Archive for tammikuu, 2010

Teknologiaa peliin!

On järkyttävää lukea lehdistä ja kuulla uutisista kuinka vanhuksia katoaa tai kuolee yksinäisyyteen asunnoissaan. Tämä on järkyttävää etenkin aikana, jolloin tällaiset tapahtumat voitaisiin estää tai ainakin niitä voitaisiin valvoa. Yksinkertainen ratkaisu voidaan löytää kuntoilupuolen elektroniikasta, jossa on olemassa tekniikka jo paikantamiseen, pulssin mittaukseen ja moniin muihin toimintoihin. Jos nämä yhdistettäisiin keskitettyyn seurantajärjestelmään, joka antaa hälytyksen esimerkiksi sydämen toimintahäiriöstä, pulssin poikkeavasta toiminnasta, henkilön poistumisesta tietyn alueen ulkopuolelle jne., niin tilanteen iskiessä päälle, voitaisiin tapahtumat ottaa hallintaan mahdollisimman nopeasti. Tämä ei itse asiassa poikkea tekniikaltaan siitä, mitä vartiointiyrityksissä käytetään. Toiminta voitaisiin jopa ulkoistaa alan tekniikkaa hallitseville yrityksille.

Tällainen tekninen sovellus palvelisi tulevia haasteita laajalla rintamalla aina vanhusten kotihoidosta hoitolaitoksista tai kotoaan eksyneisiin. Miksi näitä mahdollisuuksia ei sitten ole käytetty, koska kansainväliset markkinatkin olisivat valtavat? Suurin yksittäinen syy saattaa olla se, että meillä on nykyisen virtauksen mukaisesti eksperttejä, jotka tietävät yhä enemmän ja enemmän yhä vähemmästä ja vähemmästä. Meiltä puuttuu generalisteja, jotka pystyvät yhdistämään eksperttien aikaansaamaa teknologiaa.

Toinen hämmästyttävä asia on liikenneturvallisuuden ongelmat. Jos vaikka katsoo uuden Peugeot 5008:n elektroniikkaa, niin siitä voi suoraan päätellä, että tekniset valmiudet esimerkiksi ylinopeuksien ja liian lähellä ajamisen estämiseksi ovat jo olemassa. Navigaattoreilla varustettuja autoja voidaan ylinopeuksista sakottaa jo nyt. Jos ajokilometreihin perustuva verotusjärjestelmä otetaan käyttöön, kuten jo rekoille on olemassa esim. Saksassa, voidaan siihen kytkeä myös nopeuden valvonta. Nopeuden valvontaan ei siis tarvita enää peltipoliiseja, vaan navigaattoreihin päivitetyt nopeusrajoitukset voivat automaattisesti antaa autossa hälytyksen ja ellei siihen reagoida, vauhtia hillitään automaattisesti. Nopeuksien valvonta on puolestaan vain ohjelmointikysymys.

Miksi näitä mahdollisuuksia ei ole sitten jo käytetty? Voisiko syynä olla se, että sakotuksesta saadut sadat miljoonat tuovat valtion pohjattomaan kassaan tarvittavia euroja. Tämä on inhorealismia, jossa liikenteessä kuolleiden määrää verrataan valtion saamiin tuloihin. Nopeuksien rajoittaminen saattaa siis todellisuudessa olla vain keino hankkia lisätuloja valtiolle ja jos siinä samalla säilyy muutama ihmishenki, niin se on plussaa ja kestävä perustelu toimenpiteelle. Jos informaatioteknologian kaikkia mahdollisuuksia ei täysimääräisesti oteta käyttöön, niin liikenneturvallisuudesta puhuminen on tekopyhää hurskastelua.

