Venäjä, Venäjä, Venäjä

Vierailin ensi kerran pommitetussa Leningradissa kesäkuussa 1957. Sen jälkeen on tullut kierrettyä sekä Neuvostoliittoa että erityisesti Venäjää Siperian peräkyliä myöten. Maa on uskomattoman suuri ja rikas. Kansa on sitä ystävällisempää, mitä kauempana ollaan Moskovasta. Vieraalle annetaan paitakin päältä, jos on tarvis ja pöytä pannaan koriaksi. Venäjän hallinto sen sijaan on vuosisatoja nojannut kahteen peruspilariin, jotka ovat voima ja pelottelu. Joitakin harvoja poikkeuksia sääntöön on, mutta niillä ei ole oleellista merkitystä pääsääntöön.

Vastavuoroisesti Venäjän hallinto pelästyy, jos se huomaa olevansa voiman väärällä puolella. Tämä huomasin erityisesti kierrellessäni kommunistisen Neuvostoliiton raunioilla. Suomalaiset olivat kavereita, joista ei niin tarvinnut välittää. Meidän kanssamme tehtyjä sopimuksia ei ollut tarvetta pitää, jos jotain parempaa ilmaantui. Sen sijaan amerikkalaisia pelättiin. Koko kansa tiesi, että Neuvostoliitto oli hajonnut amerikkalaisen talousmahdin alle. Amerikkalaisia suorastaan pelättiin, eikä kukaan uskaltanut rikkoa heidän kanssaan tehtyjä sopimuksia. Tätä lisäsi vielä se, että pienimmästäkin häiriöstä tai vastoinkäymisestä, suurlähetystöstä lähti pari riskiä miestä asialle. Kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Saiko joku liikemies apua Suomen lähetystöstä?

Todennäköisesti suomalaiset päättäjät tiesivät ja tunsivat venäläisensä, kun päättivät lähteä sotaan Neuvostoliittoa vastaan toisin kuin baltit. Nykyiset päättäjät ovat ikäluokkaa, joka on tottunut nuoleskelemaan neuvostoliittolaisia. Tämän puolestaan nykyiset venäläiset tietävät ja käyttävät härskisti hyväkseen. Normaali kansainvälinen diplomatia ei toimi. Venäjälle on vastattava samalla tavoin, kuin se itse toimii. Hyvänä esimerkkinä on mainitsemani poikkeus. Kun Venäjä tarvitsee välttämättä jotain, jota se ei muuten voi saada, se osoittaa mitä suurinta ystävällisyyttä ja yhteistyökykyä. Hyvä esimerkki on kaasuputki.

Esimerkkeinä tarvittavista toimenpiteistä ovat: Jos rekkasuma ei vedä raja-asemilla, Suomeen on päästettävä vain sama määrä rekkoja, kun Venäjälle menee – auto autosta. Mitä hyvänsä siellä rahastetaan, niin meillä samalla mitalla. Turistien rekisteröitymiseen, joka ei ole Venäjällä edes kaikkialla mahdollista, on vastattava samalla mitalla. Rekisteröityminen sitä paitsi helpottaisi rikollisten valvontaa. Viisumeista on perittävä sama hinta, kuin minkä Venäjä perii. Kova on laitettava kovaa vastaan niin kauan, että halukkuutta tasapuoliseen kansakäymiseen syntyy. Muussa tapauksessa meitä pidetään heikkona kansana, jonka mielipiteistä ei tarvitse välittää ja jonka ylitse voi kävellä mennen tullen.

Näillä keinoin saadaan paine siirrettyä rajan toiselle puolelle. Se on ainoa paine, joka tehoaa. Niin kauan kuin paine on tällä puolen rajaa, meille vain naureskellaan.

Comments are closed.


WP Login