Archive for lokakuu, 2009

Pyhä yksinkertaisuus

Hyvin tunnettu tosiasia on, että Suomi on yhden aatteen maa. Se alkoi korpihotellihuumasta ja loppua ei ole näkyvissä. Miten ihmeessä tämä on mahdollista, kun olemme johtava maa melkein kaikilla mittareilla koulutuksesta vaurauteen. Tämä vaurausmittaus oli kyllä kaiken huippu. Valtio velkaantuu, kunnat velkaantuvat, yritykset velkaantuvat ja kansalaiset velkaantuvat. Mihinkähän ne leipäjonot on piilotettu? Ainoa selitys tälle tilastotehtailulle on se, että tilastot ovat varmaan vuodelta 2005 tai jotain.

Nyt tämä yhden aatteen idealismi näyttää keskittyvän eläkeiän nostoon. Minkälaisia ihmeen asiantuntijoita tässäkin hommassa käytetään, koska eivät näytä tuntevat lainkaan pelin henkeä. Työntekijän eläkkeelle jääminen riippuu täysin työnantajasta. Työssä viihtyminen, työhyvinvointi ja ammattitaidon ylläpitäminen ovat muiden muassa niitä keinoja, joilla ihmiset pysyvät töissä ja jaksavat omasta halustaan. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä, haluaako työnantaja pitää ikääntyviä töissä vai ei. Mahdolliset työntekijöille suunnatut porkkanat eivät auta, jos samaan aikaan työnantajia rangaistaan ikääntyvien pitämisestä töissä korotetuilla maksuilla.

Tämä on sitä hölmöläisten hommaa, jossa eduskunta ampuu itseään jalkaan ja ihmettelee, mitä oikein tapahtui. EK virittää vielä omaa ansaansa, jotta päättäjät ampuisivat itseään vielä toiseenkin jalkaan. Jos eläkeikä nostetaan 67 vuoteen ja yritykset jatkavat edelleen potkimalla yli 55-vuotiaat eläkkeelle, niin mitä tapahtuu? Kaikki tehdyt tutkimukset osittavat, että tämän ikäisiä työntekijöitä ei käytännössä palkkaa kukaan. Tämä merkitsee sitä, että nämä henkilöt joutuvat muun yhteiskunnan elätettäviksi. He joutuvat sosiaaliturvan piiriin. Tällä tavoin kustannukset siirtyvät yrityksiltä yhteiskunnalle. Näin se menee, joka maksaa, se määrää!

Jos tarjotaan yrityksille raippoja ja työntekijöille porkkanaa, niin tyhmimmällekään ei pitäisi olla epäselvää, mitä tapahtuu. Tällä hetkellä haitat yrityksille ovat suuremmat kuin hyödyt ja se on täysin laskennallinen juttu. Näyttö nykyisen strategian toimimattomuudesta on täysin yksiselitteinen – se ei toimi! Jos eläkeikää halutaan nostaa, niin se on tehtävä myös yrityksille kannattavaksi. Vaihtoehtoja ei ole. Nykyisellä politiikalla viedään yrityksiltä myös mahdollisuus hiljaisen tiedon eli kokemuksen siirtyminen yrityksissä sukupolvelta toiselle. Tästä tulee kärsimään koko kansantalous.

Koko tämän hetkinen eläkepolitiikka on täyttä pelleilyä ja osoittaa vain, kuinka kauas päättäjät ovat vieraantuneet nopeasti muuttuvasta yritysten toimintaympäristöstä. Tapaus Afganistan on tyyppiesimerkki tästä. Kun SAK:n entinen lakimies ei tiedä, että määräaikaista työsopimusta ei voi yksipuolisesti muuttaa, niin huonosti ovat valtakunnan asiat. Julkisten tietojen mukaan rauhanturvaajien sopimus päättyi 25.10. Kun presidentti on määrännyt heidät lähtemään Afganistaniin, hän samalla kutsui heidät takaisin 25.10. Mikäli hän ja pääministeri eivät olleet asiasta tietoisia, niin olisi syytä katsoa tarkemmin, mihin paperiin nimensä pistää.

