Keikkamiehet Suomessa

Erityisesti ulkomaisista rakennusalan urakoitsijoista ja heidän tekemisistään Suomessa jaksetaan vääntää jatkuvasti kättä julkisuudessa. Keskustelu kulminoituu kahteen pääasiaan verotukseen ja työehtosopimusten noudattamiseen. Tyypillistä suomalaiselle päätöksenteolle on, että aikaa ei ole kulunut ihan kahtakymmentä vuottakaan. Nyt on keksitty käänteinen ALV eli on otettu käyttöön vanhan liikevaihtoveron malli. On siis palattu ajassa taaksepäin, vaikka pitäisi mennä eteenpäin. Saas nähdä kuinka tässä käy?

Asiaan on kyllä helpompia ja tehokkaampiakin malleja. Yksi malli on sellainen, että jokaisen tänne tulevan ulkomaisen reppufirman tulisi rekisteröityä sekä ALV-rekisteriin että tarkoitusta varten perustettavaan viranomaisrekisteriin. Ainoastaan tällaiset rekisterinumerot omaavilla yrityksillä olisi lupa urakoida Suomessa. Jos joku tilaa urakoita tai aliurakoita muilta kuin rekisteröityneiltä yrityksiltä, niin joutuu itse teosta tavattuna maksamaan kaikki lakisääteiset maksut korkoineen. Mikäli tulijan taustat epäilyttävät, niin pitää olla mahdollisuus myös vaatia vakuuksia. Etenkin valtion ja kuntien päättäjiä on ohjeistettava riittävästi.

Vastaväitteenä voidaan tietenkin esittää, että miten näiltä yrityksiltä voidaan periä maksut ulkomailta? Tähän löytyy nykyisin keinot. Euroopan neuvoston asetus EY No 44/2001 antaa mahdollisuuden kansallisten tuomioistuimien päätösten vahvistamiseen yrityksen kotimaassa. Vahvistuksen jälkeen ne ovat ulosottokelpoisia ko. jäsenmaassa. Asetus ei koske tulli- ja veroasioita eikä hallinnollis-oikeudellisia asioita, joten rekisteröintejä koskevat säännöt on laadittava taiten. Toinen hyvin tehokas keino on se, että kerran kiinni jääneellä ei ole asiaa toista kertaa Suomen markkinoille.

Rikolliset ovat hyvin ovelia ja ammattimaisia, joten helppoa ei ole viranomaisilla. Eräs suuri ongelma on myös vanhempien suomalaisten viranomaisten puutteellinen kielitaito. Se esiintyy monesti nyökyttelynä ja murahteluna, jonka ulkomaalaiset tulkitsevat myöntymiseksi, vaikka se itse asiassa merkitsee, että ei ymmärretä mitään. Kielitaidon puute pelottaa myös verotarkastajia yms., jotka pelkäävät mennä kyselemään ulkomaalaisilta heidän tekemisiään ja oikeuksiaan. Suomi on etenkin Baltiassa tunnettu ”helppona nakkina” ja siksi tänne on tunkua. Jos kuri ja järjestys halutaan maahan, niin järjestelmät ja niiden valvojat on rakennettava niin, että ulkomaisia hieman pelottaa tulla maahan.      

Comments are closed.


WP Login