Archive for kesäkuu, 2010

Kielten opiskelusta

Kielten opiskelusta on viimeaikoina puhuttu paljon. Olisiko pakkoruotsi lopetettava, miten lisättäisiin venäjän ja muiden kielten opetusta englannin opetuksen ohella jne.? Keskustelussa on melko täysin unohdettu käytännön kokemus ja sen myötä kieliä käyttävien näkökulma. Kielten opiskelu on aina hyödyllistä ja avartavaa, mutta miten voi esimerkiksi lukioiässä tietää, mitä kieltä tai kieliä tulee elämänsä aikana tarvitsemaan? Englanti on tällöin selvä valinta, koska siitä näyttää tietokoneiden myötävaikutuksella muodostuneen varsinainen esperanto eli ylikansallinen kieli. Esperantosta sitä ei muodostunut.

Minun opiskeluaikoinani suurin opetuksen virhe oli se, että opetuksessa pyrittiin täydelliseen kieliopin hallintaan ja ääntämiseen. Kun sitten menin töihin Lontooseen, niin työtoverini yhdistivät minulle kaikki puhelut, jotka tulivat asiakkailta Irlannista, Skotlannista, Walesista, Yorkshiresta jne. Minun korvaani ne olivat kuin täysin vieraita kieliä, kunnes korva oppi erottamaan nuotit ja intonaation. Siinä ei auttanut muu kuin sanoa, että voisitko vähän hidastaa, olen Suomesta ja vain yritän käyttää teidän kieltänne. Tällainen pakollinen kielikylpy johti siihen, että vielä nykyisinkin pystyn erottamaan reilut kymmenen englannin kielen murretta.

Toinen esimerkki on ruotsi. Työskentelin Ruotsissa ja 1960-luvun alussa puhuin sujuvasti ruotsia ihan nuotilla ja sain tolkun jopa skånskasta. Sen jälkeen en ole joutunut käyttämään ruotsin kieltä missään. Kun nyt menen Ruotsiin ja yritän puhua heidän kieltään, niin palvelu muuttuu hyvin äkkiä yliolkaiseksi. Tietävät, että olen suomalainen. Siksi puhun siellä mieluummin englantia, koska sillä saa paremman palvelun. Kun sitten reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin jouduin suorittamaan yliopistossa ruotsin kielen virkamiestutkinnon, niin opettajalla oli hymy herkässä. Hän opasti minua, että ei ruotsia enää nykyisin noin puhuta.

Koska aikoinani jouduin matkustamaan hyvin paljon Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä, olen käynyt lukuisilla venäjän kielen kursseilla. Näiden kurssien ongelma oli, että yli 80 % ajasta käytettiin Venäjän kaunokirjoituksen opettelemiseen. Huonoa palkkaa saavat opettajat ilmeisesti pääsivät sillä tavoin helpommalla. Kieltä sillä tavoin ei oppinut, enkä koskaan ole ollut hyvä kaunokirjoituksessa. Venäjällä riittää alkuun hyvin, jos tuntee ”keppikirjaimet”, koska ne ovat yleisimpiä. Kyrillisten kirjaimien tunteminen on kuitenkin välttämätöntä Venäjällä liikuttaessa, koska metroissa, rautatieasemilla ja lentokentillä ei muuten osaa mennä mihinkään. Itselläni on työhuoneeni seinällä Russkii Alfabit ja lukusanat, jotta ne säilyvät jotenkin mielessä, vaikken niitä nykyisin juuri tarvitsekaan. Kun kirjaimet oppii, niin tuttuja sanoja tulee vastaan yllättävän paljon.

Koska kielet unohtuvat hyvin nopeasti, ellei niitä aktiivisesti käytetä, niin nuorena opiskeltaessa ei ole kovin tärkeää paneutua liian syvällisesti lauserakenteisiin ja kielioppiin. Tärkeämpää on osata perusteet ja rohkaista ihmisiä puhumaan. Entiset opetusmenetelmät Suomessa opettivat ihmisiä vaikenemaan useilla eri kielillä. Toisaalta ns. ”maitokauppakielen” osaaminen johtaa käytännössä hyvin nopeasti kielitaidon paranemiseen. Siksi kielten osaamista voisi lisätä siten, että ns. ylimääräisissä kielissä annettaisiin vain perusvalmiudet. Loppu hoituu sitten ja jos kieli sattuu käytännössä kohdalle. Minulla on sanakirja, jossa on sanat rinnakkain seitsemällä eri kielellä ja yhteneväisyydet ovat ilmeisiä. Ehkä juuri tästä johtuu se, että mitä useampia kieliä osaa, sitä helpompi on oppia uusia.

