Archive for heinäkuu, 2010

Wikileaks

Salaliittoja on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. Niillä on tavoiteltu valtaa ja maallista hyvää. Niitä ovat seuranneet aina myös kuolema kuin näkymätön käsi. Salaliittoja on käytetty valtaa pitävien toimesta ja heitä vastaan. Salaliittoilua on harrastettu kaikissa sivilisaatioissa ja kaikissa valtioissa. Nimensä mukaan salaliittojen tarkoituksena on salailla asioita paitsi niiden kohteilta myös julkisuudelta ja etenkin julkiselta mielipiteeltä. Niiden paljastaminen on ollut paitsi vaikeaa myös hengenvaarallista.

Ny Wikileaks tarjoaa melko turvallisen tien paljastaa salaliittoja ja muita asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Viimeisten Wikileaksin paljastusten jälkeen on kuitenkin jälleen alettu etsiä syyllistä paljastuksiin – miksi? Tähdellisempää olisi kuitenkin kysyä, miksi nämä asiat piti salata? Eikö asioiden ja mahdollisten väärinkäytösten syiden selvittäminen olisi ollut tärkeämpää? Vaikka salaliittoja on niin idässä kuin lännessäkin, niin amerikkalaista yhteiskuntaa ne varjostavat kaikkein pahimmin. Pelkästään televisiossa esitettyjen salaliittosarjojen määrä ja myös suosio on valtava. Ne antavat myös perustellun syyn epäillä, ettei savua ilman tulta. Tämäkö oli Yhdysvaltojen perustajien tahto?

Venäjän, Kiinan ja muun maailman nykyisistä salaliitoista emme tiedä paljon mitään. Ne eivät ole vuotaneet julkisuuteen, eikä niistä ole tehty mielikuvitussarjoja. Mutta aivan varmasti niitä on myös muualla. Ensimmäinen tunnettu salaliitto liittyy yllättävää kyllä Jouluun eli Jeesuksen syntymään. Salaliiton piti silloin tappaa kaikki vastasyntyneet poikalapset. Tämä ei onnistunut ja sen seurauksena syntyi joulupukki eli Santa Claus. Paljon myöhemmin salaliitto onnistui kuitenkin tappamaan Jeesuksen ja vain joulupukki jäi muistoksi.

Wikileaksin paljastusten suurin pelko on, että salaliittoja nähdään sielläkin, missä niitä ei ole. Siksi on tärkeää paljastaa nimenomaan dokumentit niiden takana. Moni haluaisi paljastaa Tiitisen listan ja saattaa olla, että senkin paljastaa taho, joka sen alun perin Suomeen toimitti. Sitä dokumentin salailijoiden on syytä pelätä. Sinänsä sillä ei ole suurta merkitystä, koska se on historiaa ja täydentää vain kuvaa Suomen lähihistoriasta. Suomettumisen aikaa se ei muuta miksikään, eikä se voi muuttaa myöskään Suomen kohtaloa globalisaatiossa.

No Comments »

Maassa maan tavalla…

tai maasta pois. Ranska avasi pään uusille tulkinnoille EU:n vapaata liikkuvuutta koskeviin pelisääntöihin. Käytännössä jo puolalaisista putkimiehistä alkanut poru on päättynyt uusiin pelisääntöihin, joilla pääasiassa romanialaisten Ranskassa oleskelua voidaan rajoittaa. Romanialaisten leirit poistetaan ja käyttäytymistä aletaan seurata nimenomaan suhteessa ranskalaiseen lainsäädäntöön ja kulttuuriin. Ranska on aina toisesta maailmansodasta alkaen suhtautunut vieraisiin torjuvasti. Olen vieraillut Ranskassa jo yli 40 vuotta. Aluksi edes Pariisin hotelleissa ei haluttu puhua esimerkiksi englantia, vaikka olisi osattukin. Maaseudulla ravintoloista ei saanut edes omelettia, jos äänsi sen ranskaksi väärin. Väki kapakassa odotti, että turisti alkaisi kotkottaa ja elehtiä kuten kana. Kun näin huvitti ranskalaisia, niin sai omelettinsa.

