Archive for huhtikuu, 2010

Keikkamiehet Suomessa

Erityisesti ulkomaisista rakennusalan urakoitsijoista ja heidän tekemisistään Suomessa jaksetaan vääntää jatkuvasti kättä julkisuudessa. Keskustelu kulminoituu kahteen pääasiaan verotukseen ja työehtosopimusten noudattamiseen. Tyypillistä suomalaiselle päätöksenteolle on, että aikaa ei ole kulunut ihan kahtakymmentä vuottakaan. Nyt on keksitty käänteinen ALV eli on otettu käyttöön vanhan liikevaihtoveron malli. On siis palattu ajassa taaksepäin, vaikka pitäisi mennä eteenpäin. Saas nähdä kuinka tässä käy?

Asiaan on kyllä helpompia ja tehokkaampiakin malleja. Yksi malli on sellainen, että jokaisen tänne tulevan ulkomaisen reppufirman tulisi rekisteröityä sekä ALV-rekisteriin että tarkoitusta varten perustettavaan viranomaisrekisteriin. Ainoastaan tällaiset rekisterinumerot omaavilla yrityksillä olisi lupa urakoida Suomessa. Jos joku tilaa urakoita tai aliurakoita muilta kuin rekisteröityneiltä yrityksiltä, niin joutuu itse teosta tavattuna maksamaan kaikki lakisääteiset maksut korkoineen. Mikäli tulijan taustat epäilyttävät, niin pitää olla mahdollisuus myös vaatia vakuuksia. Etenkin valtion ja kuntien päättäjiä on ohjeistettava riittävästi.

Vastaväitteenä voidaan tietenkin esittää, että miten näiltä yrityksiltä voidaan periä maksut ulkomailta? Tähän löytyy nykyisin keinot. Euroopan neuvoston asetus EY No 44/2001 antaa mahdollisuuden kansallisten tuomioistuimien päätösten vahvistamiseen yrityksen kotimaassa. Vahvistuksen jälkeen ne ovat ulosottokelpoisia ko. jäsenmaassa. Asetus ei koske tulli- ja veroasioita eikä hallinnollis-oikeudellisia asioita, joten rekisteröintejä koskevat säännöt on laadittava taiten. Toinen hyvin tehokas keino on se, että kerran kiinni jääneellä ei ole asiaa toista kertaa Suomen markkinoille.

Rikolliset ovat hyvin ovelia ja ammattimaisia, joten helppoa ei ole viranomaisilla. Eräs suuri ongelma on myös vanhempien suomalaisten viranomaisten puutteellinen kielitaito. Se esiintyy monesti nyökyttelynä ja murahteluna, jonka ulkomaalaiset tulkitsevat myöntymiseksi, vaikka se itse asiassa merkitsee, että ei ymmärretä mitään. Kielitaidon puute pelottaa myös verotarkastajia yms., jotka pelkäävät mennä kyselemään ulkomaalaisilta heidän tekemisiään ja oikeuksiaan. Suomi on etenkin Baltiassa tunnettu ”helppona nakkina” ja siksi tänne on tunkua. Jos kuri ja järjestys halutaan maahan, niin järjestelmät ja niiden valvojat on rakennettava niin, että ulkomaisia hieman pelottaa tulla maahan.      

No Comments »

Muukalaisvihamielisille

Sotien jälkeen Suomessa rakennettiin rintamiestaloja, asutettiin karjalaistiloja ja tehtiin lapsia. Slogan oli silloin: yksi äidille, yksi isälle ja yksi lapsi Isänmaalle. Joskus saattoi lipsahtaa jokunen lapsi naapurin isännällekin, mutta sitähän on tapahtunut jo aikojen alusta. Tällä tavoin syntyivät suuret ikäluokat, jotka sitten alkoivat rakentaa hyvinvointivaltiota Ruotsin malliin. Tämä johti siihen, että ei jäänyt aikaa tehdä riittävästi lapsia eläkepäivien turvaksi. Jahdattiin hampaat irvessä taloudellista hyvää ja yritettiin rakentaa Suomi valmiiksi yhden sukupolven voimin, vaan kuinkas kävi?

