Viimeinen taisto?

Lehdistössä ja televisiossa käyty keskustelu AKT:n lakon ympärillä on osoittanut selvästi, että ammattiyhdistysliike ei ole tajunnut globalisaation syvintä olemusta. Se käy taistoon työnantajille yhä kalliimmiksi tulevista ratkaisuista. Tämä on osoitus ay-liikkeen johdon suuresta hädästä ja siitä, että ay-liikettä ei osata tuotteistaa globalisaatioon sopivaksi. Suurin pelko on tietenkin oman aseman ja vallan menettämisestä. Tapio Rautavaara sanoi aikoinaan, että kyllä maailma höylää paksummankin pöllin. Niin käy ay-liikkeellekin – sopeudu tai kuole.

Kun työskentelin Englannissa 1970-luvun lopulla, siellä lakkoilu saavutti anarkian tason. Ay-liikkeen romahdus alkoi siitä, kun 15 suuren autonvalmistajan automaalaamon maalaria pysäytti koko tuotannon. Välillisesti sanottiin jopa 30 000 työntekijän jääneen ilman työtä ja palkkaa. Nämä työntekijät heittivät lopuksi maalarit ulos ja työt jatkuivat. Toinen merkittävä tapaus oli Moskovasta rahoitettu hiilityöläisten lakko. Lakko pimensi ja kylmensi maan siten, että jopa hallituksen ministeri opasti televisiossa kansalaisia siitä, kuinka parran voi ajaa pimeässä. Missä on brittien ay-liike nyt?

Hiilityöläisten ensimmäinen lakko loppui siihen, että kansalaiset nousivat barrikadeille ja alkoivat ottaa yhteen hiilikaivostyöläisten kanssa. Heitä jopa heitettiin ulos pubeista ja julistettiin porttikieltoon. Lakko loppui vain alkaakseen uudelleen Thatcherin aikana. Thatcherin oli kuitenkin ollut kaukaa viisas ja oli varautunut lakkoon mittavilla varastoilla ja hiilen tuonnilla mm. Puolasta. Kun lakkolaiset huomasivat asian tilan, he tarttuivat aseisiin ja yhteenotoissa tuli jopa ruumiita. Lehdistö paljasti melko nopeasti, että liiton johtaja oli venäläisten palkkalistoilla ja lakko loppui.

Noiden tapahtumien jälkeen ei Brittein saarilla ole paljon lakkoiltu. Syynä oli joukkopako ay-liikkeestä. Globalisaatiossa on muistettava, että jos ei ole tyytyväinen työhönsä ja työskentelyolosuhteisiinsa voi aina vaihtaa paikkaa. Voi jopa vaihtaa toiseen EU-maahan. Myös johtajien kultaisiin kädenpuristuksiin vetoaminen ei ole oikeutettua. Johtajat sopivat näistä ennen johtotyöhön ryhtymistä. Kultaisen kädenpuristuksen vaatiminen jälkeenpäin olisikin mahdotonta. Yksikään työnantaja ei välttämättä hyväksyisi sitä. Työehdoista siis sovitaan etukäteen.

Osittain asiaan vaikutti myös Thatcherin toimenpiteet valtion yhtiöiden yksityistämiskesi. Tämä yksityistäminen aiheutti sen, että maahan tuli liki 25 miljoonaa uutta osakkeen omistajaa. Likimain kaikista briteistä tuli kapitalisteja.

Comments are closed.


WP Login