Virtuaalidemokratiaa

Virtuaalisessa demokratiassa hallinto luulee tarjoavansa kansalle sen haluamia palveluja. Kansa puolestaan luulee, että sen maksamat verot käytetään kansan tarvitsemiin palveluihin. Miten tähän tilanteeseen on jouduttu? Kun yhä vähenevä puolueiden jäsenjoukko määrää, ketä vaalikarja saa äänestää, todellinen demokratia heikkenee heikkenemistään. Nyt vaaditaan jopa järjestelmän muuttamista ja siirtymistä pitkiin listoihin. Tämä merkitsee sitä, että äänet annetaan puolueille, mutta puolue ratkaisee ketkä lopulta valitaan. Tämän kielteisiä puolia on se, että itse asiassa vain kansan vähemmistö päättää, ketkä saavat ajaa asioitamme. Hyvä puoli on se, että kaiken karvaisista julkkiksista olisi mahdollista päästä eroon.

Demokratian pahimmat esteet tuloksellisen johtamisen kannalta ovat kompromissi ja konsensus. Kyllähän näitä käytetään liike-elämässäkin, mutta silloin niillä tavoitellaan tuloksen maksimointia. Demokratiassa asia on toisin. Kompromisseilla ja konsensuksella etsitään sellaisia valta-asemia, jotka eivät ainakaan olisi huonompia kuin kilpailijoilla. Tällä mallilla suuret ikäluokat ovat rakentaneen yhteiskuntamme itsensä näköiseksi. Hyväveli- ja hyvätoveri-järjestelmät ovat olleet tässä apuna. Nyt ollaan tilanteessa, jossa otetaan velkaa velan päälle. Tulevat sukupolvet maksakoot viulut. Markka-aikana poliitikot kaikilla tasoilla elivät kuin siat vatukossa ja niitäkin velkoja vielä maksellaan.

Nyt paljastuneet vaalirahasotkut ovat osoitus siitä, kuinka todella syvälle korruptio tai piittaamattomuus on poliittisella tasolla juurtunut. Mielenkiintoista on huomata, kuinka lakikin on rakennettu palvelemaan poliittisen järjestelmän korruptoitumista. Nova Grup on osakeyhtiö ja siellä ovat päät vadilla heti osakeyhtiölain ja rikoslain perusteella. Sen sijaan säätiöissä toimittaessa hallitus voi väittää olevansa tietämätön laeista ja säädöksistä ja kukaan ei joudu rikosvastuuseen teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Ei ole tilintekovelvollisuutta eikä vastuuta. Päättäjät eivät ole aikoinaan ylimielisyydessään muistaneet vanhaa sananlaskua. Jos kusee vastatuuleen, niin se tulee omille kintuille. Englantilaiset poliitikot puolestaan tietävät, että on syytä erota ”ennen kuin paska osuu tuulettimeen (shit hits the fan).”

Suomessa näyttääkin syntyneen demokratia, jossa maan tapa ja saavutetut edut ratkaisevat. Uudet sukupolvet ovat kuitenkin päättäneet tonkia tunkiot esiin ilmansaasteidenkin uhalla. Hyvä niin! Maailma on muuttunut ja muuttuu kiihtyvällä nopeudella. Suurten ikäluokkien jälkeen tulevien sukupolvien suurin pelonaihe on se, että heidän bruttopalkkansa ei riitä veroihin eli ylläpitämään yhteiskuntaa. Mikä neuvoksi? Ainoa tapa on ryhtyä tosissaan kuuntelemaan kansaa. Elektronisesti se käy pankkitunnusten avulla kätevästi. Kiihkeästä vastustuksesta päätellen tätä menetelmää pelätään ihan tosissaan. Toinen mahdollisuus on äänestyslakko, joka jo osittain näyttää toteutuneen.

Nyt on poliittisen kulttuurin muututtava. Mitta on siinä määrin täynnä. Jos ei tule uusia vaaleja, niin voitaisiin aloittaa vaikka asentamalla eduskuntatalolle kellokortit ja palkanmaksu tuntipohjalta. Kun Thatcherista tuli pääministeri, hän antoi ministereilleen kirjapaketin opeteltavaksi. Taloudellisten lainalaisuuksien opiskelu saattaisi avartaa kummasti. Tämä tietysti edellyttäisi hallituksen tai ainakin pääministerin vaihtoa. Hän, kun halveksuu kansaa katsomalla, että laki ei koske lainkaan poliitikkoja – ei ainakaan häntä.

Comments are closed.


WP Login