Nyt meillä on kirjoitettu kirja Ryssänä Suomessa. Siinä eräs maahanmuuttaja kuvaa oloaan Suomessa maahanmuuttajan näkökulmasta. Jonkun olisi kuitenkin syytä kirjoittaa kirja Köyhänä Suomessa, eli miltä tuntuu olla köyhänä ja syrjäytyneenä ns. hyvinvointi Suomessa. Kirja voisi olla karua kertomaa siitä, miten hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen epäonnistui. Saatiinkin aikaan yhteiskunta, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, eläkepommi on räjähtämässä suurten ikäluokkien silmille ja syntyvien määrä ei riitä edes vanhusten saattamiseen kunniallisesti hautaan.

Jotta kansakunta pysyisi jotenkin raiteillaan, niin väkeä on saatava lisää. Ja nyt sitten seuraa kikkelikortti kaikille rasisteille ja muukalaisten vihaajille: turvat tukkoon ja lasten tekoon. Siinä olisi nyt kikkeleille oikeaa ja tarpeellista käyttöä. On siis kaksi vaihtoehtoa hedelmällisessä iässä oleville. Ellette joutuin ala tehdä lapsia, niin on parasta unohtaa rasistiset mielipiteet, koska joudutte viimeisien elinpäivien aikana vihaamienne muukalaisten käsiin ja hoidettaviksi. Siinä tilanteessa ei ole enää vaihtoehtoja.

No Comments »

Gaian kosto

Kirjoitin ensimmäisen kerran Gaia-teoriasta vuonna 2007. Muistin virkistämiseksi teoria olettaa, että maapallolla on olemassa itsepuolustusjärjestelmä, joka ryhtyy vastaiskuun, jos maapallon elinolosuhteita radikaalisti uhataan. Puolustusmekanismeja ovat myrskyt, maanjärsitykset, tulivuorenpurkaukset, jäätiköiden sulaminen jne. Olipa ihminen uhkaamassa maapallon tilaa tai ei, ei ole merkittävä asia maapallon kannalta. Eli jos ihminen menee pesuveden mukana, sillä ei ole maapallon kannalta suurtakaan merkitystä. Satoja tuhansia ihmisiä on jo menehtynyt näissä katastrofeissa.

Kun nyt tarkastellaan tätä taustaa vasten parin viimevuoden tapahtumia eli suuria maanjärsityksiä eri puolilla maailmaa ja tätä viimeisintä tulivuorenpurkausta, niin on perustelua syytä ainakin kysyä Gaian olemassaolon perään. Onko aiheuttajana ollut ilmaston lämpiäminen vai jokin muu syy? Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että hiilidioksidin vaikutus ilmaston muutokseen on vain noin 10 % luokkaa. Onkin kysyttävä, mitkä tekijät aiheuttavat loput 90 %? Jos tämä pitää paikkansa, niin tiedämme todella vähän maapallon toiminnallisesta kokonaisuudesta. Tämä ajatus on kauhistuttava.

Edellä olevasta voi vetää sen johtopäätöksen, että ilmaston tutkiminen on biosfäärin kannalta liian kapea-alaista. Kokonaisuuden arvioimiseen tarvitaan laajaa poikkitieteellistä tutkimusta, jotta saataisiin riittävän selkeä kokonaiskuva siitä, mitä meille on todella tapahtumassa ja miten voimme tyynnytellä Gaiaa. Tällaisella poikkitieteellisellä tutkimuksella on kiire, koska yhä useammat uudet tutkimukset osoittavat suuria virheitä tai ainakin puutteita kansainvälisen IPCC:n tekemissä tutkimuksissa.

Valitettavasti maapallo ei edes ole yksin vaikuttamassa omaan tilaansa. Maapallon keskuslämmitysyksikkö eli aurinko muodostaa suuren muuttuvan tekijän biosfäärin muutoksissa. Auringon toiminta on ollut hyvin aktiivista koko tämän vuosituhannen ja hieman kauemminkin. Tämä on vaikuttanut suurelta osin ilmaston lämpiämiseen. Nyt auringon aktiivisuus on alkanut vähetä ja se merkitsee ilmaston viilenemistä uudelleen. Tiedemiehet ovat arvioineet, että auringon aktiivisuuden vähenemin jatkuu kiihtyen aina vuoteen 2050, jolloin tuloksena olisi samanlainen minijääkausi kuin keskiajalla. Käytännössä tällöin voitaisiin avata rekkaliikenteelle jäätie Suomesta Saksaan.

