Miten Baltia toipuu lamasta?

Taloudellinen tilanne Baltian maissa on erittäin hankala. Ne eivät ole itse täysin syyllisiä tilaansa, vaan osansa on myös löysällä rahapolitiikalla. Yritystoiminnan rahoittaminen edellytti suuria riskejä luotottajilta, koska vakuuksia ei juuri ollut. Markkinoille tulleilla länsimaisilla pankeilla ei toisaalta ollut minkäänlaista kokemusta ja osaamista rahoitustoiminnasta siirtymätalouksissa. Rahoituslaitosten luottohenkilöstöä kannustettiin bonuksilla, jotka saattoivat jopa ylittää normaalin vuosipalkan. Rahaa jaettiin kuin huomista ei tulisikaan.

Tämä puolestaan aiheutti valtavan kasvun bruttokansantuotteessa (BKT/GDP), mutta samalla se myös syöksi inflaation pilviin. Tällainen humalatila kesti markkinoilla yli kymmenen vuotta, joten krapula on sen mukainen. Koska käytännössä kauppa kävi ja kassakone kilisi, ei yrityksissäkään juuri seurattu kustannusten kehittymistä. Yrittäjät eivät investoineet tuotantokustannuksia alentaviin hankkeisiin, vaan voitot menivät omistajien elintason kohottamiseen. Tämä on kaikki hyvin inhimillistä, mutta samalla lyhytnäköistä. Kokemusta ei ollut markkinataloudesta.

Nyt maiden hallitusten olisi korkea aika ryhtyä tutkimaan pitkäjänteisesti talouden tehokkuutta. Kokonaistehokkuus löytyy siitä, kun BKT jaetaan koko maassa tehdyillä työtunneilla. Tämä tietenkin edellyttää, että tilastoija on pitänyt niistä kirjaa. Tilastointia tietenkin haittaa runsaana kukoistava pimeä työ. Jos palkat maksetaan ”sularahana”, niin niistä ei myöskään jää tilastoihin jälkiä. Tämä haittaa tehokkuuden tarkastelua ja vertailua kansainvälisillä markkinoilla. Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle.

Jokainen yritys voi yrittää verrata omalta kohdaltaan tehtyjen työtuntien määrää ja liikevaihtoa ja verrata sitä kilpailijoiden vastaaviin. Mikäli näitä lukuja on vaikea saada, niin vertailua voi myös suorittaa liikevaihtoa vertaamalla vuoden keskimääräiseen työntekijä määrään. Baltian maissa on mahdollista käyttää palkkajoustoja, joihin vanhoissa Euroopan maissa ei ole mahdollisuutta. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös investointeja tehokkuutta parantavaan automaatioon. Tästä syystä nykytilanteessa hallituksien on saatava raha liikkeelle ja järjestettävä yrityksille investointeihin tarvittavat vakuudet.

Ulkomaisten investointien saaminen on myös huomattavasti vaikeutunut laskevien omaisuusarvojen johdosta. Tästä syystä kuntien olisi nyt elvytettävä kaavoittamalla maa-alueita yrityksille. Kilpailijamaissa, kuten vaikkapa Saksassa, osavaltio rakentaa teollisuudelle tarvittavat tilat avaimet käteen ja vuokraa ne edullisesti vähintään viideksi vuodeksi. Halutessaan yritys voi lunastaa ne itselleen. Kaikkein vaarallisin skenaario nyt on jäädä odottamaan valoa tunnelista, koska se valo saattaa olla lähestyvä tavarajuna. Laman aikana on valmistauduttava seuraavaan nousukauteen. Jos näin ei tehdä ja odotetaan laman päättymistä, niin silloin ollaan pahasti myöhässä ja kilpailijat korjaavat potin nenän edestä.

Comments are closed.


WP Login