Ranskan päätöksen jälkeen on mielenkiintoista seurata, kuinka käy Espanjassa. Rooman vallan aikana roomalaisjoukot komennettiin Espanjasta nykyisen Romanian alueelle. Ilmeisesti tästä johtuen romanialaisten kieli on lähellä espanjan kieltä ainakin niin lähellä, että he tulevat siellä helposti toimeen. Tämä taas on johtanut siihen, että Espanjassa on ehkä eniten romanialaisia EU-maista. Samat ongelmat vallitsevat siis Espanjassa kuin Ranskassakin mutta vielä laajemmin.

Minua ihmetyttää onko EU:lla ollut mitään strategiaa uusien jäsenmaiden hankinnassa, vai onko tavoitteena ollut saada kaikki Euroopan valtiot EU:n jäseniksi huolimatta siitä, sopivatko ne länsieurooppalaiseen kulttuuriin vai ei. Kreikka on jo selvä esimerkki siitä, että mitä idemmäksi mennään, niin sitä suurempia ovat poikkeamat. Erot alkoivat syntyä 300-luvulla jaa., kun Länsi-Rooman valtio hajosi ja Itä-Roomasta syntyi Bysantti. Tästä alkoi Itä-Euroopan ja Länsi-Euroopan kulttuurien eroaminen. Bysantti hajosi vasta 1100-luvun alussa, joten kulttuureilla oli runsaasti aikaa erottua toisistaan.

Suomi kytkeytyi sekä Bysanttiin että Länsi-Eurooppaan 500 luvulta alkaen. Tämä johtui itäisen Silkkitien syntymisestä Birkan eli nykyisen Tukholman ja Istanbulin välille. Yksi tämän reitin tukikohdista oli silloisen Suomen alueella oleva Staraja Ladogan kaupunki, joka sijaitsi Laatokan rannalla Pietarista itään. Suomalaiset kävivät lähinnä turkiskauppaa reittiä kulkevien viikinkien kanssa. Tätä jatkui aina siihen asti, kun ruotsalaiset tulivat Turkuun ”käännyttämään” siellä jo asuvia kristittyjä. Todellinen syy oli kuitenkin ryhtyä vastustamaan ortodoksien kasvavaa valtaa idässä (Passila, E., Kauppaa Faaraoiden Egyptistä Euroopan Unioniin).

Mitä mahtaa Suomi tehdä tässä tilanteessa, kun maata yritetään nyt valloittaa etelästä. Suomen eräs suuri ongelma on se, että meillä sosiaaliturva perustuu vakituiseen asuinpaikkaan. Näin ollen jokainen, jolla on vakituinen asuinpaikka Suomessa, saa samat sosiaaliset etuudet kuin suomalaisetkin. Romanialaisilta ei voi EU:n kansalaisina estää vakituista asumista Suomessa, joten kustannukset voivat räjähtää käsiin, jos asialle ei tehdä jotain. 

No Comments »

Kataisen budjetti

Kun seurasi eilen Maikkarin uutisista Kataisen lausuntoa budjetistaan, niin tuli ällöttävästi mieleen Valtiovarainministeriön kloonaama lausuntoautomaatti. Puheessa vilahtelivat jälleen kotitaloudet, maailmantalous, globaalitalous, huoltotase, hyvinvointiyhteiskunta jne. Niitä putoilee Kataisen suusta etelämaalaisella nopeudella, mutta niillä ei voi peittää kehonkieltä. Kehonkieli kertoi, että ministeriöltä ja ministeriltä on punainen lanka totaalisesti hukassa. Jännittynyt kroppa ja teennäiset kasvon ilmeet kertoivat, että nyt tulee puppua. Tällainen puhe on kuin naisen kesäasu. Sillä yritetään paljastaa parhaat osat, mutta peittää kaikki se, minkä kaikki haluaisivat todella nähdä.

Toisessa tilanteessa Katainen heitti rennommin, että lämmityskustannuksia nostetaan siksi, että omakotiasujat hankkisivat maalämpöpumppuja. Moni ei varmaan huomannut, että asia oli tarkoitettu vitsiksi, koska 250 eurolla vuodessa lämpöpumpun takaisinmaksu kestää 40 – 60 vuotta. Vitsi se oli siksikin, että tuskaa lisää tulevaisuudessa tapahtuva polttoaineiden hintojen nousu. Jos ja kun talous kääntyy nousuun, niin hetkessä ovat öljyn hinnat taas pitkälti yli euron litra. Jos tämä taas ei ollut vitsi, niin ministerin laskutaito on sitä luokkaa, että kannattaisi katsella kevyempiä hommia.