Mikäli auringon aktiivisuuden väheneminen ja tuhkapilvet sattuvat samaan aikaan, on tuloksena entistä nopeampi jäähtyminen ja lopputulos saattaa olla täysin päinvastainen, kuin mitä nyt pelätään. Tutkijat vakuuttelevat nyt, että vaikka Pohjolassa talvi oli kylmä ja runsasluminen, niin muun maailman korkeammat lämpötilat merkitsevät ilmaston lämpenemistä. Tässähän ei ole mitään uutta. Jääkauden aikanakin Päiväntasaajan alueella oli lämmintä ja olosuhteet elämälle otolliset. Se kuitenkin merkitsi sitä, että täällä Pohjolassa ei ollut asutusta. Pohjoisen asukkaiden kannalta onkin varsin naurettavaa vedota siihen, mitä maapallon keskilämpötila on.

Jos ensi talvesta muodostuu samanlainen kuin kuluneesta talvesta, on aika miettiä asioita uudelleen. Keskiarvoisessa ilmastossa ei täällä tulla toimeen!

No Comments »

Metsään menee

Jos metsään haluat mennä nyt, näät kannot myllätyt… Suomen maaperä on kovin köyhää ja jos sieltä poistetaan puiden kannot, oksat ja latvukset, niin jäljelle jää vain kiviä ja moreenia. Jälki on samanlaista kuin jääkauden vetäytyessä maaperältämme. Ensimmäisten uusien puiden saaminen tällaiseen kasvualustaan saattaa kestää pari tuhatta vuotta ilman lannoitusta ja mullitusta. Mikähän järki tässä mahtaa olla? Ei ole myöskään tukittu kuinka paljon tällainen mylläys kuluttaa energiaa ja saastuttaa ilmaa. Paljon ei ainakaan hiilidioksidipäästöt pienene jos ollenkaan. Sen sijaan veromarkkoja palaa ja saastetta syntyy siitäkin.

Jos asia ajateltaisiin kansantalouden kannalta järkevästi, niin sähköntuotanto ja niiden tukeminen yhdistettäisiin puunjalostusteollisuuden yksiköihin. Tällä tavoin metsistä voitaisiin logistisesti korjata myös muuta kuin tuotantoihin menevää puuta. Erityisen suuri hyöty tästä koituisi suurille ja mahdollisesti keskisuurille sahoille, jotka altistuvat aina pahoin suhdannevaihteluille. Samalla se tarjoaisi kilpailukykyisen vaihtoehdon hakkeen myynnille sellutehtaille. On melko ironista, että kartellitutkinta on keskittynyt puun ostoon, kun selluhakkeen ostosta on ollut niin kova kartelli, että sitä ei ole pystynyt murtamaan itse Isä Jumalakaan. Herätkää kilpailuviranomaiset.

Jonkin verran järjestelystä saattaisi hyötyä myös vaneriteollisuus, jota sitäkin ajetaan alas kovalla kiireellä. Vaneriteollisuuden ongelma on sekin paradoksi sinänsä. Suomalainen vaneri on maailman paras, mutta se on tehty maailman kalleimmasta puusta. Kun siihen lisätään logistiset ongelmat kuljettaa vaneri saaresta kohdemarkkinoille, niin visioksi nousee kookospähkinän särkemiseen verrattava ongelma. Vanerin tuotekehittely alkoi varsinaisesti 1960-luvulla. Se johtui siitä, että toivottua devalvaatiota ei vain tullut. Kun devalvaatio sitten tuli tuotekehitys sai pienen hikkakohtauksen, mutta jatkui silti. Sen pahimmiksi kilpailijoiksi nousivat muovi ja teräs.

Maailma on muuttunut ja muuttuu nopeasti koko ajan. Nyt tarvittaisiin vanerin markkinointiin todellinen ryhtiliike, jossa päivitetään markkinoiden tarpeet ja niiden sietokyky. Myyntimies sukupolvi on vaipumassa unholaan, eivätkä yritykset ole panostaneet uusien kouluttamiseen yhtään mitään. Nykyinen vaneri on hightectuote, jonka myymiseen tarvitaan sekä korkeaa teknistä että kaupallista osaamista ja on varauduttava siihen, että se ei ole ilmaista. Myyntimiesten on pystyttävä tunnistamaan asiakkaiden tarpeet ja osattava tarjota niihin oikeat ratkaisut. Tämän päivän kiireisillä asiakkailla ei ole aikaa odotella hintoja, vaan paketin on oltava valmis yhdellä istumalla. Mikäli näin ei toimita, voidaan alkaa siirtää tehtaita Venäjälle.

