Archive for maaliskuu, 2010

Muutosturva

Muutosturva ei ole käytännössä helppo asia toteuttaa ei työnantajien eikä työntekijöiden osalta. Suomessa on aikoinaan lähdetty ansiosidonnaisen työttömyysturvan kannalle. Sen maksavat työntekijät, työnantajat ja yhteiskunta. Tässä järjestelmässä muutosturva tarkoittaisi sitä, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa alettaisiin maksaa vasta irtisanomisajan palkan ja muutosturvakorvauksen jälkeen. Tällä tavoin työttömyydestä maksettaisiin parhaimmillaan irtisanomisaika ehkä 6 kk, muutosturva 12 kk ja sen lisäksi 500 päivää.

Jos edellistä verrataan yrittäjien muutosturvaan, joka on useimmissa tapauksissa olematon, niin onhan siinä sitten eroa. Sen sijaan tapahtuisi niin, että vuoden palkka irtisanotuille ilman työvelvollisuutta kaataisi pilvin pimein pieniä yrityksiä. Tämän seurauksena tulisi runsaasti työttömiä yrittäjiä. Yhteiskunnan kannalta tämä näyttäisi edulliselta, koska yrittäjille ei tarvitse maksaa muutosturvaa. Mitenkähän mahtaa olla käytännössä?

Kun SDP:n puoluetoimisto antaa AKT:lle ohjeita, niin olisi syytä ottaa huomioon kaikki mahdolliset rinnakkaisvaikutukset. Jos maa halutaan panna polvilleen siksi, että SDP menestyisi seuraavissa eduskuntavaaleissa, niin on syytä muistaa, että maa ei ehkä nouse suosta minkään puolueen avulla. Kyllä on uskottava, että yritykset alkavat muuttaa tuotantojaan kiihtyvään tahtiin vaikkapa Viroon, jossa ahtaajilla on luonnollisia kilpailijoita. Sieltä on suorat maayhteydet keskeisille markkinoille.

No Comments »

Pakolaispolitiikkaa

Kun pakolaislainsäädäntöä ja heidän sosiaaliturvalainsäädäntöään on luotu, maassa elettiin kokonaan toisenlaisia aikoja. Vieraanvaraisuus on aina ollut suomalaista kulttuuria. Jos kuitenkaan vieraanvaraisuuteen ei ole ollut varaa, on järjestetty nyyttikestejä ystäville. Pakolaisia ei voi tietenkään vaatia tuomaa mukanaan omia eväitään, mutta silloin on asiat jotenkin suhteutettava. Jos maassa on tuhansien ihmisten leipäjonoja, joissa ihmiset värjöttelevät pakkasessa, on ensisijaisesti katsottava heidän etujaan. Tällaiset henkilöt ovat pakolaisia omassa maassaan ja heistä on pidettävä huolta. Oma pesä on laitettava kuntoon ennen, kuin kutustaan vieraita kylään.

Toinen asia on se, että silloin kun tullaan kylään, eletään talon tavoilla. Jokaisen maahan muuttavan henkilön on sitouduttava kirjallisesti noudattamaan maan lakeja. Suomessa on naisten ja miesten välinen tasa-arvo lailla suojattu ja samoin on uskonnon vapaus. Lainsäädäntö menee kuitenkin uskonnon vapauden ylitse silloin, kun tietyt uskonnolliset rituaalit tai tavat rikkovat Suomen lakeja. Rikkomukset voidaan sanktioida siten, että ensin peruutetaan kaikki avustukset ja mikäli rikokset ovat vakavia, tulee harkittavaksi myös maastakarkoitus.

Olen itse asunut työni vuoksi useissa maissa ja olen pitänyt velvollisuutenani perehtyä niiden kulttuuriin ja maan tapoihin. Olen noudattanut aina vanhaa suomalaista sanontaa maassa maan tavalla. Tämä on kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista. Kun menin 1950-luvun lopulla Ruotsiin töihin, ei siellä tunnettu mitään kotouttamista. Töihin pantiin heti ja suomalaisia laitettiin niihin töihin, joita ruotsalaiset itse eivät halunneet enää tehdä. Pakolaisina Suomeen tulevienkin pitäisi mahdollisimman nopeasti ryhtyä elättämään itseään, eikä sitä saisi lainsäädännöllä estää. Suomessa ollaan monessa suhteessa hyväntahtoisia hölmöjä ja altistetaan maahanmuuttajat tilanteeseen, jossa he oppivat ymmärtämään, että täällä elää ilman työntekoakin.

Kun maahanmuuttajia arvostellaan, unohdetaan yleensä se, että syyllisiä ovat eduskunnassa istuvat kansanedustajat, jotka eivät ymmärrä päätöstensä vaikutuksia. Yritetään olla vieraskoreita, mutta joudutaan ojasta allikkoon. Syyllisiä nykymenoon eivät ole maahantulijat vaan ihan omat kotoiset päättäjämme.

No Comments »

Kunnallisten palvelujen hinnat

Kunnallisten palvelujen hinnat halutaan läpinäkyviksi ja hyvä niin. Teoriassa tämä on hieno idea, mutta kuinka on käytäntö? Ovatko kunnalliset laskentajärjestelmät sellaisia, että ne todella pystyvät hinnoittelemaan jokaisen palvelutuotteen erikseen? Tuotteiden hinnoittelu ei ole yksityisissä yrityksissäkään kovin helppoa, mutta ns. läpimenoaikamenetelmillä päästään kohtuulliseen tarkkuuteen. Yrityksethän joutuvat tekemään tuotteiden hinnoittelun ja hintojen määrittelyn etukäteen ja toteutumista valvotaan jälkilaskelmin.

Kokemukseni perusteella en usko siihen, että kuntien nykyiset järjestelmät mahdollistavat yksittäisten palvelutuotteiden hinnoittelun. Suuria ongelmia aiheuttaa kiinteiden hallinnollisten kustannusten ja tehottomuuden kohdistaminen eri tuotteille. Elinsiirroissa puolestaan ongelma on lahjoituksina saatujen elinten hinnoittelu ja niiden logististen kustannusten hinnoittelu ja jakaminen eri sairaaloiden kesken. Jos ne hinnoitellaan, niin saako joku korvauksen? Tällainen ilman kilpailua toimivien laitosten tuotteiden hinnoittelu vaikuttaakin teoriaherrojen synnin päästöltä ja tehottomuuden peittelyltä.

Hyvä puoli hintojen julkaisemisessa on puolestaan se, että niitä voidaan ryhtyä vertaamaan yksityisen puolen vastaaviin hintoihin ja kustannuksiin. Tässäkin on kuitenkin riskinsä. Jos yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat huomattavasti kalliimpia kuin yksityisten, niin ryhdytäänkö palvelut ostamaan a) suomalaisilta kilpailijoilta b) virolaisilta kilpailijoilta vai nostaako yksityinen puoli hintojaan? Pelkään pahoin, että hintojen julkaisemisella julkinen sektori todella paljastaa tehottomuutensa ja osaamattomuutensa. Mutta hyvä niinkin!

No Comments »

WP Login