Totuus on se, että valtio tarvitsee lisää tuloja. Ongelma puolestaan se, että ongelman ratkaisemiseen ei löydy aivokapasiteettia tai pikemminkin sitä kuuluisaa poliittista tahtoa. 1990-luvun laman jälkeen tutkijat totesivat, että lama kesti liian lyhyen ajan. Tarpeellisia rakenteellisia muutoksia ei ollut vielä pakko tehdä. Nyt näyttää käyvän samoin. Poliittista tahtoa ei eduskunnasta löydy tarpeellisten rakenteellisten muutosten tekemiseen. Katainenkin jankuttaa kyllä tehostamisesta, mutta miten julkista hallintoa on tehostettu? Tietotekniikan mallimaassa tietotekniikan hyödyntäminen alkaa olla valovuosien päässä siitä, miten sitä Virossa hyödynnetään. Ehdotankin alkajaisiksi, että sovellettaisiin aluksi vaikka Viron esimerkkiä siten, että kaikilta yli 3 500 euroa tienaavilta virkamiehiltä leikattaisiin palkkoja toistaiseksi vaikka 25 % ja säästyvät varat ohjattaisiin terveyden- ja vanhusten hoitoon.

Tässä olisi mielenkiintoinen laskuharjoitus. Mikä on valtion nettosäästö, kun palkkojen alennus suhteutetaan saamatta jääneisiin veroihin. Suurin osa tähän mennessä ilmoitetuista verotuksen muutoksista ensi vuoden budjetissa ovat vain kosmetiikkaa, joka valitettavasti iskee yksityiseen kulutukseen ja kansainväliseen kilpailukykyyn.

No Comments »

Viron pottuja

Suomalaisia ei enää kovinkaan usein nimitellä Virossa poroiksi. Eurot ovat tervetulleita kaikkialla ja totesipa tallinnalainen taksikuski minulle jo vuosia sitten, että Tallinnaa ei olisi ilman suomalaisia turisteja. Suomalaisten maineenkin ovat varastaneet brittiläiset polttarituristit, mutta onneksi Virossa ei ole suuria kansainvälisiä futismatseja joten kaikkein pahimmalta on säästytty. Suomalaisten käyttäytymistä Viron reisillä on hillinnyt Viron liittyminen EU:in ja sen mukanaan tuomat uudet säännöt. Konttakännissä liikkuen on nimittäin vaikeaa, ellei mahdotonta tuoda pakolliset viinat kotiin. Purkit varmaan kestäisivät, mutta kun kaikki halpa viina ei ole vielä purkeissa.

Matkustajavirta maiden välillä tasapainottuu, kun suuri osa virolaisista pyrkii töihin Suomeen. Suomessa viranomaiset jaksavat marmattaa asiasta jatkuvasti, mutta ainoat palkkajoustot Suomessa syntyvät vain vierastyöläisten toimesta. Koto-Virossa ainoa talouden tasapainottamiskeino oli palkkojen jousto. Siellä ihan hallituksen määräyksillä leikattiin virkamiesten palkkoja ja markkinat leikkasivat muita palkkoja jopa puolella huippuajoista. Etenkin Viron pohjoisissa osissa palkat nousivat nopeasti ja siinä Suomea käytettiin häikäilemättä hyväksi. Jos et maksa pyytämääni palkkaa, niin menen Suomeen töihin. Pariin viime vuoteen tätä ei ole enää voinut käyttää ja työnantaja ovat tasoittaneet tilit.

Muutenkin olen ihmetellyt Suomen viranomaisten jatkuvaa valitusvirttä pimeästä työstä, pimeistä palkoista ja maksamatta jätetyistä maksuista. Mikään EU:n direktiivi ei nimittäin kiellä EU-maata käyttämästä vierasmaalaisten yritysten ja työntekijöiden rekisteröimistä. Olemassa olevien ongelmien johdosta voitaisiin perustaa rekisteri, johon kaikkien Suomessa toimivien yritysten on rekisteröidyttävä, ellei niillä ole vakinaista toimipaikkaa Suomessa. Työhön tulevilta ei voida vaatia työlupaa, mutta heidät voidaan vaatia rekisteröitymään työntekijöiksi Suomeen. Näiden toimenpiteiden avulla olisi kontrollointi varmaa ja helppoa.