Lopuksi totean vielä, että suomalaisilla on kansainvälisessä kaupassa selkeä kilpailuhaitta. Jostain syystä asiakkaat etenkin tärkeimmissä viennin kohdemaissa olettavat meidän puhuva heidän kieltään. Sen sijaan englantilaisten, amerikkalaisten ja ranskalaisten ei odoteta puhuvan muuta kuin omaa kieltään. Kaikissa maissa on kuitenkin sellainen yhteinen piirre, että vaikka ei osaisi kuin muutaman sanan paikallista kieltä, niin sitä pidetään kohteliaisuutena ja erityisenä kiinnostuksen osoituksena kyseistä kulttuuria kohtaan. Internetin leviäminen on ehkä tämän päivän suurin kielten kehitystä nopeuttava tekijä. Kielet muuttuvat yhä nopeammin ja vain yhteen suuntaan. Tästä johtuen vieraassa maassa keskusteltaessa voi puuttuvia sanoja korvata englannin kielen sanoilla, jolloin useimmiten tulee ymmärretyksi. Ja jos ei muu auta, niin kädet, kynä ja paperi avuksi.

No Comments »

Väitös: Syntyykö Suomeen puulaaksoja – Suomen puutuoteteollisuuden pk-yritysten tila ja tulevaisuus

Diplomi-insinööri Esko Passilan puuteollisuuden alaan kuuluva väitöskirjaSyntyykö Suomeen puulaaksoja – Suomen puutuoteteollisuuden pk-yritysten tila ja tulevaisuus tarkastetaan Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa 27.8.2010 klo 12 salissa 1383. Vastaväittäjänä toimivat KT, Hämeen maakuntajohtaja Juhani Honka ja johtaja, VTT Juha Kaskinen Turun yliopistosta. Väitöstilaisuuden valvojana toimii professori Timo Kärki Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

Väitöskirjaa hyväksyttäessä tammikuussa 2005 Suomen metsäklusteri oli toiminut melkein koko jatkosodan jälkeisen ajan globalisaation pahemmilta vaikutuksilta suljetussa ympäristössä, jossa tehdyt virheet korjattiin devalvoimalla valuutta. Liittyminen euroon aiheutti metsäteollisuudelle täysin uudenlaisen tilanteen. Sekä taloustieteilijät että käytäntö ovat todistaneet, että Suomessa vallinnut toimintaympäristö ei kehitä kilpailukykyä. Puumarkkinoiden kartellit ja maahantuontia rajoittavat sopimukset vaikuttivat myös voimakkaasti puutuoteteollisuuden kilpailukykyyn. Markkinoiden vapautuminen asetti sekä suuret että pk-yritykset täysin uudenlaiseen kilpailutilanteeseen.

Toinen suuri pk-yrityksiä kohtaava ongelma 2010-luvulla on laaja sukupolvenvaihdos, joka johtuu suhteettoman suurista sodan jälkeen syntyneistä ikäluokista. Monista eri syistä johtuen näissä ikä-luokissa yritystiheys on noin kaksi kertaa suurempi kuin sen jälkeisissä ikäluokissa. Useat suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset todistavat, että siirryttäessä eläkkeelle, vain noin 30 prosenttia yrityksistä on jatkaja suvusta tai lähipiiristä. Näin ollen 70 prosenttia eläköityvän ikäluokan omistamista yrityksistä poistuu markkinoilta pysyvästi. Suomessa tämä merkitsee käytännössä noin 40 000 yritystä. Näin suuren yritysten määrän loppuminen uhkaa jo hyvinvointivaltion perusrakenteita. Onko mahdollista luoda järjestelmä, jolla yrityksiä voidaan siirtää uusille yrittäjille?

Päinvastoin kuin Suomen tärkeimmissä kilpailijamaissa Suomessa metsät ovat yksityisessä omistuksessa ja vain pieni osa on valtion omistuksessa. Puumarkkinat toimivat markkinatalouden ehdoilla ilman valtion ohjausta. Ongelma onkin alkanut kehittyä puunsaannin suhteen, koska metsäomistus on sukupolvien myötä hajaantunut ja metsäalat pienentyneet. Nykyiset metsän omistajat asuvat kaupungeissa ja ovat pääosin palkkatyössä. He eivät ole näin ollen riippuvaisia puutuloista kuten heidän esi-isänsä olivat. Puuta myydään vain silloin, kun tarvitaan rahaa autoon tai asuntoon. Toisaalta myös metsäverotus on muuttumassa pinta-alaverotuksesta myynnin verotukseen. On oletettavissa, että myös tämä vaikuttaa haitallisesti puunsaantiin. Puunmyynti ennen muutosta kiihtyy ja sen jälkeen seuraa hiljaisempi kausi mutta kuinka pitkä? Myös näitä ongelmia helpottamaan on väitöstutkimuksessa esitetty uusi metsänomistusmalli.

Väitöskirjatyössä on kehitetty tulevaisuuskartta, joka esittää kaksitasoisen kuvan tulevaisuudesta erilaisine sivujuonteineen. Ylimmäinen polku esittää positiivista, tietoista valintaa pyrkiä ohjaamaan alan kehitystä tulevaisuudessa. On välttämätöntä muistaa, että jos halutaan positiivisia muutoksia alan yrityksiin, ne on tehtävä yleisellä yrittäjyydentasolla.

