Balttien valuutat

Neuvostoliiton hajotessa vanha rupla liikkui noin seitsemän Suomen markan (1,16 euroa). Tuolloin totesin venäläisille kollegoilleni, että kohtapuoleen ruplan kurssi on alle yhden markan (n. 0,17 euroa). Minulle vastattiin yhdestä suusta, että rupla ei laske ikinä alle viiden markan (n. 0,83 euroa). Kuitenkin mentiin hyvin nopeasti ja paljon alemmas. Nyt eurolla saa noin 40 ruplaa eli yksi rupla on noin 0,15 vanhaa markkaa. Suuri ja mahtava Venäjä ei ole kyennyt säilyttämään ruplansa arvoa Neuvostoliiton hajottua. Ainoa maa, joka on pystynyt pitämään valuuttansa arvon haluamallaan tasolla, on Kiina ja heitäkin kritisoidaan valuutan liian heikosta kurssista.

Varoittavista esimerkeistä huolimatta Baltian maissa ajetaan liittymistä euroon kuin käärmettä pyssyyn. Erityinen kiire näyttää olevan Virolla liittää kruununsa Euroon. Myös Brysselissä on vakuuteltu, että Viro on valmis siirtymään Euroon jo mahdollisesti ensi vuonna. Suuri 15 % työttömyys, joka edelleen kasvaa nopeasti Kreikan esimerkin lisäksi, ei näytä vaikuttavan ei Virossa eikä EU:ssa. Liekö asiaan vaikuttanut talouskomissaari Reinin avustajana toimiva Matti Maasikas. Toimiminen suurlähettiläänä Suomessa ei välttämättä pätevöitä talousasiantuntijaksi, mutta tarjoaa kylläkin suoran linjan Viron politiikkaan.

Baltian maiden tulisi kuitenkin kysyä itseltään, mitä hyötyjä euroon liittymisestä on? Nyt, kun Baltian maissa on nähty pitkän taloudellisen kasvun jälkeen kapitalismin kääntöpuoli, olisi syytä ehkä päivittää Euroon liittymisen haittapuoletkin. Tämä käy melko nopeasti vaikka SWOT-analyysin avulla. Siinä on hyvä miettiä, miksi sellaiset maat kuten Tanska ja Ruotsi eivät ole liittyneet Euroon? Suomikaan ei olisi todennäköisesti liittynyt Euroon, ellei sen olisi ollut todellinen pakko. Samasta syystä liityttiin alun perin EU:kin.

Euroon liittyminen ei ole itsetarkoitus. Se tuo mukanaan lukuisia velvoitteita ja joustavuus taloudessa katoaa. Tosin tätä joustomahdollisuutta +/- 15 % ei ole käytetty maiden talouden hyödyksi kuten mm. Ruotsissa on tehty.  Onko Suomen 1990-luvun esimerkki ollut liian pelottava? Käytännössähän on niin, että kaikki Baltian taloudet ovat sidottuja Euroon. Jos siis devalvoidaan, niin valuuttamääräiset velat kasvavat samassa suhteessa. Tämä riski olisi voitu minimoida joustavammalla valuuttapolitiikalla. Baltian pankit ja hallitukset eivät kuitenkaan hallinneet asiaa sen paremmin kuin Suomikaan parikymmentä vuotta sitten.

Vaikka vanhat tilastot osoittavatkin, että Viro voisi liittyä Euroon, niin pitäisi myös katsoa hieman pitemmälle tulevaisuuteen. Nopea työttömyyden kasvu merkitsee myös BKT:n laskua. Sen lasku puolestaan johtaa verotulojen vähenemiseen ja valtion velkaantumiseen. On myös pidettävä mielessä, että jos Euroja virtaa maasta ulos enemmän, kuin niitä tarvitaan, niitä ei saa lisää kuin lainaamalla työtä tekemällä. Vanha sananlasku sanoo, että parempi varoa kuin katua.0

Comments are closed.


WP Login