No Comments »

Puurakentaminen

Jos naama on vino, niin peilissä ei ole vika! Puumiehet eivät olleet lainkaan kiinnostuneita puurakentamisesta, kun 1960-luvulla harjoitettiin lobbausta betonin puolesta. Olin itse taistelemassa betonin ylivoimaa vastaan, kun Partekin ja Lohjan lobbarit maasuttivat sisäministeriön palo-osaston ihmisiä omien tuotteidensa puolesta. Tuolloin olivat voimissaan Vaneriyhdistys, Lastulevy-yhdistys ja sahamiesten yhdistykset. Näitä ei kiinnostanut paloluokitus pätkääkään, kun vienti alkoi vetää vuoden 1967 devalvaation jälkeen. Silmät kiiluen vietiin tavaraa maasta ja kotimarkkinoista viis!
Suomen paloluokitus eroaa muusta Euroopasta vain yhdessä perusasiassa, joka kulkee johtavana läpi koko paloluokituksen. Ero on siinä, että betonialan lobbarit onnistuivat saamaan Suomeen luokituksen, joka määrittelee, että mineraalipohjaiset (epäorgaaniset) tuotteet ovat palamattomia ja kaikki puupohjaiset (orgaaniset) aineet ovat ainapalavia. Tämä kulkee johtoajatuksena läpi koko paloluokituksen. Muissa maissa luokitukset ratkaistaan käytännön kokeilla. Tämä on johtanut sellaisiin naurettavuuksiin kuin, että paperipintainen kipsilevy on palamaton materiaali. Käytännössä lämpötilan noustessa paperi palaa hetkessä ja jäljellä on kasa kipsijauhoa.
Luopuminen jyrkästä orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden luokittelusta palaviin ja palamattomiin muuttaisi koko rakentamisen kustannusrakennetta oleellisesti. Toisen ongelman asiassa muodostavat paikkakunnalliset palotarkastajat, joilla on hyvin suuri harkintavalta monissa käytännön ratkaisuissa. Ongelmana tässä on, että heidän päätöksiään vastaan on täysin turhaa taistella.
Puurakentamista on turha yrittää korjata pikku viilauksilla sieltä täältä, vaan koko lainsäädännön peruste on nykyaikaistettava. Nykyaikaistaminen antaisi mahdollisuuden myös puutuotteiden uusien jalosteiden kehittämiselle. Tämä siksi, että kokeilu, testaus ja käytännön kokemukset on helpompi ja halvempi hankkia kotimarkkinoilla. Harjoittelu ja testaus ulkomailla ovat erittäin kalliita. Nyt, kun EU:n sisällä hyväksytyt tuotteet, ovat ainakin teoriassa hyväksyttävä kaikkialla, olisi tuotekehittelylle olemassa sosiaalinen tilaus.

No Comments »

Tapaus Anton

Tapaus Anton on nostanut Venäjällä suhteettoman suuren kohun. Kohu herättää vieläkin suurempaa ihmetystä, kun ottaa huomioon, että Venäjä ei ole liittynyt kansainvälisiin lapsikaappaussopimuksiin. Tämä antaa aiheen olettaa, että Venäjälle ei joko ymmärretä kansainvälisen yhteisön oikeudellisia ja eettisiä perusteita tai sitten niitä ei yksinkertaisesti hyväksytä. Kun tähän lisätään vaatimus Antonin isän luovutusvaatimuksista Venäjälle, on syytä epäillä, että koko kohulla on jokin muu syy.

On järkyttävää, että Venäjän ihmisoikeusasiamies Viktor Lukin vaatii Salosen luovuttamista Venäjälle.  Luovutusasioissa Venäjän perustuslaki on samanlainen kuin Suomella. On hyvin muistissa vielä Britannian luovutuspyyntö koskien radioaktiivisella aineella Lontoossa tehtyä murhaa, jossa kaikki jäljet johtivat suoraan Moskovan sylttytehtaalle. Venäjä kieltäytyi luovutuksesta todeten, että luovutus on Venäjän perustuslain vastainen.