Katastrofiin johtavassa polussa on erilaisia kulminaatiopisteitä, jotka ovat näkyvissä heikkoina signaaleina tai alkavina trendeinä jo nyt. Näiden tilanteiden syntyyn voidaan varautua vaihtoehtoisilla päätöksillä ja strategioilla. Tällöin voidaan siirtyä käyttämään toivottua ja valittua polkua. Mikäli asioiden annetaan ajelehtia ilman minkäänlaista strategista pyrkimystä vaikuttaa tapahtumiin, ajaudutaan todennäköisesti kansantaloudelliseen katastrofiin. Samalla joudutaan bionomisten lakien mukaan pakkovalintojen eteen. Näiden seurauksena syntyy yleensä jonkinlainen uusi alku. Osa yrittäjistä ei ilmeisesti voi jäädä lainkaan eläkkeelle. Tämä johtuu siitä, että on maksettu liian alhaisia eläkemaksuja, ja lopullinen eläke jää alle toimeentulorajan.

Tietoja väittelijästä:

Esko Passila

Syntynyt 1941 Lahdessa

Kotikunta Lahti

Diplomi-insinöörin tutkinto 1998, Lappeenrannan teknillinen yliopisto

Työsuhteet:

– toiminut puutuotealan yrittäjänä vuodesta 1982, jona aikana toiminut myös opettajana, luennoitsijana ja yrityskonsulttina 

– vientipäällikkö, Metsäliiton teollisuus, 1979 – 1982

– johtaja Finnforest UK Ltd, 1976 – 1979,

– tuotepäällikkö Iskun Tehtaat Oy 1970 – 1976,

– teknisenä neuvojana yms., Kaukas, Rauma-Repola ja Enso Gutzeit 1967 – 1970

Lisätietoja: Esko Pekka Passila, Forest Products Consulting – Fopco Ltd, puh. 0400 499400, esko.passila@fopco.fi

Väitöskirja on julkaistu Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n  Acta Futura Fennica -sarjassa , numero 9, ISBN 951-98852-2-6, ISSN 0788-365 X.

No Comments »

Esko Passila’s public defence of a doctoral thesis

Defence to be held at Lappeenranta University of Technology 27.8.2010 at noon

Abstract: The state and future SME’s of Finnish Woodworking Industry

The objective of this research is to reveal the future of SMEs’ of woodworking industry. It was also the aim to find out how to influence to this future by the information achieved. Additional target was to examine the problems in generational transfer of small and medium size companies. The Finnish Association of Furniture and Joinery Entrepreneurs provided the research results of the survey made amongst their members. The research was made 1999 – 2000. Target group consisted of all manager owners born before 1954. It represented 27% of population of association. The result was that only 30% had successor in the family. The rest 70% was either uncertain or had no knowledge of successor. The result corresponds with other Finnish and International researches. 

The objective of the research was to assess the future of small- and medium-sized companies (SMEs) in the woodworking industry. Based on information received from the reearch, a further aim was to consider ways in which future scenarios could be influenced. In addition, the problem of generational transfer in SMEs was considered.

The target group of SMEs in the woodworking industry is often positioned in different industrial sectors of the Finnish forest cluster. Current and nascent trends were assessed based on statistical data from a variety of reliable public sources and possible future scenarios were calculated with the Delphi method. Research questions were formulated based on a SWOT analysis. An expert body of 31 individuals from the woodworking industry, forest industry institutions, research institutes and universities was chosen to be surveyed. 25 replies, representing a response rate of 80%, were received and the anonymous answers were analysed graphically, permitting replies to be assessed based on functional area.

The key result of the research was that the number of owner-managers retiring was great relative to the population as a whole. The number of companies in the woodworking field has fallen steadily since 1989 and the most likely future scenario is that a major part of the Finnish woodworking industry will transfer production first to the Baltic states and later Russia, following in the footsteps of the sawmill and board manufacturing industry.

Avoiding this scenario requires the active participation of Finnish society in the generational transfer process. Therefore the research recommends that the process of generational transfer is managed and lead by Agency of Finnish Government. Changes in the structure of forest ownership may also have a negative effect on the future of the forest cluster. It is also obvious that new arrangement should be done in order to avoid rawmaterial shortage in the future.

Key words: forest cluster, value chain, bionomics, evolution, SME, generational           transfer, forest ownership.

No Comments »

Valhe, emävalhe vai pyramidihuijaus?

Ei ole pelkästään surkuhupaisaa vaan karmivaa, että eläkkeellä oleva asiantuntija löytää Lahden liittymissopimuksesta perustavaa laatua olevia laskennallisia virheitä. Ensimmäinen mieleen nouseva kysymys on, mikseivät liittyvien kuntien palkkalistoilla olevat asiantuntija ole löytäneet samoja virheitä jo huomattavasti aiemmin? Toinen mieleen tuleva kysymys on se, että onko kyseessä tietoinen vedätys vai osaamattomuus. Kaikki kysymykseen tulevat vastaukset nostattavat hiukset pystyyn. Mitä on todella tekeillä?

Jos on kysymys tietoisesta vedätyksestä eli valehtelusta niin, mitkä ovat todelliset motiivit? Jos puolestaan on kyse palkattujen ulkopuolisten konsulttien taidottomuudesta, niin ollaan vielä suuremman ongelman edessä – mistä maksetaan? Vaikka totuus on se, että nykyisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa ennustaminen vuodenkin päähän on vaikeaa, niin on ehdottomasti voitava luottaa selvitysmiesten esittämien laskelmien oikeellisuuteen. Jos olosuhteet muuttuvat ja laskelmat osoittautuvat vääriksi, niin seuraukset ovat päätöksen tekijöiden syytä.

