Oikeusvaltio kriisissä?

Ekomaksu, joka on todellisuudessa vero, aiheutti valtavan keskustelun ja jopa oikeusprosesseja. Missään vaiheessa eri oikeusasteet eivät pitäneet sitä verona, josta olisi pitänyt perustuslain mukaan päättää eduskunnassa. Nyt Lahti vaatii PJH:lta samanlaisia tuloutuksia kuin Lahti Aqualta ja Lahti Energialta. Tämä merkitsee sitä, että kun automaatti on kunnossa, maksut nousevat takuuvarmasti tulevaisuudessa. Tätä kutsutaan veropohjan laajentamiseksi.

Seuraava on nyt keskusteluissa oleva Ylen ankea mediavero. Sitä kyseenalaistetaan samoin kuin ekomaksuakin. Lopputulos on todennäköisesti sama. Näyttääkin siltä, että veropohjan laajentamisen tarve on tärkeämpi kuin perustuslaki. Perustuslakia voidaan kiertää kutsumalla sitä maksuksi veron asemesta. Onko tästä muodostumassa uusi maan tapa? Näyttääkin siltä, että kun valtio tai kunnat tarvitsevat lisää tuloja, perustuslaki on pelkkää paperia.

Suomen asemaa oikeusvaltiona kyseenalaistavat lisäksi EIT:n päätökset pitkistä oikeudenkäyntiajoista. Näitä päätöksiä alkaa tulla kuin liukuhihnalta. Koska tällainen prosessi EIT:n kautta kestää vähintään 5-6 vuotta, olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon siellä putkessa on näitä juttuja lisää. Olisiko tutkivan journalismin paikka? Kyllä tästäkin asiasta voi lööpin rakentaa, jos todelliset kansan ongelmat lehdistöä kiinnostavat.

Julkisuudessa on kansalaisten annettu ymmärtää, että nykyisin Suomessa saa pitkittyneistä käsittelyajoista automaattisesti korvauksen. Tämä ei pidä paikkaansa! On vain kaksi mahdollisuutta. Joko viedä asia EIT:n käsittelyyn tai nostaa vahingonkorvauskanne kyseistä hallinnonalaa vastaan. Rikosvahingoista vastaa Valtiokonttori lakisääteisesti, mutta yksilön oikeusturvaa heikentävien pitkien käsittelyaikojen osalta lakia ei ole säädetty. Valtio toimii tässä asiassa täysin tarkoituksellisesti. Se laskee, että joku tapaus saattaa tulla EIT:sta hakijalle kielteisenä ja valtiota vastaan ihmiset harvoin lähtevät hakemaan oikeutta, koska valtio on aina hieman enemmän oikeassa kuin kansalainen. Toisaalta oikeuslaitos olisi jäävi käsittelemään itseensä kohdistuvaa kannetta. Pitäisikö tehdä sama järjestely kuin terveydenhuollossa? Pitäisikö säätää laki, että asiat on käsiteltävä määräajassa tai ne raukeavat?

Jotta kuva olisi täydellinen, on virkamieslaitos kyseenalaistanut myös hallinto-oikeuksien päätökset. Tästä parhaana esimerkkinä on Jyväskylän entisen kaupunginjohtajan tapaus. Eri oikeusasteet ovat määränneet kultaisen kädenpuristuksen maksettavaksi takaisin. Julkisuudessa asiasta on ollut vain tieto, että Jyväskylän virkamiehet harkitsevat asiaa. Mahdollisuus harkintaan perustuu siihen, että virkamiesten ei tarvitse noudattaa hallinto-oikeuden päätöksiä, koska hallinto-oikeusjärjestelmässä ei ole mahdollisuutta valvoa päätösten toteuttamista. Päätöksiin ei myöskään sisälly sanktioita. Kansalaisia päätökset ovat kuitenkin sitovia, koska hallintokoneistolla on mahdollisuus käyttää esim. ulosottotointa.

Niin hallinto-oikeuksien kuin mm. eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksistä ja tuomioista virkamies voi korkeintaan saada päänsilitystä vastakarvaan. Kansalaiselle aiheutuneita vahinkoja ja kustannuksia ei korvaa automaattisesti kukaan. Toisaalta EITkään ei saa täysin puhtaita papereita. Siellä on ollut Suomen asioista päättämässä henkilö, joka on käsitellyt juttuja, joissa on itse ollut Suomessa syyttäjänä. Miksi Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta kuten muissa Euroopan demokratioissa? Joitakin vuosia sitten tähän kysymyksen vastasi minulle Ylen presidentin kyselytunnilla Tarja Halonen: Meillä on perustuslakivaliokunta, eikä kaikissa muissakaan EU-maissa ole perustuslakituomioistuinta – ja sulki puhelimen!

Comments are closed.


WP Login