Yrittäjyys uuteen nousuun – teesit

Ainakin viimeiset kaksikymmentä vuotta hallitukset ovat puhuneet yrittäjyyden ja yritysten lisäämisestä maassamme. Jokaisen hallituksen teot sen sijaan puhuvat vain sen puolesta, että kyseessä on juhlapuheiden kestoaihe. Ainoa asia, joka on saatu aikaan, on yhtiön perustamisen helpottaminen ja sekin EU:n painostuksesta. Yrityksen perustaminen ei tosin Suomessa ole ollut suuri ongelma yrittäjäksi ryhtymisessä. Yrittäjyyttä rasittamaan on sen sijaan laadittu noin 7500 sivua erilaisia säädöksiä. Niitä on jo niin paljon, ettei edes Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos pysty selvittämään niiden määrää. Eräs satoja yrityssaneerauksia ja konkursseja hoitanut lakimies totesikin, että yrittäminen on nykyisin niin monimutkaista, että se pitäisi säätää luvanvaraiseksi.  

Suomi retosteli näyttävästi EU:ssa yhden luukun TE-keskuksilla, mutta nyt nekin ovat osoittautuneet flopiksi ja niiden tilalle ovat tulleet Ely-keskukset. Raportteja TEM:ssä EU:lle laativat puolestaan kesäapulaiset, joka osoittaa, kuinka tärkeänä yrittäjyyttä Suomessa pidetään. Useissa maissa mm. Britanniassa on TEM:tä vastaavassa ministeriössä oma osasto pk-yrityksiä varten. Sinne voi yrittäjä ottaa yhteyttä koskivatpa hänen asiansa verotusta, kaavoitusta tai mitä muuta ongelmaa tahansa. Tätä on yritetty saada Suomeenkin usean eri hallituksen aikana mutta turhaan. Ministeriössä on toki ollut yritysasiamies, mutta hänkin valitti olevansa kuin huutolaispoika porstuassa. Ei ollut mitään valtuuksia, muttei kukaan liioin kuunnellut.

Ei siis ole ihme, kun Kauppalehti kirjoitti aikoinaan, että vain idiootit ryhtyvät Suomessa yrittäjiksi. Suomi rakennettiin suuryritysten ehdoilla ja kun Kekkonen huomasi pk-sektorin merkityksen kansantaloudelle, oli jo liian myöhäistä. Vanhoja rakenteita ei saatu purettua, kuten Tanskassa tehtiin. Siellä nimittäin tehtiin sellainen havainto, että palkkoihin sidotut pakolliset kustannukset rasittavat pk-yritysten kilpailukykyä huomattavasti enemmän kuin suurten yritysten. Tästä syystä yrityksiltä poistettiin kaikki sotu-, eläke-, yms.maksut ja ne siirrettiin veroilla kerättäväksi. Tämä ratkaisu on osoittautunut kilpailukykyä ylläpitäväksi.

Jos hallitus ja tulevat hallitukset haluavat vakavissaan lisää yrityksiä, niin puheista on siirryttävä tekoihin. Liitän oheen 50 vuoden kokemukseen perustuvan muistilistan tai teesit tuleviin hallitusneuvotteluihin.

  1. Yrityksen perustaminen. Yrittäjien kannalta riskiä pienentäisi ja päätöstä helpottaisi liiketoimintasuunnitelman puolueeton testaaminen. Perustamisrutiini sen sijaan on yksinkertainen sitten, kun yritysmuoto on valittu,

  2. Toimitilat. Yrityksen ydintoimintaa ei ole tilojen omistaminen. Erityisesti väestönsuojien omistaminen ei ole millään muotoa yrityksen ydintoimintaa. Liiketiloja on runsaasti tarjolla vuokralle, mutta teollisuustiloja ei. Useimmissa EU-maissa yhteiskunta rakensi jopa kokonaisia teollisuuskaupunkeja EU-rahoituksen avulla. Suomessa tätä tilaisuutta ei käytetty hyväksi, koska EU-rahoitus jakautui niin monen ministeriön kautta, että yhteistä näkemystä ei syntynyt. Tämä on huomattava kilpailuhaitta suomalaiselle teollisuudelle.