Liitosselvityksen tekijöiden kosketuspinta reaalimaailmaan perustuu ilmeisesti VVM:n utopioihin perustuen. Selvitystyön tarkoituksena on saada utopian ympärille lihaa ja luita, jotta siihen olisi edes jotenkin mahdollista uskoa, sillä ainoastaan uskosta on kysymys. Nyt löydetyt virheet osoittavat selvästi, että selvittäjien taloudellinen tietämys ei riitä edes selkeiden virheiden toteamiseen. Eikö olisi paljon reilumpaa sanoa, että on olemassa kaksi vaihtoehtoa: nykyinen tai liitos? Nykyisen mallin jatkaminen johtaa varmemmin vaikeuksiin kuin liitos.

Kuntaliitosten periaatteellinen ongelma on se, että niissä ei puututa lainkaan rakenteellisiin ongelmiin. Otetaan esimerkiksi Heinola, jota moititaan ja arvostellaan kovasti. Kuitenkaan sanallakaan ei ole puututtu siihen, miten Heinolan ja Heinolan maalaiskunnan liitos aikoinaan onnistui. Toiko se mitään uutta ja hyvää? Onko tämän liitoksen kokemukset siivutettu tarkoituksellisesti? Jos on, niin syytä tuskin tarvitsee miettiä.

Kuntaliitokset sinänsä eivät pelasta kuntia eivätkä maata. Ainoastaan todellinen remontti, jossa ensin selvitetään valtion ja kuntien keskinäinen työ- ja kustannusjako. Vasta se tuo esiin todelliset rakenteelliset ongelmat ja löytää mahdollisesti niihin ratkaisut. Sellaiset muutokset, joilla mummot ja vaarit voidaan siirtää omaistensa lähelle, ovat täysin naurettavia. Eikö hallituksessa ole kuultu, että eräs EU:n peruspilareista on liikkumisen vapaus? Vai eikö se koskekaan suomalaisia vanhuksia? Menettävätkö kansalaiset eläkkeelle siirtyessään liikkumisvapautensa? Vai onko katse, niin lähellä ongelmaa, että tehdyt sopimukset unohtuvat? Tämä on vain yksi tolkuton esimerkki siitä, mihin ollaan menossa, kun valtio sysää omia tehtäviään kunnille. Kohta meillä on varmaan maakunnalliset puolustusvoimatkin. Tässä voi todeta vain kuten Tuntemattomassa sotilaassa, että Valtioneuvoston orkesteri pääministerin johdolla soittaa meille jenkan Kusessa ollaan! Voi aikoja, voi tapoja!

No Comments »

Yrittäjyys uuteen nousuun – teesit

Ainakin viimeiset kaksikymmentä vuotta hallitukset ovat puhuneet yrittäjyyden ja yritysten lisäämisestä maassamme. Jokaisen hallituksen teot sen sijaan puhuvat vain sen puolesta, että kyseessä on juhlapuheiden kestoaihe. Ainoa asia, joka on saatu aikaan, on yhtiön perustamisen helpottaminen ja sekin EU:n painostuksesta. Yrityksen perustaminen ei tosin Suomessa ole ollut suuri ongelma yrittäjäksi ryhtymisessä. Yrittäjyyttä rasittamaan on sen sijaan laadittu noin 7500 sivua erilaisia säädöksiä. Niitä on jo niin paljon, ettei edes Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos pysty selvittämään niiden määrää. Eräs satoja yrityssaneerauksia ja konkursseja hoitanut lakimies totesikin, että yrittäminen on nykyisin niin monimutkaista, että se pitäisi säätää luvanvaraiseksi.  

Suomi retosteli näyttävästi EU:ssa yhden luukun TE-keskuksilla, mutta nyt nekin ovat osoittautuneet flopiksi ja niiden tilalle ovat tulleet Ely-keskukset. Raportteja TEM:ssä EU:lle laativat puolestaan kesäapulaiset, joka osoittaa, kuinka tärkeänä yrittäjyyttä Suomessa pidetään. Useissa maissa mm. Britanniassa on TEM:tä vastaavassa ministeriössä oma osasto pk-yrityksiä varten. Sinne voi yrittäjä ottaa yhteyttä koskivatpa hänen asiansa verotusta, kaavoitusta tai mitä muuta ongelmaa tahansa. Tätä on yritetty saada Suomeenkin usean eri hallituksen aikana mutta turhaan. Ministeriössä on toki ollut yritysasiamies, mutta hänkin valitti olevansa kuin huutolaispoika porstuassa. Ei ollut mitään valtuuksia, muttei kukaan liioin kuunnellut.