Edellä olevasta johtuen onkin syytä päätellä, että koko kohu on peittely-yritys, jolla koetetaan löytää kansalle yhteistä vihollista. Paikallisvaalit olivat vilpilliset ja talous on menossa yhä huonompaan suuntaan. Venäläisen logiikan mukaan tällaisessa tilanteessa on pakko suorittaa harhautusoperaatioita. Arctic Sea on jo niin kaluttu luu, että sitä ei voi enää käyttää, vaan on keksittävä jotain muuta. Venäläinen logiikka ei myöskään osaa käsitellä muuta kuin yhtä ongelmaa kerrallaan.

Ei osata nähdä suuria kokonaisuuksia ja yhdistellä asioita. Ei osata mieltää sitä, että vihan nostattaminen suomalaisia kohtaa voi vaikuttaa turismiin, venäläisten maakauppoihin Suomessa, kaasuputkeen ja yleensä kaikkeen kanssakäymiseen maiden välillä. Lisäksi sillä saattaa olla vaikutus yleensäkin suhteissa länteen ja EU:in. Tämä on hyvin tyypillistä käyttäytymistä venäläiselle luonteelle. Uhoaminen ilman vähäisintäkään huolta seurausvaikutuksista on kuitenkin vieras käsite suomalaiselle poliittiselle järjestelmälle. Jossain vaiheessa on pakko sanoa, että nyt riitti ja katsoa bluffi panemalla kova kovaa vastaan.

No Comments »

Poliittinen toimintakielto

Kun yrittäjältä katoaa kirjanpito ja muisti pätkii, niin hyvin helposti heilahtaa tuomarin nuija ja seurauksena on liiketoimintakielto. Jos poliitikolta pätkii muisti ja hänen johtamansa säätiöltä on mennyt omat ja avustukset sekaisin, niin ei seuraa juuri mitään. Ainoastaan muut poliittiset turhakkeet silittelevät päätä ja pahoittelevat, kun tuli jäätyä rysänpäältä kiinni. Tätä voi vielä jatkaa ihmettelemällä, että valtakunnan oikeudessakin tuomitut saavat jatkaa poliittista toimintaansa miten tahtovat.

Vielä merkillisemmäksi poliittinen kulttuuri muuttuu Suomessa, kun tähän pakettiin liitetään hallinto-oikeuksien ja KHO:n päätökset, joita ainakaan Jyväskylän kaupungin viranomaiset ja luottamusmiehet eivät näytä noudattavan lainkaan. Lehdistökin on asiasta vaiennut ensi kohun ja pitkän prosessin hyydyttämänä. Tämä antaa suomalaisesta poliittisesta kulttuurista sellaisen kuvan, että laki koskee vain kansaa, ei poliitikkoja ja korkeita virkamiehiä.

Rikoslainkin puolella näyttää kynnys olevan näiden asioiden tutkimiseksi aivan liian korkea ja sanktiot lievän nuhtelun tasoa. Vai onko joku kuullut, että poliitikolle tai virkamiehelle olisi häkki heilahtanut. Vaikeaksi ongelman tekee se, että koska sanktioita ei ole, niin nämä tyypit pääsevät jatkamaan samaa kaavaa eläkkeeseensä asti.

Ehdotankin, että käyttöön otettaisiin poliittinen toimintakielto, josta tulisi myös merkintä rekisteriin. Ei muuta kuin rötöstelijät jäähylle ja pärstät lehtiin.

No Comments »

Ylen ankea vero

Kesken vaalirahakohun ja lahjussähläysten hallitus ehti puuttua myös Ylen tulevaisuuteen muuttamalla TV-lupamaksut Yle-veroiksi. Tämähän on nyt selvä vero edellisen tv-vastaanottimen hallussapitomaksun verrattuna. Onko tämä Suomen perustuslain mukainen vai vastainen, jää myöhempien selvitysten varaan. Samoin käy sille, onko tämä mahdollisesti joidenkin EU-direktiivien vastainen. Kansan keskuudessa se mielletään joka tapauksessa epäoikeudenmukaiseksi. Tässä vaiheessa vaalikautta kansalla ei tunnu olevan väliä. Poliitikot luottavat siihen, että kansan muisti on yhtä lyhyt kuin poliitikoilla itsellään – mä en muista mitään. Maahan on muodostumassa uusi maan tapa – muistamattomuus.