No Comments »

Yhden totuuden maa

Historiallisesti tarkastellen näyttää siltä, että Suomi on yhden totuuden maa. Johtuuko tämä siitä geneettisestä tosiasiasta, että melkein kaikki suomalaiset ovat sukulaisia keskenään vai siitä, että harvaan asutussa pitkässä maassa totuuden matka kestää pitkiä aikoja maan päästä päähän. Joka tapauksessa meillä on hurahdettu kaikenlaisiin totuuksiin, mutta vain yhteen kerrallaan. Tämä alkoi kehitysaluepolitiikasta, sai jatkoa korpihotelleista ja jatkui IT-huumana. Jostain syystä on näiden totuuksien päivittäminen ja hyödyntäminen jäänyt kesken ja niiden elinkaari on lyhentynyt ja lopulta kuihtunut. Olisiko mahdollisesti niin, että myös näissä asioissa vaaditaan kilpailua? Ehkä globalisaatiossa ei enää riitä yksi totuus ja yksi aate, vaan niitä on oltava useita yhtä aikaa.

Nyt johtavaksi totuudeksi näyttää muodostuneen eläkeikä ja sen pidentäminen. Suuret ikäluokat aiheuttavat sen, että eläke- ja työiän jatkaminen nousevat valtion talouden merkittävimmäksi haasteeksi. Käydyssä keskustelussa on kuitenkin unohdettu monia merkittäviä asioita. Ensinnäkin eläkekertymä edellyttää työntekoa eli työhistoriaa. Työnteko puolestaan edellyttää, että maassa on riittävästi kannattavia yrityksiä, jotka luovat työpaikkoja. Jos siis ei ole työpaikkoja, ei myöskään synny työeläkkeitä. Tällöin ollaan suuren ongelman edessä. Maassa on olemassa vielä kansaneläkejärjestelmä, jolla voivat kurjistella ne, joille työeläkettä ei ole kertynyt.

Työntekijöiden ikään perustuva maksupolitiikka on eräs tekijä, jonka johdosta työnantajat pyrkivät eroon yli 53-vuotiaista työntekijöistä. Vaikka kuinka haluttaisiin jatkaa työntekoa eläkeikää nostamalla, niin kaikki riippuu yrityksistä ja siitä onko niitä riittävästi. Jos seniorityöntekijät tulevat yritykselle kalliimmaksi kuin nuoremmat, niin ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavista pyritään eroon. Jos siis eläkeikää halutaan nostaa, niin nykyinen logiikka on täydellisessä ristiriidassa tavoitteen kanssa. Voidaan myös kysyä onko tässä perustuslaillinen ristiriita, koska eri-ikäisiä työntekijöitä ei kohdella samalla tavoin. On melko helppoa todeta, että kyseessä on selvä ikäsyrjintä.

Mikäli eläkeikää aiotaan nostaa, niin asiaa on tarkasteltava laajemmin kuin vain työntekijän näkökulmasta. Tämä johtuu siitä, että vaikka työntekijä haluaisi olla töissä kuinka pitkään tahansa, niin asia riippuu siitä, haluavatko työnantajat samaa. Nyt yhtälö on sellainen, että työtehon laskiessa valtio lisää työnantajan kustannuksia. Eihän tässä ole mitään järkeä! Työtehon laskiessa kustannusten pitäisi myös laskea. Asia on ollut kaikkien osapuolien tiedossa jo parikymmentä vuotta, mutta korkealta viranomaistaholta saamani tiedon mukaan, poliittista tahtoa muutokseen ei ole ollut.

Toinen hyvin merkittävä asia, joka keskustelussa on unohdettu, on verotus. Työeläkejärjestelmä merkitsee suurta tulonsiirtoa eläkeyhtiöiltä eläkkeensaajien lisäksi myös valtiolle. Kansaneläkkeet ovat yleensä niin pieniä, että niistä ei veroa makseta. Työeläkkeistä sen sijaan menee vero, joka on nykyisellään korkeampi kuin alle 53-vuotiaiden palkansaajien vero. En ole missään nähnyt tutkimusta, jossa esitetään, mikä on suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen vaikutus verotukseen. ETK:n tilastot ovat siksi hyviä, että niiden avulla tällaisen tutkimuksen tekeminen olisi mahdollista, jos niin halutaan. Jos pitäisi veikata, niin voi hyvin arvata, että suuret ikäluokat tulevat maksamaan suuren osan nyt otetuista valtion veloista.