Ei siis ole ihme, kun Kauppalehti kirjoitti aikoinaan, että vain idiootit ryhtyvät Suomessa yrittäjiksi. Suomi rakennettiin suuryritysten ehdoilla ja kun Kekkonen huomasi pk-sektorin merkityksen kansantaloudelle, oli jo liian myöhäistä. Vanhoja rakenteita ei saatu purettua, kuten Tanskassa tehtiin. Siellä nimittäin tehtiin sellainen havainto, että palkkoihin sidotut pakolliset kustannukset rasittavat pk-yritysten kilpailukykyä huomattavasti enemmän kuin suurten yritysten. Tästä syystä yrityksiltä poistettiin kaikki sotu-, eläke-, yms.maksut ja ne siirrettiin veroilla kerättäväksi. Tämä ratkaisu on osoittautunut kilpailukykyä ylläpitäväksi.

Jos hallitus ja tulevat hallitukset haluavat vakavissaan lisää yrityksiä, niin puheista on siirryttävä tekoihin. Liitän oheen 50 vuoden kokemukseen perustuvan muistilistan tai teesit tuleviin hallitusneuvotteluihin.

  1. Yrityksen perustaminen. Yrittäjien kannalta riskiä pienentäisi ja päätöstä helpottaisi liiketoimintasuunnitelman puolueeton testaaminen. Perustamisrutiini sen sijaan on yksinkertainen sitten, kun yritysmuoto on valittu,

  2. Toimitilat. Yrityksen ydintoimintaa ei ole tilojen omistaminen. Erityisesti väestönsuojien omistaminen ei ole millään muotoa yrityksen ydintoimintaa. Liiketiloja on runsaasti tarjolla vuokralle, mutta teollisuustiloja ei. Useimmissa EU-maissa yhteiskunta rakensi jopa kokonaisia teollisuuskaupunkeja EU-rahoituksen avulla. Suomessa tätä tilaisuutta ei käytetty hyväksi, koska EU-rahoitus jakautui niin monen ministeriön kautta, että yhteistä näkemystä ei syntynyt. Tämä on huomattava kilpailuhaitta suomalaiselle teollisuudelle.

  3. Rahoitus. Rahoitus ja riskit ovat näkyvin ja suurin ongelma yritystä perustettaessa. Ongelma on osittain rakenteellinen, koska meillä rahoitetaan pääasiallisesti kiinteää- ja käyttöomaisuutta. Yrityksen käynnistäminen ja erityisesti kasvu edellyttää myös huomattavaa määrää käyttöpääomaa ja sitä Suomessa on vaikea saada. Vakuutena vaaditaan aina kiinnytys omaan kotiin. Tämä pitäisi pk-yrityksiltä poistaa kokonaan. 1990-luvun lama osoitti, että valtio oli valmis uhraamaan 35 000 yritystä pelastaakseen pankit. Tällä toimenpiteellä valtio takasi yritysten lainat, mutta lisäksi uhrasi yritykset. Miksi ei sitä voisi siis tehdä Finnveran kautta suoraan jo yritystä perustettaessa ja sen kasvaessa? Vakuusvaatimukset poikkeavat huomattavasti toisistaan eri EU-maissa. Baltiassa on ollut varsin väljät periaatteet ja pankit ovat ottaneet huomattavasti suurempia riskejä kuin Suomessa.                                                                                                                                                   Valtiovallan on syytä ottaa huomioon, että se on huomattavan suuri hyötyjä yrityksistä. Hyötyä syntyy aluksi työpaikkoina ja myöhemmin verotuloina.           

  4. Verotus. Verotus Suomessa on erittäin monimutkainen, hyvin huonosti ennustettavissa ja korkea verrattuna kilpailijoihin EU:n sisämarkkinoillakin. Mikäli yrityksen perustaminen riippuisi pelkästään verotuksesta, niin yrittämään kannattaisi mennä Viroon.

    1. Suurin osa yrittäjistä ei pääse koskaan pääomaverotuksen piiriin, koska yrityksen omavaraisuusaste ei sitä salli. Tämä aiheuttaa sen, että yrittäjä joutuu ottamaan riskin, mutta verotus on sama kuin toisen palveluksessa olevalla. Miksi siis ryhtyä yrittäjäksi, jos taloudellista hyötyä ei ole? Verotusta pitäisi muuttaa siten, että yrittäjä voi aina nostaa palkkansakin pääomatulona. Samalla poistuisi iänikuinen peitellyn osingonjaon kyttäys,

    2. Alle 10 hengen yrityksiä ei pitäisi verottaa tuloksesta lainkaan, jos tulosta ei oteta yrityksestä ulos. Kasvun vaatiminen yrityksiltä ja kasvun edellytysten verottaminen ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Verotuksen on oltava kasvuun kannustavaa,

    3. Verotusmenettelyä pitäisi muuttaa siten, että verotus on verottajaa sitova verotuspäätöksen jälkeen. Vain yritys itse voi hakea muutosta verotukseen jälkikäteen. Nyt on maan tapa, että yrityksen annetaan elää omissa oloissaan ensimmäiset viisi vuotta. Sen jälkeen verottaja ottaa yrityksen tutkintaan ja mahdollisesti muuttaa verotuksen kaikilta viideltä vuodelta. Tällainen menettely yleensä tappaa firman,

  5. Pakolliset palkkasidonnaiset maksut. Alle 10 hengen yrityksiltä tulisi poistaa kaikki palkkasidonnaiset maksut lukuun ottamatta tapaturmavakuutusmaksuja. Tanskassa ja Hollannissa näin on tehty eläkemaksuja myöden ja nämä maksut on siirretty veroilla kerättäviksi. Myös Italiassa alle 10 hengen yritykset eivät maksa mitään palkkoihin sidottuja maksuja.

