Krapulavero

Perintövero on tuplavero, jossa jo monella eri tavoin verotettuun omaisuuteen verottaja haluaa osille vielä omistajan viimeisen henkäyksen jälkeen. Se on sama kuin, jos kalliisti verotetun viinan juomisen jälkeen verotettaisiin aamusella vielä krapulastakin. Krapulan verottaminen on vaikeaa, koska krapulan taso vaihtelee suuresti eri henkilöillä. Jotkut fiksut ja kovakuntoiset jopa selviävät ilman krapulaa. Krapulaverossa ei siis voisi toteutua kansalaisten yhdenvertaisuus. On selvää, että se osuisi myös verottajan ja jopa kansanedustajienkin nilkkaan aika kipeästi.

Käypä arvo toteuttaa samaa logiikkaa kuin krapula. Käypä arvo saadaan vasta silloin, kun perinnön myyjän ja sen ostajan välillä saadaan aikaiseksi kauppa. Käypä arvo on siis se, jonka joku suostuu maksamaan omaisuudesta. Tähän pisteeseen asti käypä arvo on siitä päättävän täysin subjektiivinen arvio, kuten se olisi krapulankin suhteen. Tähän asti perintöomaisuuksien arvostuksessa on käytetty omaisuuden verotusarvoa. Kyseessä ei siis ole suinkaan omaisuuden omistajan virhe, vaan verottajan virheestä, jos se on arvioinut omaisuuden arvon käypää arvoa pienemmäksi. Eli tässä toistuu se valtionhallinnon tyypillinen maan tapa, että viranomaisten virheet maksaa aina kansa. Irvokasta on, että kansalaisen virheetkin maksaa kansa.

Jos Matti Vanhasen talon käyväksi arvoksi olisi määritelty pyyntihinta ja siitä olisi maksettu perintövero, olisi lopputulos ollut aika mielenkiintoinen. Kun hän nyt sai paljon pyyntöään alhaisemman hinnan, niin miten tämä tappio olisi käsitelty tulevassa verotuksessa? Olisiko perinnönsaajalle palautettu liikaa maksettua perintöveroa? Ei taida nykyisestä lainsäädännöstä löytyä keinoja?

Käytännössä muutoksessa häviää verottaja I-veroluokassa. Tämä johtuu siitä, että nykyisellään 100 000 euron asunnosta perintövero on 60 000 euroa ylittävältä osalta 13 %. Jos asunto myydään välittömästi, niin veroja menee yhteensä 14 700 euroa. Jos perintöveroa maksetaan käyvästä arvosta eli 100 000 eurosta veroja menee 10 700 euroa. Tämä johtuu siitä, että myyntivoiton vero on 28 %. II-veroluokassa asia on toisin. Verotuksessa tehtävät muutokset vaikuttavat suoraan tai välillisesti kaikkeen muuhun verotukseen, joten muutokset pitäisi aina suunnitella ja valmistella hyvin huolellisesti.

Käypien arvojen kanssa kikkailun suurin ongelma saattaakin olla se, että omaisuutta alkaa mennä suurin määrin pakkomyynteihin. Kun verotus kiristyy, niin kaikilla perillisillä ei välttämättä ole varoja maksaa perintöveroja. Silloin menee omaisuus myyntiin, vaikka se haluttaisiinkin säilyttää. Jos perillinen asuu vuokralla ja haluaisi muuttaa itse asuntoon, niin veron maksuun on otettava velkaa – jos saa. Pahemmin voi vielä käydä maa- ja metsätiloilla. Metsätilojen pieneneminen ei palvele metsäteol-lisuuden säilyttämistavoitteita maassamme. Näin kävi aikoinaan Isossa-Britanniassa, jossa menivät linnat ja kartanot pakkomyyntiin tai valtiolle.  

Perintöverotuksen ongelma ei ole ollenkaan näissä kuvioissa. Todella suurista perinnöistä ei makseta veroja lainkaan. Varakkailla on tuomarit ja keinot, joilla veroja ”suunnitellaan” eli minimoidaan. Suuntaus maailmalla on perintöverosta luopumiseen. Ruotsissa perintöverosta luovuttiin 2005. Onko Suomi todella niin paljon Ruotsia köyhempi, ettei täällä voida luopua perintöverosta kokonaan?

Comments are closed.


WP Login