Nämä toimenpiteet ovat niin helppoja, että sokea Reetakin ne keksisi, mutta asia taitaa olla kiinni viitseliäisyydestä. Alipalkatut ja ylityöllistetyt virkamiehet aivan ymmärretysti karttavat kaikkia ylimääräisiä tehtäviä.

No Comments »

Mikä on ulkoministeriön tulevaisuus?

EU:n ulkoministeriö alkaa hiljalleen muotoutua ja ottaa hoitaakseen järjestön diplomaattisia tehtäviä. Kotimaisessa keskustelussa ei ole kuitenkaan lainkaan puututtu siihen, mitä se merkitsee Suomen ulkoministeriön toimintaan. Peruskysymys on tarvitaanko vastaisuudessa näin suurta ministeriötä? Uudessa tilanteessa ministeriön tulisi määritellä tai ainakin tarkastella strategioitaan, missiotaan ja olemustaan tulevaisuudessa. Toistaiseksi UM on hoitanut vain diplomatiaa, mutta saanut hyvin usein kylmiä pyyhkeitä kansalaisten palvelusta. Kaupalliset tehtävätkin on siirretty Finpron hoidettavaksi.

Omat kokemukseni UM:ön toiminnasta ovat hyvin kaksijakoisia. Ruotsi muutti ulkoasiainhallintoaan jo 1970-luvulla diplomatiasta bisneksen hankkimiseen. Ruotsin lähetystöissä etusijalle asetettiin ruotsalaisen liike-elämän tarpeet ja suurlähettiläiden ja edustustojen pääasiallinen tehtävä oli seurata uusia potentiaalisia tilaisuuksia Ruotsin viennille. Samaa aikaan Suomen lähetystöissä keskityttiin diplomatiaan eli seurusteluun ja cocktailtilaisuuksien järjestämiseen. Helsingissä olevissa suurlähetystöissä järjestettiin lounastilaisuuksia vuoronperään ja ne työllistivät UM:n henkilökuntaa aina alkoholismiin asti. Näin kävi monille ulkoministereillekin.

Aikoinaan lähetystöissä toimi myös kaupallisia sihteereitä, joiden tehtävä oli nimenomaan palvella yrityksiä niiden tarpeissa kohdemarkkinoilla. Joukossa oli hyviäkin henkilöitä, joilla oli kokemusta yritysmaailmasta, mutta paljon myös pelkkiä bilettäjiä.  Eräskin totesi minulle, että ”tämä on sitten pirun kiva duuni. Tässä on koko päivän kiireinen saamatta aikaan yhtään mitään.” Tällä hän tarkoitti turhanpäiväisissä tilaisuuksista toiseen juoksemista. Joissakin paikoissa taas kaupallinen sihteeri oli myös konsuli, jolle ovet aukesivat kaikkiin yrityksiin.

Yhteenvetona voi todeta Suomen suurlähetystöistä, että niitä ei pätkääkään kiinnostanut Suomen kaupallisten etujen edistäminen, poikkeuksena ehkä Neuvostoliitto. Nyt olisikin aika muuttaa suuntaa ja siirtää diplomatiaa enenevässä määrin EU:n ulkoasiainhallinnolle ja keskittää omat voimat Suomen kaupallisten etujen valvontaan. Se edellyttää kuitenkin suurta muutosta, koska nykyisen diplomaattikunnan keskuudesta ei juuri kaupallisia taitoja löydy, koska niitä ei ole edellytetty. Näihin tehtäviin tarvitaan kaupallisia osaajia ja mieluimmin kohdemaissa eläviä expateja.

No Comments »

Liikenneturvallisuus vai valtion tulolähde?

Valtio keräsi vuonna 2009 sakkotuloja yhteensä 275 milj. euroa. Kuinka paljon tästä liittyy erilaisiin liikenneturvallisuuteen liittyviin sakkoihin, ei ole tietoa. Ainoastaan se tiedetään, että ylinopeussakkojen määrä nousi huomattavasti. Sakot muodostavat siis huomattavan tulolähteen, mutta niiden työllistävä vaikutus on myös hyvin suuri. Valtio ei halua kiinnittää erityistä huomiota kustannusvastaavuuteen, joten sakkojen tuottama nettotuloskaan ei ole tiedossa.