No Comments »

Rasismista

Suomen kieli on kuin kesäinen kukkaketo. Se on vielä monimielisempi kuin englannin kieli, jota sitäkin voi käyttää hyvin monimerkityksellisesti. No mitä tällä on sitten rasismin kanssa tekemistä? Kun suomalaiset menevät etelään viettämään lomaa, niin he lähettävät kotiin postikortteja, joissa kertovat, että täällä on musta mukavaa. Kotimassaan ollessaan siten eivät pidä mustaa ollenkaan mukavana. Toinen yhtä arvoituksellinen sanonta koskee puistossa istuvaa naista. Nainen istuu puistossa paljain päin. Tämä voi tarkoittaa sekä sitä, että istutaan molemmat päät paljaina tai sitten ei.

Suomalaiset ovat eläneet ainakin 8 000 vuotta eristyksissä ja sen jälkeenkin täällä on liikkunut vain valloittajia. Oma reilun 90 vuoden historia ei vielä näköjään luo riittävää itsetuntoa ja identiteettiä. Mielenkiintoista on sekin, että suomalaiset ovat irlantilaisten kanssa ilmeisesti maailman yleisin maasta maahanmuuttaja. Vierailla mailla suomalaiset ovat suvaitsevampia kuin kotimaassaan. Vaikka suurimmalla osalla suomalaisista on sukulaisia ulkomailla, niin siitä huolimatta rasismi nostattaa tunteita.

Johtuuko suomalainen rasismi sitten siitä, että me haluamme noukkia rusinat pullasta mennessämme ulkomaisten lihapatojen ääreen? Vai johtuuko se siitä, että koemme vieraiden hyväksikäyttävän vieraanvaraisuuttamme? Tämä jälkimmäinen vaikuttaisi olevan tärkein syy, koska muukalaisvastaisuus nostaa päätään erityisesti taloudellisten suhdanteiden alakuolokohdissa. Mikäli näin on, vastuu on yksinomaan leväperäiseen asioiden valmistelun. Tämä ilmeisesti johtuu, että lain, asetukset ja käytännöt ovat syntyneet kokonaan toisenlaisina aikoina. Lait laadittiin silloisille kiintiöpakolaisille, kun nyt meillä on pakolaisia jopa EU:n sisältä. Nyt on aika päivittää määräykset.

Silloin, kun vedotaan siihen, että maassa pitää elää maan tavalla, niin pitää myös kertoa, mitkä maan tavat ovat. Kun menin Ruotsiin töihin 1959, niin ensimmäiseksi minulle sanottiin, että täällä puhutaan sitten ruotsia. Sama sanottiin myös unkarilaiselle ystävälleni. Sitten meille kerrottiin, missä iltaisin voi opiskella kieltä. Opiskelu oli ilmaista.

No Comments »

Balttien valuutat

Neuvostoliiton hajotessa vanha rupla liikkui noin seitsemän Suomen markan (1,16 euroa). Tuolloin totesin venäläisille kollegoilleni, että kohtapuoleen ruplan kurssi on alle yhden markan (n. 0,17 euroa). Minulle vastattiin yhdestä suusta, että rupla ei laske ikinä alle viiden markan (n. 0,83 euroa). Kuitenkin mentiin hyvin nopeasti ja paljon alemmas. Nyt eurolla saa noin 40 ruplaa eli yksi rupla on noin 0,15 vanhaa markkaa. Suuri ja mahtava Venäjä ei ole kyennyt säilyttämään ruplansa arvoa Neuvostoliiton hajottua. Ainoa maa, joka on pystynyt pitämään valuuttansa arvon haluamallaan tasolla, on Kiina ja heitäkin kritisoidaan valuutan liian heikosta kurssista.

Varoittavista esimerkeistä huolimatta Baltian maissa ajetaan liittymistä euroon kuin käärmettä pyssyyn. Erityinen kiire näyttää olevan Virolla liittää kruununsa Euroon. Myös Brysselissä on vakuuteltu, että Viro on valmis siirtymään Euroon jo mahdollisesti ensi vuonna. Suuri 15 % työttömyys, joka edelleen kasvaa nopeasti Kreikan esimerkin lisäksi, ei näytä vaikuttavan ei Virossa eikä EU:ssa. Liekö asiaan vaikuttanut talouskomissaari Reinin avustajana toimiva Matti Maasikas. Toimiminen suurlähettiläänä Suomessa ei välttämättä pätevöitä talousasiantuntijaksi, mutta tarjoaa kylläkin suoran linjan Viron politiikkaan.

