Huoltosuhde

Neuvostoliittoa on Suomessa totuttu pitämään valtavana byrokratiana. Neuvostoliitossa kerrotaan olleen noin 15 miljoonaa virkamiestä. Se on melkoinen määrä, mutta koko väestöön suhteutettuna se on 6 %. Sattumoisin Lahdessa on juuri tuo sama 6 % eli viimeisen tiedon mukaan 6 000 virkamiestä. Koko Suomessa sen sijaan virkamiesten määrä on kunnissa ja valtiolla noin 15 % väestöstä ja 22 % työvoimasta. Tarkkoja lukuja tosin on vaikea saada, koska mm. julkiseen hallintoon työllistettyjä määräaikaisia ei lueta virkamiestilastoihin. OECD:n tilastojen 2005 mukaan suljetun sektorin palveluksessa on eniten Norjassa n. 28 % ja vähiten Japanissa n. 5 %. EU:maissa liikutaan yleensä alle 15 %. Tämän mukaan Suomi on siis paljon byrokraattisempi maa kuin Neuvostoliitto konsaan ja EU:n byrokraattisimpia Norjan, Ruotsin ja Ranskan jälkeen..

Viimeaikoina kansantalousviisaiden puheisiin on noussut voimakkaasti huoltosuhteen käsite. Huoltosuhde kuvaa sitä osuutta väestöstä, jonka työlliset joutuvat elättämään. Jos huoltosuhde on esimerkiksi 2, yksi työssäkäyvä joutuu elättämään kaksi työssä käymätöntä. Huoltosuhde lasketaan jakamalla työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien lukumäärä työllisten määrällä. Työttömiin ja työvoiman ulkopuolisiin lasketaan koko ei-työllinen väestö: työttömät, opiskelijat, eläkeläiset, lapset, omaa kotitaloutta hoitavat sekä asevelvollisuutta suorittavat.

Huoltosuhde oli käyttökelpoinen termi entisessä suljetussa taloudessa, jossa kansantalouden teoriat toimivat jotenkin. Globaalitaloudessa termi jää vaillinaiseksi. Ensinnäkin huoltosuhteessa katsotaan myös virkamiehet työllisiksi eli plussa puolelle. Julkinen sektori ei kuitenkaan tuota valtiontaloutta hyödyttävää jakovaraa. Se toimii pakollisella vero- tai velkarahoituksella. Kun työssä käyvästä työvoimasta jopa 30 % toimii verotuloilla eli yhteiskunnan tulonsiirroilla, sillä on merkittävä vaikutus huoltosuhteeseen. Mikään valtio ei kuitenkaan selviä ilman virkakoneistoa, mutta Suomessa on jouduttu tilanteeseen, jossa virkakoneisto katsoo, että maa on heitä varten eikä kansalaisia varten.

Kun nyt keskustellaan kiivaasti työiän pidentämisestä ja huoltosuhteen heikkenemisestä, niin pitäisi myös esittää kysymys: miksi Suomessa on niin paljon viranomaisia? On selvää, että elin iän pidentyessä myös työssäoloiän on pidennyttävä. Nykyisin ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa etenkin suuret yritykset eivät halua käyttää iäkkäämpää työvoimaa. Kulttuurin muutosprosessi kestää kauan, eikä se ehdi vaikuttaa heikkenevään huoltosuhteeseen kyllin nopeasti.

Siksi onkin hyvin kriittisesti kysyttävä, mihin Suomessa tarvitaan näin valtava virkamieskoneisto? Virkamiesten vähentäminen kansainvälisesti keskimääräiselle tasolle vaikuttaa samanaikaisesti tarjolla olevan työvoiman määrään, että hallinnollisten kulujen määrään. Teho on siis moninkertainen ja huomattavasti nopeampi kuin eläkeikien korotus. Tulevaa työvoimapulaa voitaisiin siis helpottaa pienentämällä julkista sektoria ja siirtää ne avoimelle sektorille. Yritysten on myös sopeuduttava keski-iän nousuun.

Toinen suuri harha huoltosuhteessa on eläkeläisten merkitys kansantaloudessa. Tämä johtuu perinteisestä kansantaloudellisesta ideologiasta, joka juontaa juurensa kansaneläkkeestä. Vanha kansaneläke oli määrältään niin pieni, että eläkeläiset joutuivat hakemaan lisäturvaa sosiaaliturvasta. Kansaneläke on kuitenkin painumassa historiaan ja se korvautuu työeläkkeellä. Työeläkkeet ovat tasoltaan huomattavasti korkeampia ja suurin osa eläkeläisistä pystyy tulemaan toimeen ilman yhteiskunnan apua.

Vanhojen kansantaloudellisten totuuksien varaan nojaavat virkamiehet ja asiantuntija ovat nykyisestä reaalitaloudesta pihalla kuin jääkarhu kusiaispesässä. Parannustakaan ei ole näkyvissä, koska yliopistojen professorit saarnaavat kateedereiltaan vanhaa käyttökelvotonta oppia myös tuleville sukupolville. Tässä suhteessa Suomi on siirtymätalous siinä kuin kaikki muutkin Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneet nykyiset Venäjän rajanaapurit.  

Globaalitalous on tähän mennessä näyttänyt sekä hyvät että huonot puolensa. Globaalitalouden teorioita ei ole juuri kehitelty, mutta se näyttää noudattavan evoluutiomallia, jossa vahvat ja osaavat menestyvät ja heikot häviävät. Valitettavaa tässä mallissa on se, että useimmiten väärät henkilöt häviävät ja juonittelijat voittavat. Tämän on nykyinen lama ja sen ilmiöt todistaneet. Tämä lama tuo esiin myös kansallisvaltioiden todellisen dynamiikan, jolla ei ole mitään tekemistä paljon hehkutettujen kilpailukykysijoitusten kanssa.

Comments are closed.


WP Login