Valtiovallan on uudistettava yrittäjyyspolitiikkansa. On otettava käyttöön muissa EU-maissa käytettyjä hyviä käytäntöjä. EU on näitä listannut ja raportoinut jäsenmaillensa, mutta Suomessa ei ole hyvien käytäntöjen suhteen pantu tikkua ristiin. Ne virkamiehet, joille asiat kuuluvat, ovat nähtävästi liian laiskoja ryhtyäkseen toimimaan. Suomen sisäänlämpiävä malli on rakennettu aikoinaan D-vitamiinin varaan. D-vitamiinin mahdollistamien vanhojen rakenteiden purkaminen ja uusien käyttöön ottaminen edellyttävät verta, hikeä ja kyyneleitä. No pain, no gain!

No Comments »

Lahden pakkoliitos 1956

Urbaani legenda kertoi aikoinaan kaupunginjohtaja Kajalan vetäneen pahasti herneen nenäänsä kuullessaan, että Oulu oli asukasluvussa ohittanut Lahden. Siitä alkoi ns. pakkoliitoksen suunnittelu Lahdessa. Tämä liitos poikkesi nykyisistä suunnitelmista siinä, että tarkoitus oli vain saada lisää asukkaita Lahteen. Rakennusmaan saamisesta ei niin ollut väliä. Koska Kajalalla oli hyvät suhteet Helsingin herroihin, niin asiassa ei kuultu naapurikuntia eikä kuntalaisia. Helsingissä tehty pakkoliitos noudatti samaa kaavaa.

Kun liitos viimein toteutettiin Lahdessa vuonna 1956, niin Lahden kaupunkiin liitettiin Hollolan, Nastolan ja Orimattilan kunnista kaikki Lahden kupeessa olevat asutetut alueet. Jäihän alueen sisään sellainenkin alue kuin Karisto, jota on nyt sitten rakennettu 50 vuotta myöhemmin. Kaupunkiin liitettyjen alueiden asukkaille ei ollut vuosikausiin mitään varsinaista hyötyä liitoksesta. Vielä tänä päivänäkin osa liitosalueen teistä on samassa tilassa kuin liitoksen aikana esim. Kytölän selkätie. Uutta tilaa teollisen rakentamiseen ei saatu, vaan kaupungin alueella oleva teollisuusmaa on edelleen monin verroin kalliimpaa rakentaa kuin naapurikunnissa. Lahdessa rakennetaan letolle tai ammutaan kalliota.

Etlarissa kerrottiin, ettei liitoksesta juuri ollut haittaa ainakaan maanviljelijöille.  Useille liitosalueiden yrittäjille kuitenkin seuraamukset olivat kovat. En tiedä, mistä käsky kävi, mutta silloinen Lahden verojohtaja päätti, että liitettyjen alueiden yritykset olivat maksaneet liian vähän veroa entisiin kotikuntiinsa. Niinpä hän määräsi harkinnanvaraisen jälkiveron peräti viideltä vuodelta taaksepäin. Varmaan olisi määrännyt pitemmältäkin ajalta, jos laki olisi sallinut. Siihen aikaan vero oli maksettava, vaikka asiasta valitettaisiinkin.

KHO:n pöytäkirjoista voidaan todeta, että eräskin yritys joutui maksamaan veroa peräti viisi miljoonaa silloista markkaa. Verottaja hävisi kaikissa oikeusasteissa, mutta valitti aina seuraavaan portaaseen. Kun prosessi päättyi reilun viiden vuoden kuluttua ja maksetut verot määrättiin palautettaviksi, niin rahan arvo oli inflaation vuoksi yli puolittunut. Koskaan ei ole selvitetty, kuka hyötyi näistä pakkolainoista ja miten. Yrityksiä kuitenkin kaatui. Sama urbaani legenda kertoo, että liitoksen isän söivät hait Kanarian saarilla. Myös toinen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, joten todellisia liitosasiantuntijoita taitaa olla melko vähän jäljellä.

Tulevan liitoksen haitoista ja hyödyistä ei ole muuta olemassa kuin toiveajattelua. Vain tulevaisuus näyttää kuinka pitkässä juoksussa käy. Ainoa totuus, jos se halutaan myöntää, on, että vuosikymmenien virhepäätökset ja niiden tekijät voidaan liitoksella unohtaa. Jos halutaan todellisia tuloksia, niin kolme kuntaa maassa riittäisi. Kehä kolmosen sisäpuoli muodostaa yhden kunnan, joka ilmaston muutoksen aiheuttaman veden nousun johdosta jää veden alle joka tapauksessa. Toinen olisi Väli-Suomi, josta veden nousun jälkeen tulisi varsinainen asuinalue ja Lappi. Uskokoon ken tahtoo.