Baltian maiden tulisi kuitenkin kysyä itseltään, mitä hyötyjä euroon liittymisestä on? Nyt, kun Baltian maissa on nähty pitkän taloudellisen kasvun jälkeen kapitalismin kääntöpuoli, olisi syytä ehkä päivittää Euroon liittymisen haittapuoletkin. Tämä käy melko nopeasti vaikka SWOT-analyysin avulla. Siinä on hyvä miettiä, miksi sellaiset maat kuten Tanska ja Ruotsi eivät ole liittyneet Euroon? Suomikaan ei olisi todennäköisesti liittynyt Euroon, ellei sen olisi ollut todellinen pakko. Samasta syystä liityttiin alun perin EU:kin.

Euroon liittyminen ei ole itsetarkoitus. Se tuo mukanaan lukuisia velvoitteita ja joustavuus taloudessa katoaa. Tosin tätä joustomahdollisuutta +/- 15 % ei ole käytetty maiden talouden hyödyksi kuten mm. Ruotsissa on tehty.  Onko Suomen 1990-luvun esimerkki ollut liian pelottava? Käytännössähän on niin, että kaikki Baltian taloudet ovat sidottuja Euroon. Jos siis devalvoidaan, niin valuuttamääräiset velat kasvavat samassa suhteessa. Tämä riski olisi voitu minimoida joustavammalla valuuttapolitiikalla. Baltian pankit ja hallitukset eivät kuitenkaan hallinneet asiaa sen paremmin kuin Suomikaan parikymmentä vuotta sitten.

Vaikka vanhat tilastot osoittavatkin, että Viro voisi liittyä Euroon, niin pitäisi myös katsoa hieman pitemmälle tulevaisuuteen. Nopea työttömyyden kasvu merkitsee myös BKT:n laskua. Sen lasku puolestaan johtaa verotulojen vähenemiseen ja valtion velkaantumiseen. On myös pidettävä mielessä, että jos Euroja virtaa maasta ulos enemmän, kuin niitä tarvitaan, niitä ei saa lisää kuin lainaamalla työtä tekemällä. Vanha sananlasku sanoo, että parempi varoa kuin katua.0

No Comments »