On hyvin väärin syyllistää työntekijöitä asiassa, jossa poliittista tahtoa ei riitä järkeviin ratkaisuihin!

No Comments »

Kuole tänään – maksa huomenna

Tässä kirjassa on hahmoteltu, mitä voi tapahtua maailmassamme, jossa nykyisin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Globalisaation mukana yksittäisten kansakuntien mahdollisuudet vaikuttaa tapahtumiin ja tulevaisuuteensa ovat muuttuneet järkyttävän radikaalisti. Vanhat kansantalousopit eivät ole muuttuneet vaikka koko taloudellinen maailma niiden ympärillä on muuttunut.

Valtiot kilpailevat nyt keskenään yrityksistä, osastaan maailman kaupassa ja jopa yksittäisistä veronmaksajista. Siksi niiden on lisättävä dynamiikkaansa ja nopeuttaan päätösten teossa. Vuosien mittaan kehittyneeseen ylettömään holhoukseen ei enää yksinkertaisesti ole varaa. On siirryttävä kilpailtuun halpalentoyhtiöiden aikakauteen

Myös poliitikkojen asema muuttuu uusissa olosuhteissa radikaalisti. Pelkkä politiikan teon osaaminen ei riitä. Osaamisen arvo nousee ja poliittisten broilerien aika alkaa olla vähissä. Ylioppilaspoliitikkojen aika on ohi. Poliittisessa päätöksenteossa vaaditaan yhä enemmän ammatillisia taitoja. Tulevaisuus ei kestä erillistä suljettua ja avointa sektoria, vaan niiden on toimittava interaktiivisesti reaaliajassa. Vain yritysten kilpailukyvyllä on merkitystä!

Kuole tänään maksa huomenna -kirja antaa kuvan talouden mahdollisista uusista suunnista ja sen liittymisestä kiinteästi maapallon ekologiaan – Gaiaan. Nykyihmisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan hyväksyä tulevaisuuttaan itsestään selvyytenä, vaan hänellä on itse mahdollisuus vaikuttaa siihen. Tekniikkaa erottaa ihmisen kehityksen darvinismista. Kaikki on kuitenkin meistä itsestämme kiinni. Kysymys on siitä, mitä haluamme jättää tuleville sukupolville.

Kirja tullut painosta!

No Comments »

Valelääkäri

Ovat vallan merkillisiä nämä lääkärikysymykset. Maassa on toiminut ilman virallista pätevyyttä ties kuinka monta valelääkäriä eli puoskaria. Tässä yhteydessä puoskari sanalla aika huono kaiku, jos verrataan tämän Karkkilan yms. valelääkärin aikaansaannoksiin. Ainakaan toistaiseksi hänen jäljiltään ei ole löytynyt sen pahempia seuraamuksia kuin monen muun pätevyyden omaaman lääkärin jäljiltä. Olisi tosi hauska nähdä vertailua niistä kanteluista ja valituksista, joita Valviraan on tehty ”oikeista” lääkäreistä. Pahimmat tapaukset ovat varmaan tekosiltaan paljon pahempia, kun nyt paljastuneen lääkärin antaman hoidon seuraamukset.

Jos tähän sitten pannaan rinnalle se lekuri, joka on antanut parille sadalle Ilmailualan unionin jäsenelle sairauslomaa pääosin ilman perusteita. Tällaisten puoskarin taloudellinen jalanjälki on varsin karmea. Miten on edes mahdollista, että yksi lääkäri pystyy niin lyhyessä ajassa ottamaan vastaan sellaisen määrän potilaita? Jos terveyskeskuslääkäri ottaisivat vastaan saman määrän potilaita samassa ajassa, niin eihän meillä olisi mitään hätää. Olisiko syytä tutkia myös tällaisen sairauslomia jakavan puoskarin pätevyyksiä?

