: ei toteudu! Demokratia toteutuu puolueiden kautta, koska kansa voi valita edustajansa vain puolueiden asettamista ehdokkaista – siis käytännössä.

Ensimmäinen kysymys on, miksi ihmiset kuuluvat puolueisiin? Ennen tähän riitti ideologia, koska haluttiin rakentaa hyvinvointiyhteiskunta. Tähän tarvittiin joukkovoimaa ja yhteistyötä. Äänestysaktiivisuus olikin suurimmillaan 1960-luvulla noin 85 %, joista lukemista on pudottu noin 20 % yksikköä eli viidennes. Yllättävää ei ole, että samaan aikaan myös kuntien määrä oli korkeimmillaan reilussa viidessä sadassa (547). Korreloiko äänestysvilkkaus kuntien määrän kanssa? Näin voisi päätellä, koska äänestysaktiivisuus on laskenut samaa tahtia kuntien vähenemisen eli kuntaliitosten myötä.

Voidaan siis olettaa, että kunnallisten luottamustoimien määrä vaikuttaa äänestysvilkkauteen eli demokratian toteutumiseen. Ihmisiä kiinnostaa luonnostaan vaikuttaminen, joka tavallisen puoluejäsenen osalta tapahtuu kunnallisina luottamustehtävinä. Voidaan siis olettaa, että äänestysvilkkaus ja poliittinen aktiivisuus vähenevät luottamustehtävien vähenemisen myötä. Maassa tapahtuvat laajat kuntien liitokset vähentävät siirtymäajan kuluttua radikaalisti poliittisia luottamustehtäviä. Tämä merkitsee myös sitä, että jäsenrekistereissä on yhä enemmän nukkuvia puoluejäseniä, jotka eivät ehkä maksa jäsenmaksujaankaan. Kuntaliitokset eivät siis näyttäisi edistävän demokratiaa.

Tätä logiikkaa tukee myös se, että virkamiehistä on pidetty yhdistymislainsäädännössä hyvää huolta turvaamalla heidän työpaikkansa jopa viideksi vuodeksi. Tämä on selvää kunnan hallitusten, valtuustojen ja kuntalaisten vallan aliarviointia. Liitoksia rakentavat ovat aivan ilmeisesti lähteneet siitä, että virkamiehet kuitenkin lopulta päättävät kuntien liitoksista tavalla tai toisella. Tämä merkitsee pitkällä tähtäimellä demokratian väistämätöntä häviötä ja byrokratian voittoa. Minkälaista demokratiaa kohden olemme menossa? Ylhäältä kansalaisalamaisia käskyttävääkö?

Ketkä ovat häviäjiä? Suurin häviäjä on ilman epäilystä kansa, jolta otetaan pois kunnallinen valta. Kansanvalta muuttuu virkavallaksi. Tämä siksi, että uusiin kuntiin ei varmaankaan tule alueellisia kiintiöitä. Prosessissa häviät myös tietyt puolueet. Alueelliset erot tulevat olemaan puolueiden välillä suuria. Tämä johtuu siitä, että suuret asutuskeskittymät voittavat haja-asutusalueiden kustannuksella. Lahden alueella voittajia ovat nykyisellä vaalitavalla Lahti, Hollola ja Nastola, koska on oletettavaa, että puolueet pyrkivät keskittämään ääniä. Suurin todennäköinen häviäjä puolueista on Keskusta ja suurin todennäköinen voittaja Perussuomalaiset.

Tämä trendi näkyy jo mielipidemittauksissa selvästi, mutta kuntaliitosten myötä se tulee vahvistumaan. Suurin vaikuttava tekijä on se, että puolueiden pienissä kunnissa saamilla kokonaisäänimäärilläkään ei saa ketään läpi uuteen valtuustoon, vaikka paikkamäärä lisääntyykin. Epävarmuus ja protestiäänet suosivat Perussuomalaisia, jotka voivat saada uuteen kuntaan jopa yli 15 % paikoista. Pitkässä juoksussa suuret kunnat alkavat muistuttaa rakenteellisesti koko Suomea. Väestö entisissä maalaiskunnissa vähenee ja asutuskeskuksissa kasvaa. Tätä taustaa vasten Lahden ennustettu väestön lisäys saattaa pitää paikkansa, mutta entä jos se onkin uuden kunnan sisäistä muuttovirtaa. Voisivatko esimerkiksi kaikki Uuden kunnan vanhukset muuttaa Lahteen? Sisäiset väestönsiirrot alueella ovat hyvin merkittävä taustamuuttuja, mutta onko sitä otettu huomioon lainkaan.

Selvää kuitenkin on, että luottamustehtävien vähentyessä kiinnostus politiikkaan vähenee osallistumismahdollisuuksia huvetessa. Tällaisen kehityksen voi olettaa sopivan niille, jotka työkseen ajavat yhdistymistä. He ovat niitä viranomaisia, joille kansan valta tullee siirtymään. Kaiken yllä leijuu kuitenkin ylimaallinen ja kasvoton markkinavoima, joka määrittelee evoluution suunnan ja nopeuden. Se iskee armotta heikoimpiin kohteisiin olipa kyseessä minkälainen vallanjako tahansa.

Comments are closed.


WP Login