Kielten opiskelusta

Kielten opiskelusta on viimeaikoina puhuttu paljon. Olisiko pakkoruotsi lopetettava, miten lisättäisiin venäjän ja muiden kielten opetusta englannin opetuksen ohella jne.? Keskustelussa on melko täysin unohdettu käytännön kokemus ja sen myötä kieliä käyttävien näkökulma. Kielten opiskelu on aina hyödyllistä ja avartavaa, mutta miten voi esimerkiksi lukioiässä tietää, mitä kieltä tai kieliä tulee elämänsä aikana tarvitsemaan? Englanti on tällöin selvä valinta, koska siitä näyttää tietokoneiden myötävaikutuksella muodostuneen varsinainen esperanto eli ylikansallinen kieli. Esperantosta sitä ei muodostunut.

Minun opiskeluaikoinani suurin opetuksen virhe oli se, että opetuksessa pyrittiin täydelliseen kieliopin hallintaan ja ääntämiseen. Kun sitten menin töihin Lontooseen, niin työtoverini yhdistivät minulle kaikki puhelut, jotka tulivat asiakkailta Irlannista, Skotlannista, Walesista, Yorkshiresta jne. Minun korvaani ne olivat kuin täysin vieraita kieliä, kunnes korva oppi erottamaan nuotit ja intonaation. Siinä ei auttanut muu kuin sanoa, että voisitko vähän hidastaa, olen Suomesta ja vain yritän käyttää teidän kieltänne. Tällainen pakollinen kielikylpy johti siihen, että vielä nykyisinkin pystyn erottamaan reilut kymmenen englannin kielen murretta.

Toinen esimerkki on ruotsi. Työskentelin Ruotsissa ja 1960-luvun alussa puhuin sujuvasti ruotsia ihan nuotilla ja sain tolkun jopa skånskasta. Sen jälkeen en ole joutunut käyttämään ruotsin kieltä missään. Kun nyt menen Ruotsiin ja yritän puhua heidän kieltään, niin palvelu muuttuu hyvin äkkiä yliolkaiseksi. Tietävät, että olen suomalainen. Siksi puhun siellä mieluummin englantia, koska sillä saa paremman palvelun. Kun sitten reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin jouduin suorittamaan yliopistossa ruotsin kielen virkamiestutkinnon, niin opettajalla oli hymy herkässä. Hän opasti minua, että ei ruotsia enää nykyisin noin puhuta.

Koska aikoinani jouduin matkustamaan hyvin paljon Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä, olen käynyt lukuisilla venäjän kielen kursseilla. Näiden kurssien ongelma oli, että yli 80 % ajasta käytettiin Venäjän kaunokirjoituksen opettelemiseen. Huonoa palkkaa saavat opettajat ilmeisesti pääsivät sillä tavoin helpommalla. Kieltä sillä tavoin ei oppinut, enkä koskaan ole ollut hyvä kaunokirjoituksessa. Venäjällä riittää alkuun hyvin, jos tuntee ”keppikirjaimet”, koska ne ovat yleisimpiä. Kyrillisten kirjaimien tunteminen on kuitenkin välttämätöntä Venäjällä liikuttaessa, koska metroissa, rautatieasemilla ja lentokentillä ei muuten osaa mennä mihinkään. Itselläni on työhuoneeni seinällä Russkii Alfabit ja lukusanat, jotta ne säilyvät jotenkin mielessä, vaikken niitä nykyisin juuri tarvitsekaan. Kun kirjaimet oppii, niin tuttuja sanoja tulee vastaan yllättävän paljon.

Koska kielet unohtuvat hyvin nopeasti, ellei niitä aktiivisesti käytetä, niin nuorena opiskeltaessa ei ole kovin tärkeää paneutua liian syvällisesti lauserakenteisiin ja kielioppiin. Tärkeämpää on osata perusteet ja rohkaista ihmisiä puhumaan. Entiset opetusmenetelmät Suomessa opettivat ihmisiä vaikenemaan useilla eri kielillä. Toisaalta ns. ”maitokauppakielen” osaaminen johtaa käytännössä hyvin nopeasti kielitaidon paranemiseen. Siksi kielten osaamista voisi lisätä siten, että ns. ylimääräisissä kielissä annettaisiin vain perusvalmiudet. Loppu hoituu sitten ja jos kieli sattuu käytännössä kohdalle. Minulla on sanakirja, jossa on sanat rinnakkain seitsemällä eri kielellä ja yhteneväisyydet ovat ilmeisiä. Ehkä juuri tästä johtuu se, että mitä useampia kieliä osaa, sitä helpompi on oppia uusia.

Lopuksi totean vielä, että suomalaisilla on kansainvälisessä kaupassa selkeä kilpailuhaitta. Jostain syystä asiakkaat etenkin tärkeimmissä viennin kohdemaissa olettavat meidän puhuva heidän kieltään. Sen sijaan englantilaisten, amerikkalaisten ja ranskalaisten ei odoteta puhuvan muuta kuin omaa kieltään. Kaikissa maissa on kuitenkin sellainen yhteinen piirre, että vaikka ei osaisi kuin muutaman sanan paikallista kieltä, niin sitä pidetään kohteliaisuutena ja erityisenä kiinnostuksen osoituksena kyseistä kulttuuria kohtaan. Internetin leviäminen on ehkä tämän päivän suurin kielten kehitystä nopeuttava tekijä. Kielet muuttuvat yhä nopeammin ja vain yhteen suuntaan. Tästä johtuen vieraassa maassa keskusteltaessa voi puuttuvia sanoja korvata englannin kielen sanoilla, jolloin useimmiten tulee ymmärretyksi. Ja jos ei muu auta, niin kädet, kynä ja paperi avuksi.

Comments are closed.


WP Login