Sattumoisin tunnen jonkin verran Tartun yliopiston koulutusjärjestelmää, koska minulla on ollut omalääkäri Tallinnassa. Hän on toiminut myös Suomessa terveyskeskuslääkärinä. Hänen mukaansa valmistuminen Suomessa lääkäriksi kestää vuosia kauemmin kuin Tartossa. Pääsyynä hän piti sitä, että siellä opiskelijat pannaan harjoittelemaan heti ensimmäisen vuosikurssin jälkeen. Samalla, kun opiskellaan, voidaan aloittaa myös kokemuksen kerääminen ohjattuna erilaisissa ja monipuolisissa tehtävissä. Samalla oppii yhteistyötä ja sosiaalisten suhteiden taso paranee. Yliopistokoulutuksella on Suomessa vielä vanha herrakoulutuksen perinne, jossa opiskelijat opetetaan ensin herroiksi. Käytännön taitojen oppiminen jää oma-aloitteisuuden ja ensimmäisen varsinaisen pomon huoleksi.

Olisiko tässäkin kohtaa uudelleen ajattelun paikka?

No Comments »

Kasvoton demokratia

Demokratiaa moititaan usein siitä, että sillä ei ole kasvoja. Käytännössä tämä ilmenee etenkin Suomessa siten, että töppäyksistä ei ole kukaan vastuussa. Tekijöiden kasvot häipyvät silloin demokratian sumuun. Monissa muissa demokratioissa julkinen sana kaivaa tällaiset tapaukset lööppeihinsä ja kiinni jääneet yleensä eroavat tai erotetaan. Suomessa tekijät ovat yleensä teflonpintaisia, eikä heihin tartu minkäänlainen paska. Tähän pitää tulla muutos! Jokaisen on kannettava vastuunsa, eikä vastuunkanto voi rajoittaa vain tavalliseen kansaan.

Ehdotan, että Lahden kunnallispolitiikassa otetaan käyttöön puoluevastuu. Tämä merkitsee sitä, että vaalikaudeksi kaupungin toimintojen vastuualueet jaetaan selvästi vaalikaudeksi puolueille arpomalla. Näin esimerkiksi demarit saisivat vastuulleen sosiaali- ja terveystoimen aina kaupunginhallituksesta lautakuntiin asti. Kokoomus voisi puolestaan vastata koulutuksesta ja investoinneista jne. Tällä tavoin saataisiin demokratialle kasvot ja äänestäjille vaaleissa kättä pitempää. Jokainen voisi päättää, onko asiat hoidettu hyvin vai huonosti ja äänestää sen mukaisesti.

Tämä vain niin kuin keskustelun avauksena jotain tälle nykydemokratialle on tehtävä, koska muutoin äänestäjän jäävät kotiin. Nykyisin puolueet määräävät ehdokkaat, joita on pakko äänestää vaikka ehdokkailla ei olisi minkäänlaista pätevyyttä tehtävään. Toisaalta kaupunginhallituksen jäsenien tehtäviä tulisi eriyttää ja jäsenet voisivat erikoistua enemmän. Nyt näillä oman työnsä ohella kaupungin asioista päättävillä on mahdoton tehtävä perehtyä koko päätettävien asioiden kirjoon. Miksi ei voitaisi siirtyä samaan suuntaan kuin maan hallituksessa. Lähidemokratialla on oltava kasvot.