Balttien valuutat

Neuvostoliiton hajotessa vanha rupla liikkui noin seitsemän Suomen markan (1,16 euroa). Tuolloin totesin venäläisille kollegoilleni, että kohtapuoleen ruplan kurssi on alle yhden markan (n. 0,17 euroa). Minulle vastattiin yhdestä suusta, että rupla ei laske ikinä alle viiden markan (n. 0,83 euroa). Kuitenkin mentiin hyvin nopeasti ja paljon alemmas. Nyt eurolla saa noin 40 ruplaa eli yksi rupla on noin 0,15 vanhaa markkaa. Suuri ja mahtava Venäjä ei ole kyennyt säilyttämään ruplansa arvoa Neuvostoliiton hajottua. Ainoa maa, joka on pystynyt pitämään valuuttansa arvon haluamallaan tasolla, on Kiina ja heitäkin kritisoidaan valuutan liian heikosta kurssista.
Varoittavista esimerkeistä huolimatta Baltian maissa ajetaan liittymistä euroon kuin käärmettä pyssyyn. Erityinen kiire näyttää olevan Virolla liittää kruununsa Euroon. Myös Brysselissä on vakuuteltu, että Viro on valmis siirtymään Euroon jo mahdollisesti ensi vuonna. Suuri 15 % työttömyys, joka edelleen kasvaa nopeasti Kreikan esimerkin lisäksi, ei näytä vaikuttavan ei Virossa eikä EU:ssa. Liekö asiaan vaikuttanut talouskomissaari Reinin avustajana toimiva Matti Maasikas. Toimiminen suurlähettiläänä Suomessa ei välttämättä pätevöitä talousasiantuntijaksi, mutta tarjoaa kylläkin suoran linjan Viron politiikkaan.
Baltian maiden tulisi kuitenkin kysyä itseltään, mitä hyötyjä euroon liittymisestä on? Nyt, kun Baltian maissa on nähty pitkän taloudellisen kasvun jälkeen kapitalismin kääntöpuoli, olisi syytä ehkä päivittää Euroon liittymisen haittapuoletkin. Tämä käy melko nopeasti vaikka SWOT-analyysin avulla. Siinä on hyvä miettiä, miksi sellaiset maat kuten Tanska ja Ruotsi eivät ole liittyneet Euroon? Suomikaan ei olisi todennäköisesti liittynyt Euroon, ellei sen olisi ollut todellinen pakko. Samasta syystä liityttiin alun perin EU:kin.
Euroon liittyminen ei ole itsetarkoitus. Se tuo mukanaan lukuisia velvoitteita ja joustavuus taloudessa katoaa. Tosin tätä joustomahdollisuutta +/- 15 % ei ole käytetty maiden talouden hyödyksi kuten mm. Ruotsissa on tehty.  Onko Suomen 1990-luvun esimerkki ollut liian pelottava? Käytännössähän on niin, että kaikki Baltian taloudet ovat sidottuja Euroon. Jos siis devalvoidaan, niin valuuttamääräiset velat kasvavat samassa suhteessa. Tämä riski olisi voitu minimoida joustavammalla valuuttapolitiikalla. Baltian pankit ja hallitukset eivät kuitenkaan hallinneet asiaa sen paremmin kuin Suomikaan parikymmentä vuotta sitten.
Vaikka vanhat tilastot osoittavatkin, että Viro voisi liittyä Euroon, niin pitäisi myös katsoa hieman pitemmälle tulevaisuuteen. Nopea työttömyyden kasvu merkitsee myös BKT:n laskua. Sen lasku puolestaan johtaa verotulojen vähenemiseen ja valtion velkaantumiseen. On myös pidettävä mielessä, että jos Euroja virtaa maasta ulos enemmän, kuin niitä tarvitaan, niitä ei saa lisää kuin lainaamalla työtä tekemällä. Vanha sananlasku sanoo, että parempi varoa kuin katua.

No Comments »

VR:n haasteet

Viimeistään nyt ahtaajien lakon jälkeen VR:n johdon tulisi vakavasti paneutua Suomen viennin ongelmiin. Vaikka Iltalehden kolumnisti Laitinen kolumnissaan muistelee vanhoja aikoja, jolloin ahtaajat huudettiin sataman portilla töihin joka aamu, niin niistä ajoista ahtaajien työt, työskentelyolosuhteet ja ansiot ovat muuttuneet totaalisesti. Laitisen aikana ahtaajat olivat hoikkia ja lihaksekkaita poikia. Millään yksittäisellä ryhmällä ei ole oikeutta ajaa kansakuntaa polvilleen 2010-luvun Suomessa.

Suomi on saari EU:n sisämarkkinoilla kuten Brittein saaret ja Irlanti. Meillä on kuitenkin mahdollisuuksia, joita ei ole täysin hyödynnetty. Usein on puhuttu rautatieyhteydestä Baltian kautta Keskiseen Eurooppaan. Suurin este tässä on se, että baltit eivät ole päässet yhteisymmärrykseen Tallinasta Puolan rajalle menevästä rautatiestä. Kun olen asiasta keskustellut useiden vientiä harjoittavien balttiyritysten kanssa, niin kaikki vetoavat Euroopan ja Baltian erilaisiin kiskoväleihin. Kun kerron heille, että Suomessa on harjoitettu telien vaihtoa jo vuosikymmeniä, he ihmettelevät sen tulevan varmaan hyvin kalliiksi.

Tiedän, että mm. Helsingin kaupunki on virallisesti osallistunut asiaa koskeviin neuvotteluihin, joissa on kuitenkin keskitytty tunnelin rakentamiseen Suomen lahden alitse. Näinhän ei tarvitse välttämättä olla ainakaan alkuvaiheessa. Nykyisiin nopeisiin suurlauttoihin voidaan lisätä yksi tai kaksi raidelinjaa junan vaunuja varten. Tällä saataisiin jo melkoinen kapasiteetti aikaiseksi. Suurin ongelma on kuitenkin balttien osaamisessa. Tästä syystä VR:n tulisi voimakkaasti lähteä ”veturiyritykseksi” ja osakkaaksi hankkeeseen. Tämä takaisi myös melko varmasti EU:n rahoituksen hankkeelle.

