Mummot rajoille

Ennen laitettiin rautaa ja nuoria vereviä miehiä rajalle. Nyt laitetaan kuoleman kielissä olevia mummoja. Joku viisas mies sanoi aikoinaan jotain siihen suuntaan, että oikeuden käytössä on toteuduttava myös kohtuus. Soutaminen ja huopaaminen tässä kahden mummon tapauksessa antaa koko muulle maailmalle saati sitten EU-kumppaneillemme hyvin oudon kuvan suomalaisesta logiikasta.

Nämä tapaukset tuovat esiin jotakin muutakin suomalaisuudesta pintaa syvemmältä. Teollistuminen on tuonut suomalasille paljon hyvää, mutta sillä on myös ollut hintansa. Agraarikauden aikana maaseudulle pidettiin huolta toinen toisistaan. Tämän ilmentymän symboli on mummon mökki, jonka suurin osa suomalaisista tuntee vieläkin. Mutta tunnetaanko vain romanttinen mökki, mutta ei sen taustoja? Maaseudulla mummot ja vaarit asuivat näissä mökeissä, kun uusi sukupolvi oli astunut remmiin. Pidettiin huolta toinen toisistaan.

Kaupungistuminen teki tämän mahdottomaksi aivan käytännön syistä. Kyläyhteisöt muuttuivat kaupungeiksi ja kerrostaloasunnoiksi. Rekyylinä alkoi siirtyminen kerrostaloista omakotitaloihin, mutta seurauksena oli, että kerrostaloissa naapurit eivät tunne toisiaan muutoin kuin nimikyltistä postiluukussa. Omakotialueilla tilanne on hieman parempi, mutta ei kuitenkaan sama kuin aikoinaan maalaiskylissä.

Nyt onkin hyvä pyytää määrittelemään hyvinvointivaltio. Jos hyvinvointivaltiossa ihan tutkitusti pahoinvointi ja syrjäytyminen lisääntyvät niin, missä on vika? Mitä virkaa on tällaisella hyvinvoinnilla, joka vierottaa ihmiset toisistaan, lisää pahoinvointia, estää terveen järjen käytön, ei tunne kohtuutta eikä empatiaa? Ajatus oli ilmeisesti hyvä kuten kommunismissakin, mutta jätkät aivan ilmeisesti pilasivat sen. Jos tällainen hyvinvointivaltiomalli sen sijaan oli tavoitteena, niin meitä on kyllä huijattu pahasti.

Mummojen karkotus on siis paljastanut suomalaisen hyvinvointivaltion koko raakuuden.

Comments are closed.


WP Login