VR:n haasteet

Viimeistään nyt ahtaajien lakon jälkeen VR:n johdon tulisi vakavasti paneutua Suomen viennin ongelmiin. Vaikka Iltalehden kolumnisti Laitinen kolumnissaan muistelee vanhoja aikoja, jolloin ahtaajat huudettiin sataman portilla töihin joka aamu, niin niistä ajoista ahtaajien työt, työskentelyolosuhteet ja ansiot ovat muuttuneet totaalisesti. Laitisen aikana ahtaajat olivat hoikkia ja lihaksekkaita poikia. Millään yksittäisellä ryhmällä ei ole oikeutta ajaa kansakuntaa polvilleen 2010-luvun Suomessa.

Suomi on saari EU:n sisämarkkinoilla kuten Brittein saaret ja Irlanti. Meillä on kuitenkin mahdollisuuksia, joita ei ole täysin hyödynnetty. Usein on puhuttu rautatieyhteydestä Baltian kautta Keskiseen Eurooppaan. Suurin este tässä on se, että baltit eivät ole päässet yhteisymmärrykseen Tallinasta Puolan rajalle menevästä rautatiestä. Kun olen asiasta keskustellut useiden vientiä harjoittavien balttiyritysten kanssa, niin kaikki vetoavat Euroopan ja Baltian erilaisiin kiskoväleihin. Kun kerron heille, että Suomessa on harjoitettu telien vaihtoa jo vuosikymmeniä, he ihmettelevät sen tulevan varmaan hyvin kalliiksi.

Tiedän, että mm. Helsingin kaupunki on virallisesti osallistunut asiaa koskeviin neuvotteluihin, joissa on kuitenkin keskitytty tunnelin rakentamiseen Suomen lahden alitse. Näinhän ei tarvitse välttämättä olla ainakaan alkuvaiheessa. Nykyisiin nopeisiin suurlauttoihin voidaan lisätä yksi tai kaksi raidelinjaa junan vaunuja varten. Tällä saataisiin jo melkoinen kapasiteetti aikaiseksi. Suurin ongelma on kuitenkin balttien osaamisessa. Tästä syystä VR:n tulisi voimakkaasti lähteä ”veturiyritykseksi” ja osakkaaksi hankkeeseen. Tämä takaisi myös melko varmasti EU:n rahoituksen hankkeelle.

Hankeen kannalta on välttämätöntä, että koko ratalinja uusitaan pohjoisesta etelään. Rautatiet ovat päässeet pahasti rapistumaan, eikä niiden kantavuus ja nopeudet vastaa nykyisiä vaatimuksia. Työ olisi kuitenkin aloitettavasti nyt laman aikana, jolloin työ olisi edullista ja hanke voitaisiin käynnistää uuden nousun imussa. Siksi VR:n uuden johtajan olisi otettava tiukka ote hankkeeseen nyt.

Toinen vaihtoehto on tietenkin kulkea Venäjän kautta. Henkilöliikenteessä ollaan pääsemässä hyvään yhteistyöhön, joten miksei rahtiliikenteessä. Suurin ongelma tällä hetkellä ovat ns. rajarahdit Venäjän puolella. Rahdattaessa rautateitse Venäjällä tavaraa satamiin rahdit ovat vain noin 25 % siitä, mitä ne ovat, jos ne osoitetaan raja-asemille. Satamien mafiat saivat tämän aikaiseksi Neuvostoliiton hajotessa, eikä asiaa ole muutettu vieläkään. Tämä on eräs niistä asioista, joita vaaditaan WTO:n jäsenyyden saamiseksi. Nyt laivat seisovat Venäjän satamissa jopa viikkoja odottaen laituripaikkaa. On jopa edullisempaa tuoda tavaraa Pietarista Helsinkiin konttilaivalla kuin junalla, vaikka työ on monenkertainen. Rautateitse rahtien kuljettaminen Venäjän kautta Eurooppaan on siis todennäköisesti pitkässä puussa.

Oma ongelmansa on myös Trans Siberian Railway. Japanilaiset, korealaiset ja kiinalaiset saavat sen toimimaan, mutta Suomesta päin se ei toimi. Tulee mieleen vanha neukkuaikainen vitsi. Jos halusi mennä junalla Helsingistä Pekingiin, niin piti ensin ostaa lippu Moskovaan, sieltä Kiina rajalle ja rajalta Pekingiin. Paluu oli helpompi. Pekingin rautatieasemalla kysyttiin, että menettekö Helsingin keskustaan vai jäättekö Pasilassa pois.

Comments are closed.


WP Login