No Comments »

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Vierailin ensi kerran pommitetussa Leningradissa kesäkuussa 1957. Sen jälkeen on tullut kierrettyä sekä Neuvostoliittoa että erityisesti Venäjää Siperian peräkyliä myöten. Maa on uskomattoman suuri ja rikas. Kansa on sitä ystävällisempää, mitä kauempana ollaan Moskovasta. Vieraalle annetaan paitakin päältä, jos on tarvis ja pöytä pannaan koriaksi. Venäjän hallinto sen sijaan on vuosisatoja nojannut kahteen peruspilariin, jotka ovat voima ja pelottelu. Joitakin harvoja poikkeuksia sääntöön on, mutta niillä ei ole oleellista merkitystä pääsääntöön.

Vastavuoroisesti Venäjän hallinto pelästyy, jos se huomaa olevansa voiman väärällä puolella. Tämä huomasin erityisesti kierrellessäni kommunistisen Neuvostoliiton raunioilla. Suomalaiset olivat kavereita, joista ei niin tarvinnut välittää. Meidän kanssamme tehtyjä sopimuksia ei ollut tarvetta pitää, jos jotain parempaa ilmaantui. Sen sijaan amerikkalaisia pelättiin. Koko kansa tiesi, että Neuvostoliitto oli hajonnut amerikkalaisen talousmahdin alle. Amerikkalaisia suorastaan pelättiin, eikä kukaan uskaltanut rikkoa heidän kanssaan tehtyjä sopimuksia. Tätä lisäsi vielä se, että pienimmästäkin häiriöstä tai vastoinkäymisestä, suurlähetystöstä lähti pari riskiä miestä asialle. Kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Saiko joku liikemies apua Suomen lähetystöstä?

Todennäköisesti suomalaiset päättäjät tiesivät ja tunsivat venäläisensä, kun päättivät lähteä sotaan Neuvostoliittoa vastaan toisin kuin baltit. Nykyiset päättäjät ovat ikäluokkaa, joka on tottunut nuoleskelemaan neuvostoliittolaisia. Tämän puolestaan nykyiset venäläiset tietävät ja käyttävät härskisti hyväkseen. Normaali kansainvälinen diplomatia ei toimi. Venäjälle on vastattava samalla tavoin, kuin se itse toimii. Hyvänä esimerkkinä on mainitsemani poikkeus. Kun Venäjä tarvitsee välttämättä jotain, jota se ei muuten voi saada, se osoittaa mitä suurinta ystävällisyyttä ja yhteistyökykyä. Hyvä esimerkki on kaasuputki.

Esimerkkeinä tarvittavista toimenpiteistä ovat: Jos rekkasuma ei vedä raja-asemilla, Suomeen on päästettävä vain sama määrä rekkoja, kun Venäjälle menee – auto autosta. Mitä hyvänsä siellä rahastetaan, niin meillä samalla mitalla. Turistien rekisteröitymiseen, joka ei ole Venäjällä edes kaikkialla mahdollista, on vastattava samalla mitalla. Rekisteröityminen sitä paitsi helpottaisi rikollisten valvontaa. Viisumeista on perittävä sama hinta, kuin minkä Venäjä perii. Kova on laitettava kovaa vastaan niin kauan, että halukkuutta tasapuoliseen kansakäymiseen syntyy. Muussa tapauksessa meitä pidetään heikkona kansana, jonka mielipiteistä ei tarvitse välittää ja jonka ylitse voi kävellä mennen tullen.

Näillä keinoin saadaan paine siirrettyä rajan toiselle puolelle. Se on ainoa paine, joka tehoaa. Niin kauan kuin paine on tällä puolen rajaa, meille vain naureskellaan.

No Comments »

Ken kuusen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa

Oikein on pakko nostaa supia Putinille. Niin tyylikäs oli hänen vedätyksensä mummoasiassa. Hän lupasi järjestää mummolle hyvät olot Venäjällä. Sitä hän ei kertonut, että paikka on Inkerinmaalla, laitoksessa, jota suomalaiset rahoittavat. Saattoiko sen tyylikkäämmin tehdä? Suomalainen virkamies ei edes huomannut kuinka häntä vietiin kuin pässiä narussa. Sehän ei tietenkään ole meille mitään uutta eikä outoa, mutta venäläiset saavat nauraa itsensä väsyksiin ja Putinin maine sen kun kasvaa. Tuli Suomelle paha imagotappio noin 100 – 0.

Vuosisatojen kuluessa suomalainen virkamies on joutunut palvelemaan Ruotsin kuninkaita ja Venäjän tsaareja. Tästä syystä ilmeisestikin hän ei ymmärrä demokratiaa ja kansan vaatimuksia. Hänestä on muodostunut, jonka syliotetta on vaikea, ellei mahdoton vastustaa. On aivan kuin painisi öljytyn mustan miehen kanssa pimeässä yössä. Mistään ei saa kiinni, vaikka silmänvalkuaiset näkyvät. Kansa vaati, presidentti vaati ja kaikki, joilla on sydän paikallaan vaativat, että mummot saavat jäädä Suomeen. Oikeusoppineet sanoivat, että sisäministeriö voi lyödä liinat kiinni ja peruuttaa koko operaation. Ministeriön virkamiehet sanoivatkin, että ei käy. Sopiikin kysyä, että kuka tätä maata johtaa kansan valitsema eduskunta vai virkamiehet?

