Mikä on Suomen Visio?

Suomeen on asetettu brändityöryhmä. En ole kuitenkaan huomannut, että työryhmään kuuluisi TkT Seppo Rainisto, joka on tietääkseni ainoa suomalainen, joka on tehnyt väitöskirjan alueiden brändäämisestä. Brändin rakentaminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen juttu, vaan se edellyttää monia muitakin toimenpiteitä. Valtakunnan brändääminen on huomattavasti monimutkaisempi tehtävä kuin yksittäisen tuotteen tai yrityksen brändin luominen. Toistaiseksi Suomi-brändiä on haeskeltu teemoista Pohjolan Japani, tietotekniikkayhteiskunta, maailman kilpailukykyisin maa, Pisa-tutkimuksen tuloksilla jne. Kaikki nämä valtit on kuitenkin suurelta osin menetetty. Tarvitaan kestävä visio, jonka pystyvät hyväksymään niin omat kansalaiset kuin kansainvälinen yhteisö.

Mikä voisi olla tällainen visio? Mihin Suomi pyrkii? Mitä itse suomalaiset haluavat? Julkisessa keskustelussa nousee ylivoimaisesti ylitse muiden yksi yhteinen nimittäjä – hyvinvointivaltion (-yhteiskunnan) säilyttäminen. Onko se globaalitaloudessa mahdollista ja jos niin niin miten? Tämän hetkinen poliittinen keskustelu on pelkkää varjonyrkkeilyä, joka ei johda mihinkään muuhun kuin katastrofiin. Poliitikoilla ei yksinkertaisesti ole tarvittavaa osaamista näin suuren ongelman ratkaisemiseen. Sama koskee ay-liikettä, joskin se on hieman lähempänä reaalitaloutta kuin poliitikot. Vision rakentaminen ja sen toteutuminen edellyttää selkeää tavoitetta ja sen lisäksi myös riittävästi resursseja, keinoja ja osaamista.

Julkisessa keskustelussa on todettu, että hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää vain työuria pidentämällä ja eläkeikää nostamalla. Tämän voisi kiteyttää siten, että lisätään työntekoa. Työntekoa on lisättävä nimenomaan avoimella sektorilla, koska virkamiestyö on valitettavasti kuluja aiheuttavaa palvelua ja holhoamista, jonka maksajana on avoin sektori. Avoin sektori puolestaan muodostuu yrityksistä. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen yhteinen nimittäjä on siis yritys, joka luo työtä ja työpaikkoja. Ainoa keino säilyttää hyvinvointiyhteiskunta on tarjota yrityksille suotuisat toimintaolosuhteet. Lisäksi tarvitaan toki myös kustannusten säästöjä.

Onko Suomessa suotuisa toimintaympäristö yrityksille? Ei ole! Todisteena tästä on se, että suorat investoinnit ulkomailta vähenevät vuosi vuodelta. Vuodesta 2007 ulkomaiset investoinnit Suomeen ovat pudonneet puoleen. Tämä kertoo selvästi siitä, että niillä ulkomaisilla sijoittajilla, joilla on mahdollisuus valita, ei ole enää kiinnostusta sijoittaa Suomeen. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että Suomi joutuu turvaamaan omiin pk-yrityksiinsä, joiden tulisi kansainvälistyä lisätäkseen tuotantoa ja työtä. Useiden tutkimusten mukaan suomalaisten pk-yritysten omistajat ja johtajat eivät kuitenkaan ole halukkaita kansainvälistymään. Mistä tämä johtuu? Suurin syy tähän on kotimaiden markkinoiden pienuus.

Jokainen vientituote on testattava kotimarkkinoilla. Suomen markkinat ovat paitsi volyymiltään pienet myös alueellisesti hyvin hajanaiset. Kuljetusetäisyydet ovat pitkiä. Näistä syistä johtuen kotimaisten yritysten kapasiteetti mitoitetaan jo suunnitteluvaiheessa liian pieneksi kansainvälisille markkinoille. Koska Suomi on saari EU:n sisämarkkinoilla, niin pienin kuljetusyksikkö on kontti tai rekka. Lappeenrannassa EU:n tuella tehdyn tutkimuksen mukaan puutuotealan yritysten keskimääräinen koko oli 6 – 12 rekkakuormaa. Vientimarkkinoille lähteminen edellyttäisi kohdemarkkinoiden asiakaskoon perusteella kapasiteetin moninkertaistamista.

Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla olkaamme siis suomalaisia. Raukat vain menkööt merten taa jne. Suomalainen kulttuuri ja suurten ikäluokkien pk-yrittäjien kielitaidon puute muodostavat myös omat rajoituksensa verrattuna vaikkapa hollantilaisiin, belgialaisiin tai luxemburgilaisiin yrittäjiin, jotka puhuvat oman kielensä lisäksi saksaa, englantia ja ranskaa, koska elävät keskellä näitä kielialueita. Potentiaalisia kuluttajia on Suomen kokoisella alueella satoja miljoonia. Huomattava tekijä on myös se, että Euroopassa on eletty kilpailluilla markkinoilla verrattuna Suomeen. Kaikki nämä tekijät muodostavat vakavan kilpailuhaitan suomalaisille yrityksille. Suomen sillanpääasema Venäjällekin ei ole toiminut suunnitelmien mukaisesti. Kaikesta poliittisesta löpinästä huolimatta Suomen tulevaisuuden haasteet hyvinvointivaltion säilyttämiseksi ovat valtavat.

Olen jo ainakin parisenkymmentä vuotta kirjoittanut, että Suomen kaltaista pientä kansallistaloutta ei voida globalisaatiossa johtaa politikoinnilla. Tällaista taloutta on johdettava kuten yritystä. On keskityttävä ydinosaamiseen, karsittava rönsyjä, ulkoistettava toimintoja strategisille partnereille. Johtaminen vaatii Vankkaa osaamista ja poliittisten intohimojen jättämistä taka-alalle. Pelkkä poliittinen osaaminen ei riitä. Tarvitaan kansainvälistä ja liiketaloudellista osaamista. Ilman näitä visio ei voi toteutua ja Suomi muuttuu hyvinvointivaltiosta EU:n ulkomuseoksi ja luonnonsuojelualueeksi. Ellei suunta muutu niin viimeinen eduskunnan putkinäköinen besserwisser voi katkaista lähtiessään virrat ydinvoimaloista.

Comments are closed.


WP Login