Niinistö on oikeassa

Julkisen sektorin toiminnot ovat nykyisin kuin tilkkutäkki. Kaikki alkoi jo 1960-luvulla, kun kepulaiset ja demarit alkoivat nokittaa toisiaan sillä, kuka lupaa eniten hyvää kannattajilleen.  Kun sitten valtion rahat alkoivat loppua devalvointimahdollisuuksien päätyttyä ja laman kurittaessa Suomea, keksittiin oiva keino hyvän jakamiseksi. Hallitus esitti ja eduskunta päätti panna kunnat täyttämään annetut lupaukset. Kunnille alettiin määrätä lisää lakisääteisiä tehtäviä. Vaikka melkein kaikki kansanedustajat ovat myös kuntiensa valtuutettuja, se ei haitannut tahtia lainkaan.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa kuntien ja valtion pasmat ovat täysin sekaisin ja kunnat hoitavat suuren osan niistä tehtävistä, jotka asiallisesti ottaen kuuluisivat valtiolle. Tällaisia tehtäviä ovat kaikki sellaiset tehtävät, jotka ylittävät kuntarajat, eivätkä kuulu oman kunnan valtuutettujen ehdottomaan päätäntävaltaan.  Esimerkkinä vaikkapa keskussairaalat.

Niinistö peräänkuuluttaa selvää suunnitelmaa julkisen talouden elvyttämiseksi ja siihen ei riitä pelkkä juustohöylä. On palattava historiassa takaisin 1960-luvun puoliväliin ja ryhdyttävä tarkastelemaan, mikä on oleellista, välttämätöntä ja mikä on tarpeetonta holhousta. Ihmisille pitää antaa myös omaa harkinta- ja päätösvaltaa ottaa vastuuta omasta elämästään. Nyt ollaan samassa tilanteessa kuin vaikka kommunismissa, jossa kansalainen odottaa, että isä aurinkoinen ja hänen hallintonsa selvittävät hänen ongelmansa. Jopa hukkuva suhtautuu tilanteeseen tyynesti ja on vakuuttunut siitä, että kyllä hallinto hänet pelastaa.

Miten tähän tilanteeseen on jouduttu? Jos me korruptoimme poliittisia puolueita puoluetuella ja se palkitaan siten, että pieni puolue jäsenten joukko määrää meille ne edustajat, joita saamme vaaleissa äänestää, niin demokratia alkaa epäilyttää. Kun sitten annamme omat rahamme näiden edustajien täysin vapaaseen käyttöön, niin voi vain todeta, että kansa on tyhmä. Se ei ole koskaan tyhmä, joka pyytää, vaan tyhmä on se, joka antaa. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa kansa on edustajiensa panttivanki puoluetoimistojen päätöksellä.

Jotta asia tulisi todistetuksi, niin otetaanpa esimerkki. Suomi väittää olevansa eräs maailman johtavia tietotekniikka maita. Tietotekniikalla olisi hyvin nopeaa ja vaivatonta järjestää neuvoa antavia äänestyksiä tärkeistä asioista Internetin välityksellä pankkitunnuksia käyttäen. Kaikki tällaiset esitykset on kuitenkin tyrmätty täyslaidallisella tai vaiettu kuoliaiksi. Minkähän takia? No Lenin totesi aikoinaan, että valta ei kuulu kansalle, vaan sen eliitille! Mahtaisiko tämä olla syy siihen, että kansaa ei kiinnosta käydä vaaliuurnilla?

Comments are closed.


WP Login