Esimerkin valossa näyttää pahasti siltä, että häntä on alkanut heiluttaa koiraa eikä koira häntää. Joku kehtaa vielä puhua kustannuksista. Sokea Reettakin näkee, että mummojen prosessiin liittyvät oikeustoimet ovat tulleet maksamaan valtiolle niin paljon, että niillä rahoilla mummot olisivat voineet elää täällä vaikka 100-vuotiaiksi. Jos oltaisiin vaikka Saksassa, niin tyhmempikin virkamies olisi huomannut erota moisen skandaalin jälkeen. Saksassa erosi presidenttikin paljon pienemmästä. Vsjo ravno tai soromnoo tai hällä väliä.

No Comments »

Nallen nasevat

Poliittiselle kulttuurille on ominaista, että puhutaan paljon, mutta sanotaan mahdollisimman vähän. Entisenä stalinistina Nalle Wahlrooskin on hyvin tietoinen asiasta. Tämä on ilmeisesti syy siihen, että hän sanoo lyhyesti, mitä tarkoittaa. Tällä tavoin provosoimalla saa hetkessä kipeätkin asiat julkisuuteen. Tässä tapauksessa omena ei ole pudonnut kauas puusta. Urbaani tarina kertoo, että isä Wahlroosin astuessa huoneeseensa hänen tuolissaan istui joku. Wahlroos kysyi, että kuka vieras mahtaa olla. Lordi Pilkington kuului vastaus. Wahlroos käveli hiljaa lordin luo, otti häntä korvasta ja nosti pystyyn. Tämä on minun tuolini.

Kun Nallen lausahduksia arvostellaan, niin ne olisi syytä asettaa poliittiseen raamiin eli siis paljon liirum laarumia ytimen ympärille. Sanoman ydin ei suinkaan ollut köyhät kyykkyyn vaan vastapainona verotuksen keventäminen. On täysin idioottien hommia, että tonnin kuussa tienaavalta peritään veroa ja palautetaan se tuplana erilaisina avustuksina. Palautukset on vain korvamerkitty viranomaisen ehdoilla, mihin köyhä saa rahansa käyttää. Onhan tällä suuri työllistävä merkitys, koska se työllistää kymmeniä tuhansia virkamiehiä. Tutkimuksilla on tosin todistettu, että tällainen järjestelmä maksaa enemmän kuin siitä syntyvä hyöty on.

Onko myöskään tehty yhtään puolueetonta tutkimusta Suomen kehitysavun tehokkuudesta? Minä en ole ainakaan nähnyt. Kun nyt peräänkuulutetaan sitä, että kuntien on laitettava laskuihinsa myös todelliset kustannukset, olisi syytä laittaa myös kehitysapujen hyödyt. Toinen valtava kustannusalue on ulkoministeriö. Onko koskaan tutkittu lähetystöjen ja konsulaattien todellinen tarve ja hyödyt. Oman kokemukseni mukaan vientitykkinä, jouduin jo 1970-luvulta alkaen turvautumaan Ruotsin lähetystöihin, joissa bisnes oli ykköstehtävä. Heiltä löytyivät kaikki tärkeimmät tilastot ja tieto kohdemarkkinasta.

Avoin keskustelu on demokratian perusta. Kärkevistäkin kannanotoista on voitava keskustella objektiivisesti. Tuore kirjakin todistaa, että Suomessa ollaan nynnyjä, eikä rohjeta tehdä räväköitä avauksia.

No Comments »

Kestävyysvaje

Kansainväliset taloustieteilijät ovat kovia keksimään uusia nimityksiä vanhoille asioille. Se antaa ikään kuin kuvan, että he ovat keksineet jotain uutta. IMF:n Suomi-raportissa ei sen sijaan ollut mitään uutta. Samojen vanhojen asioiden toistoa syypäitä ovat mummot, vaarit, eläkeikä ja uutena elementtinä asuntolainojen korkojen vähennysoikeus. Mitään muita ohjeita asian ratkaisemiseksi ei tullut kuin, että koettakaa pärjäillä. Siinä sitä onkin sitten viisaiden ohjeita. Jokaisessa EU-maassa on omat omituiset jopa vuosisatojen aikana kehittyneet kulttuuriin kietoutuvat rakenteensa. Näiden rakenteiden muuttaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta ilman, että pöytä pyyhkäistään puhtaaksi ja aloitetaan puhtaalta pöydältä.

Esimerkiksi Britanniassa veroilmoituksia ei tehdä kuin poikkeustapauksissa. Siellä ei tästä syytä ole minkäänlaisia vähennyksiä palkoista. Tulojen hankkiminen, matkakustannukset yms. ovat täysin tuntemattomia. Asuntolainojen korkovähennys on, mutta se hyvitetään suoraan pankeille ja pienentää suoraan korkoa. Suomessa ei varmaan tule sellaista hallitusta, joka rohkenisi poistaa vähennykset ja laskea vastaavasti palkkaveroa. Tämä on suomalaisen verotuksen rakenteellinen ongelma.

No Comments »

WP Login