Iiro Viinasen muistelot

Iiron muistelmat 1990-luvun kriisistä on pantu kansiin. Kuten kirjoittaja ilmoitti, se on Iiron oma ja subjektiivinen lähestymistapa aikakauden tapahtumiin. Sorretuiksi itsensä tunteneet ovat vedonneet lähdekritiikkiin tai erityisesti sen puutteeseen. 1990-luvun lamasta ei ole mahdollista keskustella, ellei perehdytä myös 1980-luvulla tehtyihin päätöksiin. Näitä virheitä Viinanen joutui korjaamaan.

1980-luvulla vapautettiin valuuttamarkkinat kaikille mahdollisille yrityksille. Taitamattomat pankkiirit alkoivat markkinoida valuuttalainoja oikein tosissaan. Tätä ennen minun yritykselleni ei oltu koskaan aikaisemmin soitettu pankista ja tarjottu rahaa. Oikein kutsuttiin saunailtaan ja kerrottiin, että nyt sitä saa. Koska itse olin ollut valuuttojen kanssa tekemisissä jo 1960-luvulta saakka, yritin varoitella pankkiherroja seurauksista. Keskustelussa kävi ilmi, että herrat olivat pihalla kuin lumiukot etenkin siitä, mitä tapahtuu, kun taas tulee devalvaatio. Otin kuitenkin lainan ja laitoin sen sulkutilille itsensä vakuudeksi. Hyvissä ajoin ennen devalvaatiota maksoin lainan pois ja tein hyvän tilin.

Vientiä harjoittavien pk-yritysten ongelma oli se, että kun 1981 D-markan kurssi oli noin 3,15 Suomen markkaa ja devalvaation tullessa se oli vain reilut 2,10, niin jokainen voi ymmärtää, että näin suurta markan vahvistumista ei pystytä minkäänlaisilla tehostamiskeinoilla korvaamaan. Vahvan markan politiikka vei kilpailukyvyn ja se kesti liian pitkään. Tämä aiheutti sen, että suuri joukko vientiä harjoittavia pk-yrityksiä meni nurin jo 1980-luvun toisella puoliskolla. Samaan aikaan kun markka vahvistui, yritysten kustannuksia nostettiin mm. Pekkas-vapailla, jotka alkoivat vaikuttaa täysimääräisesti juuri ennen romahdusta. Kotimarkkinoilla toimivat ja valuuttalainaa ottaneet teurastettiin sitten 1990-luvulla.

Pankkien pelastaminen oli tietoisesti otettu suuri riski. Se osoitti, että hallituksella ei ollut mitään käsitystä valuuttalainojen määrästä, eikä niiden yritysten määrästä, joilla sitä oli. Vielä enemmän pihalla oli Suomen Pankki, jonka olisi pitänyt jotenkin hallita muutosta. Pankit puolestaan joutuivat paniikkiin saatuaan hallitukselta avoimen valtakirjan. Ne ampuivat alas jopa terveitäkin yrityksiä ja raatoja tuli kuin Raatteen tiellä – paitsi paljon enemmän. Julkisuudessa asioista jotain ymmärtävät yrittivät ehdottaa, että yritysten rahoitus turvattaisiin Keran kautta. Tällainen järjestely olisi turvannut paitsi yritykset myös pankit. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan kaadettiin noin 35 000 yritystä ja tehtiin noin 700 000 työtöntä. Sama tilanne on nyt toistumassa suurten ikäluokkien lähtiessä eläkkeelle.

Kuten Viinanen TV:ssä totesi, näitä velkoja maksellaan vieläkin. Tästä esimerkkinä on se, että vuodesta 1990 bruttokansantuote on noussut noin 80 %, mutta työvoiman määrä avoimella sektorilla ei lisääntynyt lainkaan. Tästä voisi äkkiseltään vetää sen johtopäätöksen, että työn tuottavuus on noussut 80 %. Kun hallitus nyt saarnaa työn tuottavuuden parantamisesta, niin olisi syytä myös kertoa, mistä se tehostaminen revitään. Vaikka luvut eivät olisikaan vertailukelpoisia, niin totuus on se, että samalla työvoimamäärällä tehdään melkein kaksinkertainen BKT kuin 1990. Ihmisten selkänahoista ei voida enää repiä enempää. Tuottavuuden on löydyttävä täysimääräisenä julkiselta sektorilta tai jostain muualta.

Comments are closed.


WP Login