Pitäisikö köyhän olla nöyrä?

Näin ainakin todistelee vanha suomalainen sananlasku. Sen sijaan kun katselee televisiota ja lukee lehtiä, niin näyttää siltä, että ainakaan kreikkalaiset eivät ole köyhiä eikä kipeitä saati sitten nöyriä. Vaikka demokratian juuret ovat tiukasti Kreikan maaperällä, niin aate on kait siellä jo sitten niin vanha, että se on päässyt pahasti väljähtymään. Syy ei tässäkään tapauksessa ole kansan, koska se joutuu ottamaan sen, mitä ylhäältä annetaan, vaikka ne olisivat lahjuksiakin. Tästä johtuen on ymmärrettävää, että Kreikan kansa on ymmällään.

Sen sijaan on vähemmän ymmärrettävää, että EU:ssa ollaan ymmällään, koska siellä pitäisi olla käytettävissä maailman parhaat asiantuntijat. Niin ei näytä kuitenkaan olevan. Ministeri Katainen puhuu Kreikan joutumisesta selvitystilaan, jos EU-maat eivät lainaa sille miljardeja. Mutta tietääkö ministeri Katainen, mikä selvitystila on? Tietävätkö asiantuntijatkaan minkälainen prosessi kansallisvaltion selvitystila on? Tietävätkö Kreikkaa rahoittaneet pankit? Asiaa ei ole taloustieteilijöiden piirissä tutkittu, koska ennakkotapauksia ei lähimmältä vuosituhannelta ole. Hahmottelen kirjassani Kuole tänään – maksa huomenna teoreettista mallia kansallisvaltion konkurssista eli selvitystilaan joutumisesta.

On syytä muistaa, että Kreikan kaltaisia kriisejä on Euroopassa koettu aiemminkin. 1970-luvun lopulla Iso-Britannia oli joutumassa pitkäaikaisen työväenhallituksen tuhlailun johdosta IMF:n hallintaan. Vaalit voitettuaan Margaret Thatcher kuitenkin latasi hallituksineen pöytään ohjelman, joka silloin pelasti valtion IMF:n kynsistä. Ennen hallitusohjelman luomista Thatcher kuitenkin pani kaikki ministerinsä metrin pinon talousalan kirjallisuutta ja kuulemma vielä kuulustelikin, mitä oli tullut opituksi. Jokunen henkilö kuuleman mukaan myös vaihdettiin, koska oppi ei ollut kiinnostanut. Mitenkähän mahtaa olla meidän kotoisten ministerien osaamisen laita? Onko muisti selektiivinen eli valikoiva vai vain dementoitunut?

Jos tarkastellaan kansallisvaltiota ja sen velkoja, niin on perusteltua verrata valtiota yhtiömuotoon, jossa kaikki osakkaat vastaavat veloista. Jos valtio joutuu selvitystilaan, niin ensivaihe voisi olla velkasaneeraus. Tämä merkitsisi sitä, että luotottajat joutuisivat katsomaan itseään peiliin. Ne joutuisivat ehkä puolittamaan saatavansa, joka käytännössä merkitsisi sitä, että ne joutuisivat vain luopumaan korkeiden korkojen tuomista voitoistaan. Tämä lähettäisi selvän signaalin siitä, että rahoittajillakin on vastuu. Samalla viesti menisi myös poliittisille päättäjille. Kreikan tapauksessa tämä olisi EU:n kannalta paras vaihtoehto.

Mikäli velkasaneeraus epäonnistuisi ja seuraisi konkurssi, niin silloin velkojat valitsisivat pesänhoitajan, joka aloittaisi prosessin. Käytännössä ensin huutokaupattaisiin valtion omaisuus. Järjestyksessä ensimmäisenä olisivat sotakalusto ja Ranskasta ostetut sotalaivat ja sukellusveneet, virkamiesten työsuhdeautot, leasingomaisuus jne. Tämän jälkeen siirryttäisiin kiinteistöihin ja muuhun likvidiin omaisuuteen. Viimeisenä listalla olisi yksityisten kansalaisten omaisuus rikkaimmasta köyhimpään. Jossain vaiheessa, toivottavasti, ketju katkeaisi velkojien saatua omansa. Sovittelua ja kohtuullistamistakin voitaisiin kokeilla jossain IMF:ssä tai YK:ssa.  

Miten tämä auttaisi Suomea? Suomella ei ole sinänsä hätää, koska meillä on hyvinkin turvaavia vakuuksia. Velkaa on mahdollista ottaa runsain mitoin lisää vaikkapa vielä muidenkin eteläisten euromaiden tukemiseen. Porkkalaa käytettiin vuosikymmeniä rauhan vakuutena ja se toimi hyvin. Lopulta Porkkala saatiin takaisin. Kokemusta siis on. Lainojen vakuutena voisi hyvin käyttää Suomen ainoaa tullivapaata aluetta, joka se ei kuulu EU:n tulliliittoon. Ahvenanmaalla on myös varsin korkea vakuusarvo, koska ottajia olisi runsain mitoin ainakin Suomen itäpuolisissa maissa.

Käytännössä kansallisvaltio voi siis mennä konkurssiin, jos niin päätetään. Tarvitaanko tällainen esimerkki, on poliittinen kysymys. Velkasaneeraus on kuitenkin hyvin harkittava vaihtoehto, koska se joka tapauksessa pienentäisi Euromaiden vastuita asian hoitamisessa ja antaisi varoittava esimerkin kansainvälisille rahoittajille.

Comments are closed.


WP Login