Kenellä on vastuu?

Storan Karvinen löi kovat teesit pöytään. Ne ovat pääosiltaan samat, jotka esitin väitöskirjassani Syntyykö Suomeen puulaaksoja vuonna 2005. Väitöskirja julkaistiin Tulevaisuuden tutkimuksen seuran julkaisusarjassa Acta Futura Fennica. Vaikka väitöskirja hyväksyttiin ja sille annettiin painatuslupa, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ei ole kuitenkaan toistaiseksi järjestänyt väitöstilaisuutta siitä huolimatta, että eduskunnan apulaisoikeusasiamies määräsi sen jo vuonna 2008 pidettäväksi välittömästi. Ehkä se nyt voidaan pitää, kun Karvinenkin vahvistaa sen teesit.

Suomessa ovat putkinäköiset besserwisserit tuijottaneet kansainvälisiin kilpailukykytutkimuksiin, joissa Suomi on loistanut. Myytti Suomen kilpailukyvystä on nyt ammuttu alas monen arvovaltaisen henkilön taholta. Suomessa ei ole huomattu sitä, että olemme Viron kanssa samassa tilanteessa. Virosta hävisi kommunismi, jolloin se joutui sopeutumaan globaaliin talouteen puhtaalta ja tyhjältä pöydältä. Suomesta puolestaan hävisi devalvaatio, jolloin Suomi joutui sopeutumaan globaaliin talouteen yltäkylläisyyden pöydältä.

Suomen devalvaatioilla rakennettu yltäkylläinen pöytä merkitsee vanhoja rakenteita, joista ei haluta luopua kuin pakon edessä. Globaalitalous ei tunne saavutettuja etuja. Se tuntee vain saavutettavissa olevat edut. Niihin päästäkseen jokaisen on taisteltava otsansa hiessä. Tämä merkitsee sitä, että hyvinvointiyhteiskunnan elintila kapenee kapenemistaan. Hallintoa, joka on elänyt kuin siat vatukossa, joudutaan pakosti vähentämään. Vaihtoehtona on, että kansa maksaa palkkansa suoraan valtiolle ja valtio ja elinkustannukset harkintansa mukaan.

Nykyisestä tilanteesta metsäteollisuus voi osittain syyttää myös itseään. Sen suurin ongelma ennen EU:iin liittymistä oli johtajuusongelma. Metsäteollisuudessa johtajia ei nimitetty pätevyyden mukaan, vaan heidät nimitettiin Metsäliitossa poliittisesti, Ensolla se periytyi aina Imatran paikallisjohtajalle ja muissa yhtiöissä seilattiin tuurilla. Hyvä puoli tässä oli se, että suurin osa oli insinöörejä, jotka ymmärsivät pitää tehtaat maailman tehokkaimpina. Valitettavasti asiakkaat ja markkinat jäivät toissijaisiksi. Osittain päätöksiin vaikuttivat myös devalvaatiot. Johtajuudella ei ollut niin väliä, koska devalvaatiot korjasivat kaikki tehdyt virheet.

Devalvaatioiden loppuminen paljasti johtajuuskriisin, joka nyt on korjattu kaikissa yhtiöissä. Pelkkien johtajien vaihtaminen ei pelkästään riitä, vaan uudet johtajat joutuvat korjaamaan raskaalla kädellä edeltäjiensä töppäykset. Kilpailukykyä he eivät kuitenkaan voi yksin korjata muutoin, kuin lopettamalla tuotannon Suomessa. Jos tämä aiotaan välttää, niin tulevilla eduskunnilla ja hallituksilla on edessään vain verta ja hikeä. Veri tulee nenästä, jos on pakko lyödä päätä seinään. Kylmä hiki nousee pintaan, kun joudutaan purkamaan hyvinvointia.

Comments are closed.


WP Login