Suomea on totuttu pitämään tietotekniikan mallimaana, mutta onko kaikki tietotekniikan mahdollisuudet käytetty liikenneturvallisuuden hyväksi. Ei ole, ei edes lähelle. Eipä tietotekniikkaa ole hyödynnetty muissakaan maissa. Eräs hyödynnettävä tekniikka on navigaattoreissa käytetty tekniikka, joka voitaisiin melko yksinkertaisesti ja edullisesti ottaa liikenneturvallisuuden käyttöön. Nopeimmin tekniikka voitaisiin hyödyntää ylinopeuksien hillitsemisessä. Navigaattorit antavat jo nyt ilmoituksen nopeusrajoituksista. Tosin Suomessa vaaditaan poikkeuksellisen tiheää päivitystä, koska meillä talvinopeudet ovat käytössä suuren osan vuotta. Tekniikka voisi antaa hälytyksen aina nopeuden muuttuessa. Mikäli tämä ei tehoaisi, nopeuden rajoitin menisi päälle.

Alkolukot ovat jo tiedossa ja käytössä, mutta niiden hintoja tulisi alentaa. Näin kävisi, jos määrät kasvavat riittävän suuriksi. Nukahtamishälyttimiä on mahdollista valmistaa ja ottaa käyttöön. Auton käyttäytyessä pidempään holtittomasti moottori aloittaisi jarrutuksen, nuorille kuskeille on mahdollista laittaa ranneke tms., joka kertoo auton tietokoneelle, että ratissa on kokematon kuski jne. Nykytekniikalla liikenneturvallisuutta parantavia laitteita on mahdollisuus kehittää vaikka kuinka pitkälle. Autojen valmistajat ovatkin kehittäneet tätä tekniikkaa, mutta vain auton ominaisuuksia ja turvallisuutta parantaakseen. Niillä ei voida kuitenkaan hillitä sekopäisiä kuskeja.

EU voisi olla liikenneturvallisuuskysymyksissä edelläkävijä, mutta jälleen on kuulutettava sen poliittisen tahdon perään. Liian monet parannukset ovat kiinni poliittisesta tahdosta tai pikemminkin sen puutteesta. Suomessa vaakakupissa ovat näennäisen suuret sakkotuotot, joiden vastapainona ovat ihmishenget ja loukkaantumiset. Tässä voisi taas vetää paljon käytetyn huoltosuhteen hihasta ja kysyä kuinka paljon liikenteessä loukkaantuneet heikentävät huoltosuhdetta. Pelkästään tällä vuosituhannella loukkaantuneita ja kuolleita on yli 50 000. Näitä vahinkoja ei korkeillakaan sakoilla makseta. Olisiko siis syytä tarkastella asiaa kokonaisvaltaiseksi ja unohtaen pelkät sakkotuotot. Pahimpia liikennetörppöjä ei millään sakoilla saa järjestykseen, koska he eivät kuitenkaan maksa sakkojaan.

No Comments »

Kirotut kalsarit

Miehet ostavat kalsareita yleensä vain tarpeeseensa – ainakin vanhemmat miehet. Siksi niitä ostetaan melko harvoin. On oikeastaan vain kaksi syytä ostaa kalsareita. Jos on päässyt käymään niin, että pesuaineet ovat harventaneet kalsarien kudokset niin, että ne alkavat hajota päälle, niin tulee asiaa kauppaan. Toinen on yksilön sivuprofiilin voimakas muuttuminen. Yleensä se tapahtuu vain eteenpäin eli painopiste siirtyy niin sanotusti etuakselille. Tutkimusten mukaan miehet eivät juurikaan osta itse kalsareitaan, vaan yleensä vaimot ja hyvin harvoin tyttöystävät. Tyttöystävän ostaessa kalsarit on yleensä kyseessä vihje, ei niinkään välttämätön tarve.

Jostain kummallisesta syystä miesten kalsarien mallit ovat alkaneet muuttua. Jäljitin tämän muutoksen 1990-luvun lama-aikaan. Ensin miesten kalsareista katosivat viilot. Viilo sanalle on nykyisin joku hienompikin nimi, mutta minulle viilo on viilo. Joko suunnittelija ei tunne miehen anatomiaa lainkaan tai sitten syy johtuu kovasta kilpailusta. Tämän kauden jälkeen viilot onneksi palasivat, mutta niitä oli lyhennetty puolella entisestään. Nyt viilon alareuna ulottuu noin kaksi senttiä navan alapuolelle.

