Keskustelua verotuksesta

Nyt alkanut keskustelu verotuksesta osoittaa kuinka tietämättömiä keskustelijat ovat verotuksesta, köyhyydestä ja veropohjasta. Keskusteluissa ei ole missään vaiheessa tehty minkäänlaisia kansainvälisiä veropohjavertailuja. Eri maiden veropohjat ovat rakenteeltaan ja laajuudeltaan yksilöllisiä ja täysin erilaisia.

Kun hyvinvointiyhteiskuntia ryhdyttiin sotien jälkeen rakentamaan laboratorio-olosuhteissa, niin silloin valtioilla oli omat rajat, oma valuutta ja itsemääräämisoikeus. Näissä olosuhteissa näytti siltä, että kaikki on mahdollista. Oletettiin, että kaikenkokoiset valtiot voivat rakentaa kaikkia palvelevan ja tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan.

Kun Suomi liittyi pakon edessä Euroopan Unioniin, ei päättäjillä ollut ilmeisesti mitään käsitystä siitä, että samalla aloitettiin hyvinvointiyhteiskunnan alasajo. Ei ymmärretty, että itsenäinen päätösvalta menetetään ja maa joutuu uuteen tilanteeseen, jossa kaikki liittyy kaikkeen maailmantaloudessa. Tätä mallia kuvataan nimellä kaaosteoria. Siinä perhosen siipien havina Argentiinassa aiheuttaa tulvia Siperiassa.

Eurooppaan ja euroon liittymistä ei olisi voitu pitkällä aikavälillä estää, mutta siirtyminen olisi pitänyt suunnitella tarkemmin. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt sellaisten asiantuntijoiden käyttöä, joilla on riittävä kokemus vapaasta kaupasta ja kilpailusta. Näin ei tehty, vaan sen sijaan yritettiin poimia rusinat pullasta valikoimalla verotukseen liittyville toimenpiteille mahdollisimman pitkät siirtymäajat. Nämä ansat ovat kuitenkin jo lauenneet ja asettaneet hallituksen uusien tosiasioiden eteen. Suurin kysymys onkin, onko Suomen kokoisella pienellä valtiolla varaa ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa?

Nyt käynnistynyt keskustelu verotuksesta on selvä merkki siitä, kuinka aihetta yritetään kaikin tavoin vältellä. Tosiasia pohjalla on kuitenkin se, että rahat eivät riitä palveluihin väestön ikääntyessä. Kunnat ovat hyvin kurjassa jamassa ja progressiivista verotusta ehdotetaan jo kuntiinkin. Tällainen todella eriarvoistaisi kunnat etenkin, jos saisivat itse päättää yksityiskohdista.  Nykytilanne näyttääkin siltä, että jos hyvinvointimalli on mahdollinen nykyoloissa, se edellyttää riittävän suurta populaatiota toimiakseen. Ei ole toistaiseksi olemassa tutkimuksia asiasta, eikä siis ole olemassa mitään tilastollista aineistoa asian vahvistamiseksi.

Nyt käynnissä olevan verokeskustelun lopputulos näyttää vahvasti olevan se, että palkat maksetaan kokonaan valtiolle ja valtio maksaa netto-osuuden kansalaisille, mikäli jotain jaettavaa jää. Tältä näyttäisi pienen hyvinvointivaltion tulevaisuuden skenaario. Toinen vaihtoehto on sopeutuminen ja arvovalintojen teko. Joka tapauksessa nyt podetaan todella rankkaa krapulaa 1960 – 1970-luvuilla tehdyistä päätöksistä. Kuten krapulassakin, parantavaa ryyppyä ei ole, tauti on vain kärsittävä.

Comments are closed.


WP Login