  3. Rahoitus. Rahoitus ja riskit ovat näkyvin ja suurin ongelma yritystä perustettaessa. Ongelma on osittain rakenteellinen, koska meillä rahoitetaan pääasiallisesti kiinteää- ja käyttöomaisuutta. Yrityksen käynnistäminen ja erityisesti kasvu edellyttää myös huomattavaa määrää käyttöpääomaa ja sitä Suomessa on vaikea saada. Vakuutena vaaditaan aina kiinnytys omaan kotiin. Tämä pitäisi pk-yrityksiltä poistaa kokonaan. 1990-luvun lama osoitti, että valtio oli valmis uhraamaan 35 000 yritystä pelastaakseen pankit. Tällä toimenpiteellä valtio takasi yritysten lainat, mutta lisäksi uhrasi yritykset. Miksi ei sitä voisi siis tehdä Finnveran kautta suoraan jo yritystä perustettaessa ja sen kasvaessa? Vakuusvaatimukset poikkeavat huomattavasti toisistaan eri EU-maissa. Baltiassa on ollut varsin väljät periaatteet ja pankit ovat ottaneet huomattavasti suurempia riskejä kuin Suomessa.                                                                                                                                                   Valtiovallan on syytä ottaa huomioon, että se on huomattavan suuri hyötyjä yrityksistä. Hyötyä syntyy aluksi työpaikkoina ja myöhemmin verotuloina.           

  4. Verotus. Verotus Suomessa on erittäin monimutkainen, hyvin huonosti ennustettavissa ja korkea verrattuna kilpailijoihin EU:n sisämarkkinoillakin. Mikäli yrityksen perustaminen riippuisi pelkästään verotuksesta, niin yrittämään kannattaisi mennä Viroon.

    1. Suurin osa yrittäjistä ei pääse koskaan pääomaverotuksen piiriin, koska yrityksen omavaraisuusaste ei sitä salli. Tämä aiheuttaa sen, että yrittäjä joutuu ottamaan riskin, mutta verotus on sama kuin toisen palveluksessa olevalla. Miksi siis ryhtyä yrittäjäksi, jos taloudellista hyötyä ei ole? Verotusta pitäisi muuttaa siten, että yrittäjä voi aina nostaa palkkansakin pääomatulona. Samalla poistuisi iänikuinen peitellyn osingonjaon kyttäys,

    2. Alle 10 hengen yrityksiä ei pitäisi verottaa tuloksesta lainkaan, jos tulosta ei oteta yrityksestä ulos. Kasvun vaatiminen yrityksiltä ja kasvun edellytysten verottaminen ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Verotuksen on oltava kasvuun kannustavaa,

    3. Verotusmenettelyä pitäisi muuttaa siten, että verotus on verottajaa sitova verotuspäätöksen jälkeen. Vain yritys itse voi hakea muutosta verotukseen jälkikäteen. Nyt on maan tapa, että yrityksen annetaan elää omissa oloissaan ensimmäiset viisi vuotta. Sen jälkeen verottaja ottaa yrityksen tutkintaan ja mahdollisesti muuttaa verotuksen kaikilta viideltä vuodelta. Tällainen menettely yleensä tappaa firman,

  5. Pakolliset palkkasidonnaiset maksut. Alle 10 hengen yrityksiltä tulisi poistaa kaikki palkkasidonnaiset maksut lukuun ottamatta tapaturmavakuutusmaksuja. Tanskassa ja Hollannissa näin on tehty eläkemaksuja myöden ja nämä maksut on siirretty veroilla kerättäviksi. Myös Italiassa alle 10 hengen yritykset eivät maksa mitään palkkoihin sidottuja maksuja.

Valtiovallan on uudistettava yrittäjyyspolitiikkansa. On otettava käyttöön muissa EU-maissa käytettyjä hyviä käytäntöjä. EU on näitä listannut ja raportoinut jäsenmaillensa, mutta Suomessa ei ole hyvien käytäntöjen suhteen pantu tikkua ristiin. Ne virkamiehet, joille asiat kuuluvat, ovat nähtävästi liian laiskoja ryhtyäkseen toimimaan. Suomen sisäänlämpiävä malli on rakennettu aikoinaan D-vitamiinin varaan. D-vitamiinin mahdollistamien vanhojen rakenteiden purkaminen ja uusien käyttöön ottaminen edellyttävät verta, hikeä ja kyyneleitä. No pain, no gain!

Comments are closed.


WP Login