Vähänkin miehen anatomiaa tunteva tietää, että eihän sellaisesta viilosta voi millään kusta. Se on täysin fysiikan lakien vastaista. Virtsa kuten vesikin virtaavat yleensä alaspäin ei ylämäkeen. Tällainen suunnittelu on hanurista ja lisäksi se on lainvastaista. Tällaisia kalsareita käyttävän on ensin riisuttava päällyshousunsa ja sitten vielä kalsarinsa niin, että perse on paljaana, jos nimittäin aikoo käyttää pisuaaria. Itsensä paljastaminen on tietääkseni julkisissa vessoissa kiellettyä ja saattaa johtaa sakkoihin. Onneksi ollessani Ruotsissa töissä viilot olivat vielä kunnollisia.

Ovatko nykyisten kalsareiden suunnittelijat naisia, jotka eivät ole koskaan uskaltaneet katsoa alastonta miestä edes kirjoista, vai onko syynä taas joku säästökampanja. Veden heittäminen on tehty miehille erinomaisen vaikeaksi ja kiusalliseksi. Jos joku tietää missä valmistetaan kunnollisia kalsareita, niin ilmoittakaa ihmeessä. Onhan niitä tietysti stringien ja muidenkin ihmeellisyyksien käyttäjiä – paljon onnea heille. Olin tässä Virossa kylpylässä ja otin hieronnan. Siellä oli filippiiniläinen mieshieroja, joka ensimmäiseksi käski minun vaihtaa omat kalsarit stringeihin. Hieronta oli ihan hyvä, mutta kyllä minulla oli oikea suora koko ajan valmiina.

No Comments »

Mihin katoaa kansanvalta?

Kesähelteillä ajatus kulkee merkillisiä teitä. Auringon porottaessa yli 33 asteessa mieleeni nousivat yhtäkkiä valtiomahdit. Oikeastaan se varmaan johtui lehdessä jälleen kerran olleesta Uusikunta uutisoinnista. Piti sitten oikein mennä nettiin ja katsoa, mitä ne mahdit ovat. Sieltä löytyikin nopeasti uta.fi eli Tampereen yliopiston vastaus. Valtiomahteja ovat:

  1. Lainsäädäntövalta (eduskunta),

  2. Toimeenpanovalta (hallitus),

  3. Tuomiovalta (oikeuslaitos),

  4. Tiedonvälitysvalta (media),

  5. Korporaatiovalta (etujärjestöt) ja

  6. Taloudellinen valta (yritykset ja markkinavoimat).

Tästä puuttuu kokonaan seitsemäs valta eli kansanvalta. Asiaa on selvästi ajateltu ylhäältä alaspäin. On lähdetty siitä, että kansan valtaa edustavat kansan edustajat eduskunnan kautta, mutta toteutuuko demokratia eduskunnan kautta? Vastaus on selvä: ei toteudu! Demokratia toteutuu puolueiden kautta, koska kansa voi valita edustajansa vain puolueiden asettamista ehdokkaista – siis käytännössä.

Ensimmäinen kysymys on, miksi ihmiset kuuluvat puolueisiin? Ennen tähän riitti ideologia, koska haluttiin rakentaa hyvinvointiyhteiskunta. Tähän tarvittiin joukkovoimaa ja yhteistyötä. Äänestysaktiivisuus olikin suurimmillaan 1960-luvulla noin 85 %, joista lukemista on pudottu noin 20 % yksikköä eli viidennes. Yllättävää ei ole, että samaan aikaan myös kuntien määrä oli korkeimmillaan reilussa viidessä sadassa (547). Korreloiko äänestysvilkkaus kuntien määrän kanssa? Näin voisi päätellä, koska äänestysaktiivisuus on laskenut samaa tahtia kuntien vähenemisen eli kuntaliitosten myötä.

