Kunnallisten palvelujen hinnat

Kunnallisten palvelujen hinnat halutaan läpinäkyviksi ja hyvä niin. Teoriassa tämä on hieno idea, mutta kuinka on käytäntö? Ovatko kunnalliset laskentajärjestelmät sellaisia, että ne todella pystyvät hinnoittelemaan jokaisen palvelutuotteen erikseen? Tuotteiden hinnoittelu ei ole yksityisissä yrityksissäkään kovin helppoa, mutta ns. läpimenoaikamenetelmillä päästään kohtuulliseen tarkkuuteen. Yrityksethän joutuvat tekemään tuotteiden hinnoittelun ja hintojen määrittelyn etukäteen ja toteutumista valvotaan jälkilaskelmin.

Kokemukseni perusteella en usko siihen, että kuntien nykyiset järjestelmät mahdollistavat yksittäisten palvelutuotteiden hinnoittelun. Suuria ongelmia aiheuttaa kiinteiden hallinnollisten kustannusten ja tehottomuuden kohdistaminen eri tuotteille. Elinsiirroissa puolestaan ongelma on lahjoituksina saatujen elinten hinnoittelu ja niiden logististen kustannusten hinnoittelu ja jakaminen eri sairaaloiden kesken. Jos ne hinnoitellaan, niin saako joku korvauksen? Tällainen ilman kilpailua toimivien laitosten tuotteiden hinnoittelu vaikuttaakin teoriaherrojen synnin päästöltä ja tehottomuuden peittelyltä.

Hyvä puoli hintojen julkaisemisessa on puolestaan se, että niitä voidaan ryhtyä vertaamaan yksityisen puolen vastaaviin hintoihin ja kustannuksiin. Tässäkin on kuitenkin riskinsä. Jos yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat huomattavasti kalliimpia kuin yksityisten, niin ryhdytäänkö palvelut ostamaan a) suomalaisilta kilpailijoilta b) virolaisilta kilpailijoilta vai nostaako yksityinen puoli hintojaan? Pelkään pahoin, että hintojen julkaisemisella julkinen sektori todella paljastaa tehottomuutensa ja osaamattomuutensa. Mutta hyvä niinkin!

Comments are closed.


WP Login