Sikamaista

Puttosen Kalle kirjoitti hyvän kolumnin lakon sioille aiheuttamista ongelmista. Sikoja todella pidettiin kesäisin ulkosalla ainakin vielä 1960-luvullakin. Silloin ne tonkivat tarhoissaan, jotka olivat yleensä sikalan yhteydessä. Mutta vielä tätä ennen sikopaimenet olivat tunnustettu ja arvostettu ammattikunta. He paimensivat sikoja, jotta ne eivät pääsisi tekemään tuhojaan erityisesti perunapelloille. Silloin siat saivat vapaasti liikkua luonnossa ja tonkia eväänsä sieltä, mistä parhaiten löysivät. Ja kyllähän ne löysivät. Sikoja pidettiin ulkona yleensä yli ensi lumienkin ja niiden pinta muuttui pakkasessa kauniin helakan punaiseksi. Kylmä oli yhtenä syynä silloisten sikojen kerroslihaan, johon kylmä ajoi ihraa suojaksi kylmältä. Silloin sianliha oli sianlihaa. Nykyisistä sioista ei tiedä syökö kanaa vai sikaa, niin on kuivaksi mennyt sianliha. Ei edes luomulihassa ole enää kunnon läskiä.

Nyt ei voi sikoja pitää ulkona missään tapauksessa. Kettutyttöjen mielestä siat saavat aivan varmasti ainakin lintujen muuttoaikana lintuflunssan vai oliko se sikaflunssa. No vilustuvat kuitenkin vaikka kasvihuoneilmiö yrittäisi kuinka lämmittää. Mutta olisihan niitä helpompi käydä kuvaamassa sian pitäjien kiusaksi. Ai mutta eihän se olisikaan hyvä juttu koska siat nauttisivat vapaana olostaan ja irvistelisivät ivallisesti kuvaajilleen. Mutta kyllä vapaan sianliha olisi poikaa. Varmaan ainakin yhtä hyvää kuin vapaan kanan munat. Nyt kun heittää pekonia paistinpannulle, niin hetken päästä saa kysyä, että mihin se nyt hävisi. Ennen kun tehtiin läskisoosia, niin kyllä siitä läskin erotti.

Vielä 1990-luvun alkuvuosina matkustellessani ympäri Venäjää, sieltä sai kunnon sikaa. Siellä siat tonkivat vapaina ja iloisina maata kärsällään. Kaukaloon työnnettiin kaikki ruoan jätteet ja vähän muutakin. Ei kulkeneet jätteet kaatopaikoille muuttumaan ilmastoa pilaavaksi metaaniksi, vaan kerroslihaksi pöytään. Niinhän se oli meilläkin ennen sotia ja korttikaudella vielä sotien jälkeenkin. Tosin sian pito oli silloin luvanvaraista hommaa. Piti viranomaisilta hakea lupa sianpitoon, jotta voitiin valvoa, ettei sikaa päässyt mustaanpörssiin. Lisäksi maalaiskansaa valvottiin junissa ja busseissa, etteivät vieneet pimeää lihaa helsinkiläisten pöytiin. Vaan kyllä sitä vietiin. Enemmän pääsi haavista läpi, kun jäi kiinni. Urbaani legenda kertoo, että Pelloksen vaneri- ja lastulevyt tehtaat olisi rakennettu mustanpörssin lihoista saaduilla voitoilla. Olipa Aarnion Arska ollut jonkun kerran asiasta käräjilläkin. Silloin vaan ei tiede ollut niin pitkällä, että olisi voinut erottaa ihmisen paskasta mahdollisesti syödyn mustanpörssin possun lihan.

Tätä kirjoitellessa nousee ihan vesikielelle. Pitäisikö ruveta pitämään kesäsikaa? Ei tarvitsisi kantaa jätteitä Kolavan kuormaan, vaan saisi kunnon luomusikaa jouluksi pöytään. Ihan silläkin uhalla, että joutuisi kuitenkin maksamaan jätteenkuljetusmaksut. No toisaalta kun on tämä ekomaksu, niin varmaan PHJ tulisi kuskamaan sian paskat tontilta. Mutta tarvitaanko tähän nykyään jotain lupia? Onko EU:lla direktiiviä sian ulkonapidosta? Lehmiähän pitää pitää 60 päivää. Tarvitaanko merkintä asemakaavaan? Pitääkö rakentaa aitaus vai riittäisikö paimentaminen? Voisiko sikaa pitää yöt autotallissa? Sodan jälkeen niitä ainakin pidettiin jopa porstuoissa. Miksi tämä nykymaailma on niin hiton monimutkainen?

Comments are closed.


WP Login