Voidaan siis olettaa, että kunnallisten luottamustoimien määrä vaikuttaa äänestysvilkkauteen eli demokratian toteutumiseen. Ihmisiä kiinnostaa luonnostaan vaikuttaminen, joka tavallisen puoluejäsenen osalta tapahtuu kunnallisina luottamustehtävinä. Voidaan siis olettaa, että äänestysvilkkaus ja poliittinen aktiivisuus vähenevät luottamustehtävien vähenemisen myötä. Maassa tapahtuvat laajat kuntien liitokset vähentävät siirtymäajan kuluttua radikaalisti poliittisia luottamustehtäviä. Tämä merkitsee myös sitä, että jäsenrekistereissä on yhä enemmän nukkuvia puoluejäseniä, jotka eivät ehkä maksa jäsenmaksujaankaan. Kuntaliitokset eivät siis näyttäisi edistävän demokratiaa.

Tätä logiikkaa tukee myös se, että virkamiehistä on pidetty yhdistymislainsäädännössä hyvää huolta turvaamalla heidän työpaikkansa jopa viideksi vuodeksi. Tämä on selvää kunnan hallitusten, valtuustojen ja kuntalaisten vallan aliarviointia. Liitoksia rakentavat ovat aivan ilmeisesti lähteneet siitä, että virkamiehet kuitenkin lopulta päättävät kuntien liitoksista tavalla tai toisella. Tämä merkitsee pitkällä tähtäimellä demokratian väistämätöntä häviötä ja byrokratian voittoa. Minkälaista demokratiaa kohden olemme menossa? Ylhäältä kansalaisalamaisia käskyttävääkö?

Ketkä ovat häviäjiä? Suurin häviäjä on ilman epäilystä kansa, jolta otetaan pois kunnallinen valta. Kansanvalta muuttuu virkavallaksi. Tämä siksi, että uusiin kuntiin ei varmaankaan tule alueellisia kiintiöitä. Prosessissa häviät myös tietyt puolueet. Alueelliset erot tulevat olemaan puolueiden välillä suuria. Tämä johtuu siitä, että suuret asutuskeskittymät voittavat haja-asutusalueiden kustannuksella. Lahden alueella voittajia ovat nykyisellä vaalitavalla Lahti, Hollola ja Nastola, koska on oletettavaa, että puolueet pyrkivät keskittämään ääniä. Suurin todennäköinen häviäjä puolueista on Keskusta ja suurin todennäköinen voittaja Perussuomalaiset.

Tämä trendi näkyy jo mielipidemittauksissa selvästi, mutta kuntaliitosten myötä se tulee vahvistumaan. Suurin vaikuttava tekijä on se, että puolueiden pienissä kunnissa saamilla kokonaisäänimäärilläkään ei saa ketään läpi uuteen valtuustoon, vaikka paikkamäärä lisääntyykin. Epävarmuus ja protestiäänet suosivat Perussuomalaisia, jotka voivat saada uuteen kuntaan jopa yli 15 % paikoista. Pitkässä juoksussa suuret kunnat alkavat muistuttaa rakenteellisesti koko Suomea. Väestö entisissä maalaiskunnissa vähenee ja asutuskeskuksissa kasvaa. Tätä taustaa vasten Lahden ennustettu väestön lisäys saattaa pitää paikkansa, mutta entä jos se onkin uuden kunnan sisäistä muuttovirtaa. Voisivatko esimerkiksi kaikki Uuden kunnan vanhukset muuttaa Lahteen? Sisäiset väestönsiirrot alueella ovat hyvin merkittävä taustamuuttuja, mutta onko sitä otettu huomioon lainkaan.

Selvää kuitenkin on, että luottamustehtävien vähentyessä kiinnostus politiikkaan vähenee osallistumismahdollisuuksia huvetessa. Tällaisen kehityksen voi olettaa sopivan niille, jotka työkseen ajavat yhdistymistä. He ovat niitä viranomaisia, joille kansan valta tullee siirtymään. Kaiken yllä leijuu kuitenkin ylimaallinen ja kasvoton markkinavoima, joka määrittelee evoluution suunnan ja nopeuden. Se iskee armotta heikoimpiin kohteisiin olipa kyseessä minkälainen vallanjako tahansa.

No Comments »

Väestönsuojelua vai hallinnollista kiusantekoa

Olen aina inhonnut väestösuojien rakentamista, koska se aiheuttaa suomalaisille yrityksille yhden monista kilpailuhaitoista. Kesän helteillä aloin miettiä, kuinka paljon näitä väestösuojapaikkoja Suomessa oikein on, kun niitä pitää aina vain rakentaa lisää ja lisää. Päätin kysyä Tilastokeskukselta. Ohessa on vastaus, joka on hyvin mielenkiintoinen. Rekisteröinti on aloitettu vasta 1980-luvulla. Rakennuksia oli vuonna 2009 1 433 980, joista vain 23 816 osalta on olemassa väestösuojista tiedot. Näissä rakennuksissa on väestösuojapaikkoja 1 561 112 kappaletta.

