Veroansa

Ruoan arvonlisäveron alennus on taas sellaisten asiantuntijoiden kehittelemä, jotka eivät käytännöstä tiedä paljon mitään. Ravintoloille ja monille muille ruokapaikoille rakennetaan nyt sellaista ansaa, joka saa verotarkastajat hurmioon. Kun asetetaan ns. kaksihintajärjes-telmä, niin ainakin jokaiseen pikaruokapaikkaan syntyy pelottava ansa. Jos asiakas ostaa annoksen mukaansa ja jääkin nauttimaan sitä pöytään, niin pitäisikö henkilökunnan valppaana heittää tällainen asiakas ulos. Miten yrittäjä voi todistaa, että on kyseessä noutoruoka? Entä työmaaruokalat? Kuka valvoo, että ruoka viedään oman työpöydän ääreen ja syödään siellä? Hyvä kysymys on myös se, että tulkitaanko työmaaruokailu omalla työpaikalla verottomaksi vai verolliseksi. Eduskunnan kahviot ja ruokalathan varmaan saavat oikeuden myydä ilman veroa, koska siellä ruokailevat kansan köyhimmät.

Toisaalta, jos asiakas alkaa aterioida ulkopuolisella parkkipaikalla, niin miten tapaus tulki-taan silloin? Nykyisen verotuskäytännön mukaan todistetaakka on verovelvollisella.  Entä sitten pienet ravintolat? Voivatko ne ruveta kikkailemaan esim. siten, että pienet ravintolat? Jos ne alkavat myydä vain itsepalveluna ja asiakas saa käyttää yleisessä tilassa tai ulkoteras-silla olevia paikkoja, miten tämä tilanne tulkitaan?

On ilman muuta selvää, että verottaja kokeille onneaan ja testaa verotusmahdollisuutta aina, kun siihen on pieninkin tilaisuus. Tällainen verotusmalli johtaa ravitsemusalalla työttömyyteen, mutta työllistää kyllä verotuksen muutosviranomaisia aina Korkeinta hallinto-oikeutta myöden. Työllistää voi monella tavalla, mutta oikeuslaitoksen työllist-äminen ja yrittäjien syyllistäminen tuskin on kovin mielekästä. Tällainen lainsäädäntö on omiaan vähentämään luottamusta verottajaan ja epäilemään lakien laatijoiden kompetenssia.

Comments are closed.


WP Login