Hankeen kannalta on välttämätöntä, että koko ratalinja uusitaan pohjoisesta etelään. Rautatiet ovat päässeet pahasti rapistumaan, eikä niiden kantavuus ja nopeudet vastaa nykyisiä vaatimuksia. Työ olisi kuitenkin aloitettavasti nyt laman aikana, jolloin työ olisi edullista ja hanke voitaisiin käynnistää uuden nousun imussa. Siksi VR:n uuden johtajan olisi otettava tiukka ote hankkeeseen nyt.

Toinen vaihtoehto on tietenkin kulkea Venäjän kautta. Henkilöliikenteessä ollaan pääsemässä hyvään yhteistyöhön, joten miksei rahtiliikenteessä. Suurin ongelma tällä hetkellä ovat ns. rajarahdit Venäjän puolella. Rahdattaessa rautateitse Venäjällä tavaraa satamiin rahdit ovat vain noin 25 % siitä, mitä ne ovat, jos ne osoitetaan raja-asemille. Satamien mafiat saivat tämän aikaiseksi Neuvostoliiton hajotessa, eikä asiaa ole muutettu vieläkään. Tämä on eräs niistä asioista, joita vaaditaan WTO:n jäsenyyden saamiseksi. Nyt laivat seisovat Venäjän satamissa jopa viikkoja odottaen laituripaikkaa. On jopa edullisempaa tuoda tavaraa Pietarista Helsinkiin konttilaivalla kuin junalla, vaikka työ on monenkertainen. Rautateitse rahtien kuljettaminen Venäjän kautta Eurooppaan on siis todennäköisesti pitkässä puussa.

Oma ongelmansa on myös Trans Siberian Railway. Japanilaiset, korealaiset ja kiinalaiset saavat sen toimimaan, mutta Suomesta päin se ei toimi. Tulee mieleen vanha neukkuaikainen vitsi. Jos halusi mennä junalla Helsingistä Pekingiin, niin piti ensin ostaa lippu Moskovaan, sieltä Kiina rajalle ja rajalta Pekingiin. Paluu oli helpompi. Pekingin rautatieasemalla kysyttiin, että menettekö Helsingin keskustaan vai jäättekö Pasilassa pois.

No Comments »

Reuman konkurssi

Mitä enemmän julkisuuteen tulee tietoa Reuman tilanteesta, sitä enemmän koko homma alkaa haiskahtaa vihamieliseltä valtaukselta. Jos Kela voisi turvata saatavansa, jotka ovat vielä noin 20 milliä, kahdella miljoonalla, niin miksi se ei tee sitä. Ei ole kovin viisasta johtamista. Miksi juuri nyt on eduskuntaan tulossa laki, jolla Kelan velat putoaisivat reiluun 8 milliin? Onko jossain tehty paha laskuvirhe, jota virkamiehet haluavat nyt piilotella? Kokonaisen hoitojärjestelmän ripottelu ympäri Suomea ei ole pelkästään kiinni osaajista. Tarvitaan myös tiloja, välineitä, laitteita ja paljon paljon muuta. Pelkästään siirto aiheuttaa miljoonien kustannukset puhumattakaan tiloista ja laitteista. Jossain näytään uskotavan, että kokonaiskustannukset eivät koskaan selviä äänestäjille.

Vaikuttaa vähän siltä, että ministeriön virkamiehet ovat vetäneet purut nenään jostain syystä ja päättäneet nyt kostaa. Ministeriä ja hallitusta viedään tässä kuin pässiä teuraalle. Ainoa tapa jolla Kela voi turvata saatavansa, on maksaa vakuudelliset velkojat ulos pesästä. Tämän jälkeen se voi lunastaa koko Reuman pilkkahintaan pesältä. Onhan se nyt jo suurin omistaja. Sen jälkeen Reuma voidaan pilkkoa eri toimijoille, kuten yritysvaltauksissa yleensä tehdään. Katsotaan, miksi näätä nahan repii, mutta paskan maku tästä on tullut jo tässä vaiheessa.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että jos kaikki menee hyvin, niin idean isiä ja emiä kyllä löytyy. Jos homma menee persielleen, niin vastuunkantajia ei löydy tai sitten ne ovat maahanmuuttajia ja pakolaisia. Koko homma haiskahtaa pahalta virhelaskelmalta lyhyellä tähtäimellä. Pitkällä tähtäimellä asia on toinen, jos potilaat kuolevat käsiin.

No Comments »

WP Login