Verolle olisi ollut muitakin paljon nykyaikaisempia vaihtoehtoja kuten maksukortti, joka on jo yleisesti käytössä ja kaikissa digibokseissa vakiovarusteena. Tämä olisi antanut kansalle mahdollisuuden valita, mitä kanavia haluaa katsoa. Yleä valvovaan organisaatioon tehtiin nollamuutos. Vain nimi vaihtui. Ainakaan toistaiseksi ei muutettu valtasuhteita organisaatiossa. Tämä merkitsee oletettavasti sitä, että Ylen todellista asemaa informaatiokentässä ei osata hahmottaa, eikä aiota muuttaa.

On kuitenkin esitettävä vakava kysymys, mikä on Ylen tehtävä nykyajassa? Mikä on todella sellaista julkista tiedotusta, joka edellyttää tällaista mammuttiorganisaatiota ja pakottaa koko kansan kustantamaan sen? Olisiko syytä tehdä tutkimus siitä, mitä kansalaiset katsovat ja haluavat Ylen kanavilta? Samalla olisi syytä tutkia, mitä on se julkinen informaatio, jota Ylen pitäisi tarjota. Lonkalta vetäen julkisen informaation määrä on nykyisestä Ylen tarjonnasta niin pieni, että se pystyttäisiin hoitamaan korkeintaan kolmella hengellä. Lopputarjonta on sellaista, jonka jokainen voi itse valita kauko-ohjaimella miltä kanavalta haluaa. Tämä voisi sitten ollakin jo maksullista käyttämällä maksullista korttia.

Tästä tullaankin siihen johtopäätökseen, että hallitus antoi epäluottamuslauseen Ylen ohjelmatuotannolle. Se ei luottanut siihen, että kansalaiset valitsisivat Ylen ensisijaiseksi ohjelmien tuottajakseen. Tämä puolestaan olisi merkinnyt sitä, että rahoitus olisi joka tapauksessa jouduttu hoitamaan verovaroista, kun kansa olisi äänestänyt kaukosäätimillään. On kuitenkin perusteltua olettaa, että hallitus on ollut tilanteesta tietoinen. Ongelma onkin siinä, että alun perin tutkittiin vain Ylen kustannusten korvaamista eikä Ylen tuotannon sisältöä ja sen tarpeellisuutta eli Ylen nykyistä missiota.

Mainosrahoitteiset Ylen kilpailijat ovat nekin puuttuneet vain Ylen tarjontaan netissä ja osuuteen tavaratalojen infotarjonnassa. Kilpailu ei suinkaan rajoitu näihin, vaan todellinen kilpailu on Ylen ohjelmatarjonnassa. Periaatteessa tilanne on muuttunut silloin, kun Ylen tuottama kotimainen ohjelmatarjonta lakastui. Voidaan aivan perustellusti ajatella, että kaikki Ylen ostama tarjonta kuten englanninkieliset sarjat kilpailevat mainosrahoitteisten tai maksullisten kanavien kanssa. Ne eivät myöskään kuulu millään tavoin Ylen konseptiin julkisen informaation tarjoajana.

 Yle on ollut suurimman osan historiaansa politiikan teon välinen niin julkisuudessa kuin kulisseissakin. Siellä on ilmeisesti vieläkin liian paljon eri puolueiden jäseniä ”kasvamassa”, joten todelliset uudistukset ovat vaikeita. Tästä syystä aihe soveltuu hyvin tähän aikaan, jossa poliittisesta korruptiosta ja epäeettisestä rahoituksesta keskustellaan. Mikä on siis Ylen todellinen funktio? Tarvitaanko koko Yleä ja jos niin mihin? Hallitus esittäköön julkisesti Ylen todellisen nykyaikaan soveltuvan mission ja strategian eli, mitä ihmeen lisäarvoa kansa Yleltä saa? Demokratiassa jokaisella on oikeus valita ja tietää, mitä rahallaan saa.

No Comments »

WP Login