Korruptio ja yleinen kauppatapa

Poliittinen varainhankinta on ollut julkisuudessa pitkään, vaikka siinä ei ole toistaiseksi todettu mitään lainvastaista. Kyseenalaista on myös, kumpi on asiasta kiinnostuneempi media vai kansa? Mielenkiintoa asiaan on lisännyt konkurssiin ajautuneen yrityksen mittavat lahjoitukset puolueille. Niissä on nähty mahdollisia yhteyksiä yrityksen liiketoimintaan. Nämä asiat varmaan selviävät aikanaan, ellei niitä valtion ylimmältä tasolta vaienneta. Yleensä tällaisissa tapauksissa poliittiset tahot kaikkialla maailmassa yrittävät kaikin keinoin katkaista yhteydet ja jos siihen pitää uhrata yksi tai useampi korkeatasoinen henkilö, niin olkoon sitten niin.

Minulla on liikealalta yli 40 vuoden kokemus. Olen kestittänyt ihmisiä monilla mantereilla ja monissa erilaisissa kulttuureissa. Onpa sitten golfattu, saunottu, hiihdetty Lapissa, syöty pitkiä lounaita puolilta päivin aamu neljään, annettu synttärilahjoja tai joululahjoja tai missä tahansa muodossa asiakas tuntee itsensä huomioiduksi, aina taustalla on ollut tarkoitus lisätä tai ylläpitää bisnestä. Tarkoituksena on siis aina ollut hyödyn tavoittelu muodossa tai toisessa. Tosin pitkissä liikesuhteissa syntyy myös pitkäkestoisia ystävyyssuhteita, jolloin usein ryhdytään seurustelemaan perheiden kesken.

Tällaisissa tapauksissa asetelma muuttuu ja jos tällaiseen käytetään yhtiön varoja, niin silloin tilanne muuttuu eettisesti hyvin monimutkaiseksi. Tällöin on yleensä siirrytty tilanteeseen, jossa kestittämisellä ei ole enää juuri lainkaan merkitystä bisneksen suhteen. Tällaisissa tilanteissa myyjällä on saanut ostajalta yleensä ns. ”first refusal”- oikeuden. Tämä tarkoittaa sitä, että myyjä saa tilauksen samaan hintaan kuin halvimman tarjouksen tehnyt. Täyttääkö tämä lahjonnan tunnusmerkit, koska kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti hyödy?

Toisaalta maailma on pullollaan kulttuureja ja toimialoja, joilla lahjonta on yleinen kauppatapa. Ilman lahjuksia on siis mahdotonta tehdä kauppaa lainkaan. Kansainvälisessä juridiikassa on olemassa käytäntö, jonka mukaan lainsäädännön puuttuessa jostakin erikoistapauksesta, tulkitaan yleinen kauppatapa lainvoimaiseksi. Tiedossani ei ole tosin tapauksia, joissa lahjontaa olisi käytetty juridisesti hyväksyttävänä kauppatapana. Asiat on yleensä selvitetty ennen juristien sotkeutumista asioihin.

Suomen valtiolla on siis kaksi vaihtoehtoa. Sen on joko kiellettävä suomalaisia yrityksiä käymästä kauppaa tietyillä alueilla tai toimialoilla tai hyväksyttävä vallitseva kauppatapa. Eräs tällaisista toimialoista on aseteollisuus. Suomalaiset yritykset ovat käyttäneet agentteja tällaisessa kaupankäynnissä maksamalla korotettuja komissioita kulloisenkin kulttuurin edellyttämällä tavalla. Se, mitä agentti tekee komissioillaan, ei kuulu päämiehelle, ellei lopullisella asiakkaalla ole huomauttamista asian suhteen. Käytännössä tämä merkitsee esimerkiksi Patrian tapauksessa sitä, että Suomen valtion on poistuttava koko toimialalta tai hyväksyttävä sillä vallitseva kansainvälinen kauppatapa. Vaihtoehtoja ei ole!

Ruotsin vastaava teollisuus on ollut useaan kertaan syytteessä lahjonnasta, mutta lopulta asiat on vaiettu tai vaiennettu. Jo Neuvostoliiton ajoista asti Saksassa on lahjonnan kustannukset hyväksytty vähennyksinä verotuksessa. Siellä on ymmärretty se, että kaupankäynti ja kauppojen saanti Saksaan on tärkeämpää kuin sinne maksetut lahjukset. Tämän logiikan mukaan lahjukset ovat vastaanottajan ongelma – ei antajan. Venäläisillä oli pitkään sellainen käsitys, että lahjukset ovat pois tuotteen hinnasta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lahjuksen saajat itse maksavat loppukädessä lahjukset tuotteiden hinnoissa ja/tai laadussa. Kaupallisessa lahjonnassa tilanne on aina se, että ostajayritys viime kädessä maksaa.

Yrittäjänä toimiessani minuakin on yritetty lahjoa. Olen siitä kieltäytynyt, koska verottajalla olisi oikeus tulkita se peitellyksi osingonjaoksi, koska sitähän se on. Yrittäjä maksaa yrityksensä pussista lahjukset ja saa lahjuksen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Voidaan myös kysyä ovatko bonukset ja optiot myös lahjontaa, koska yritykset tavoittelevat niiden avulla itselleen taloudellista hyötyä?

Comments are closed.


WP Login