Määrä edustaa siis vain noin 1.7 % koko rakennuskannasta. Tähän määrään eivät todennäköisesti kuulu kunnalliset kallioihin louhitut väestönsuojat lainkaan. Niitähän ei ole juuri rakennettukaan 1980-luvun jälkeen. Tämän mukaan maassa olisi suhteellisen laskutavan mukaan yli 93 miljoonaa väestösuojapaikkaa. Siis 5- miljoonaiselle kansalle. Aika paljon on rakennettu vierasvaraa. Asia ei tietenkään ole aivan näin, mutta hyvin perusteltua on olettaa, että maassa saattaa olla 15 – 20 milj. väestösuojapaikkaa eli moninkertainen määrä tarpeeseen verrattuna. Joka tapauksessa kysymys kuuluu, miksi näitä pitää aina vaan rakentaa lisää. Onko kysymys hallinnollisesta tietämättömyydestä vai tahallisesta kiusanteosta?

No Comments »

Väyrysen teesit

Ulkomaankauppaministeri Väyrysen viimeaikaisista lausunnoista voi päätellä, että hän elää henkisesti vielä Neuvostoliiton aikoja. Jos nämä mielipiteet kuvastavat koko hallituksen kantaa, niin pulassa ollaan. Venäjällä ei ole mitään yhtenäistä viranomaistahoa, jonka kanssa Suomen viranomaiset voisivat hoitaa ongelmia pois päiväjärjestyksestä. Vaikka olisi kuten sodassa, että yksi suomalainen virkamies vastaa kymmentä venäläistä niin entäs, kun tulee seuraavat kymmenen? Viimeisin elintarvike episodi osoittaa tämän väitteen todeksi.

Väyrynen totesi myös, että asiat sovitaan ja selvitetään ja samalla autetaan Venäjää pääsemään WTO:n jäseneksi. Ei Venäjää voi kukaan muu auttaa jäseneksi kuin Venäjä itse. Venäjän tarvitsee vain noudattaa samoja pelisääntöjä kuin kaikkien muidenkin jäsenten. Ei sellaista jäsentä haluta porukkaan, joka haluaa toimia, kuten Venäjä toimii nyt. Se ei voi säilyttää vienti- ja tuontitulleja, eikä Väyrynen voi luvata pitkiä siirtymäaikoja esimerkiksi puutulleille. Ei voida myöskään sallia, että Venäjällä rahdit maarajoille ovat jopa neljä kertaa korkeammat kuin satamiin. Venäläiset ystäväni ovat kertoneet minulle jo 15 vuotta, että ensi vuoden alusta Venäjä on WTO:n jäsen. Taitaa mennä toinen mokoma lisää.

Koko Venäjän valtion ajan sen pääasialliset tulolähteet ovat olleet öljyn ja kaasun lisäksi vienti- ja erityisesti tuontitullit. Jos Venäjä jäisi ilman näitä, se olisi samassa tilassa kuin Kreikka. Kukaan ei maksa Venäjällä niitä veroja, jotka lain mukaan kuuluisi maksaa. Pimeän työn osuus on yli puolet. Suomi taitaa olla ainoa maa koko Euroopassa, jossa verottajan poliisioikeudet ovat taanneet käytännössä vielä kuolleidenkin jälkiverotuksen.

Niin kauan kuin hallinnossa ajatellaan, että Venäjän kanssa ei olla tasavertaisia, ei ole mahdollista välttää näitä tilanteita tulevaisuudessakaan. Jos Väyrynen ja ulkoministeriö eivät osaa sanoa venäläisille, että turha toivoa investointeja ellei niiden oikeudellista suojaa taata Venäjällä, niin turha on odotella tasavertaista kohtelua tai edes sympatiaa. Asiat voidaan varmaan taas sopia presidentti Medvedevin vierailun aikana, kun Venäjän ”viranomaiset” ovat ensin tehneet ilmapiirin Suomen hallinnossa nöyräksi.

No Comments »

WP Login