No Comments »

Pakkoruotsi

Tämä aihe näyttää nousevan aina vain uudelleen pinnalle kuin korkki vedessä. Kielitaito on sinänsä hyvä, mutta siinäkin pitäisi olla järki kädessä. Työskentelin Ruotsissa kielitaitoni parantamiseksi 1959–1960. Palattuani takaisin Suomeen opiskelemaan puhuin melko sujuvaa ruotsia ja ymmärsin jopa skånskaa. Kauppaopistossa kuitenkin tuli kokeissa menestymisestä huolimatta sääliviitonen, koska tulin ojentaneeksi ruotsin kielen opettajaa sanojen suomennoksista. Hän kysyi minulta tunnilla, mitä on strax suomeksi. Minä vastasin, että heti kohta. Hän purskahti nauramaan ja sanoi, että historiallisesti noin tuhat vuotta voi olla strax. Minä totesin siihen, että Ruotsissa työpaikan naapurissa oli kelloseppä, joka lounaalle lähtiessään laittoi lapun oveen: kommer strax. Hän tuli lounaalta yleensä alta tunnin, joten se siitä tuhannesta vuodesta.

Valmistumiseni jälkeen jouduin tehtäviin, joissa tarvittiin saksaa ja englantia. Niin unohtui ruotsin kieli vuosiksi. Olihan se pinnan alla passiivisena, joten lukeminen ja kuuntelukin onnistuivat kohtuullisesti, mutta puhuminen oli hukassa. Yliopistossa 1990-luvulla jouduin ns. virkatutkinnon eteen, enkä selvinnyt siitä puhumalla, vaan piti istua kurssit. Tunneilla minulle sitten naurettiin ja sanottiin, että ei tuollaista ruotsia enää missään puhuta. Totesin siihen, että tätä minä opin sekä koulussa että käytännössä 1950 – 1960-luvuilla. Nykyruotsiin on ilmestynyt uusia sanoja, ilmaisuja ja kieliopissa panna mutkat suoriksi kuin rallissa ikään. Kokeesta kuitenkin selvisin. Vuosikymmenen loppupuolella jouduin sitten joksikin aikaa töihin keskelle Skoonea ja kyllä täytyy sanoa, että siitä ei tullut mitään. Kaikki kuitenkin osasivat Ruotsissa englantia, joten ongelmia ei tullut. Sen verran tuli myös kokemusta lisää, että Ruotsissa saa kyllä paremman palvelun englannilla kuin suomalaisen puhumalla ruotsilla. En finne igen!

Kielet muuttuvat ja kehittyvät ja ne unohtuvat käytön puutteessa. On siten täysin järjetöntä tyrkyttää pakkoruotsia esimerkiksi suurelle joukolle poliiseja. Jos on ikänsä töissä Savossa, niin ruotsia on aivan turha yrittää vääntää kuukauden kuluttua valmistumisesta. Turismin ja palvelun kannalta olisi paras, jos konstaapelit osaisivat kohtuullisesti englantia sillä, kun selviää ruotsalaistenkin kanssa. Toinen vielä suurempi ongelma on se, että ikääntyessä vain äidinkieli jää pysyväksi. Kaikki opitut kielet katoavat. Tämä on selkeästi todettu dementian yhteydessä ja myös joidenkin aivokasvainten yhteydessä.

Tässä kielihuumassa on myös unohtunut oma äidinkielemme. Jopa lehtiä lukiessa näkee valtavasti tavutusvirheitä kielioppivirheistä puhumattakaan. Nämä nähdäkseni johtuvat siitä, että kouluissa on kiire opettaa lapset lukemaan ja tavaus on katsottu tarpeettomaksi ja vanhanaikaiseksi. Luotetaan siihen, että tekstinkäsittelyohjelmat hoitavat tavutuksen, mutta entä kun pitää kirjoittaa käsin! Oman maailmansa muodostavat sitten akateemiset kirjoittajat ja lainlaatijat. Niitä varten pitää olla oikein tulkit. Sanotaankin, että insinöörit tekevät vaikeista lähtökohdista yksinkertaisia ja toimivia laitteita. Juristit puolestaan tekevät yksinkertaisista asioista monimutkaisia juttuja – muutenhan heitä ei tarvittaisikaan!

No Comments »

WP Login