Työvoimakoulutusta

Tuttavani valtiotieteentohtori työskenteli eläkevakuutusyhtiön palveluksessa. Vaikka pätevyyttä ja kokemusta riitti ja vuosia Brysselissäkin oli kymmenkunta, niin työpaikka meni alta. Ei auttanut vaikka ansioluettelo oli pitkä kuin nälkävuosi, niin piti lähteä kortistoon kuusikymppisenä. Kovasti tuntuvat olevan tiukoilla eläkeyhtiötkin, vaikka eläkepommi jyrkästi kiistetään.

Tuttavani päätti kuitenkin mennä työvoimakoulutukseen. No minä sitä ihmettelemään, että miksi hitoksi sitä nyt tohtorismiestä sitten vielä voi kouluttaa. Vastaus yllätti minut täysin. Hän kertoi olevansa muuntokoulutuksessa ja opiskelevansa mallipuusepäksi. On kuulemma nuoruudesta jäänyt hieman mieleen. Kiinnostus kohdistui nimenomaan konservointitöihin.

Hyviä puolia tässä ovat, että valtiotieteentohtoreita on varmaankin enemmän kuin konser-vointiin pystyviä puuseppiä. Se ei ole mitään konepuusepäntyötä vaan taiteellista käsityötä. Toinen hyvä puoli on se, että työtä voi harjoittaa niin kauan kuin terveys kestää. Työ on myös palkitsevaa, koska siinä näkee kättensä jäljet oikopäätä.

Jotain vihjeitä tämä kuitenkin antaa nykyisestä koulutusstrategiasta. Kortistoissa alkaa nimittäin olla melkoisesti työttömiä tohtoreita. Pitäisikö heidät kouluttaa uusiin ei akateemisiin ammatteihin, joissa töitä riittää? Toinenkin kysymys herää. Onko järkevää edes pyrkiä kouluttamaan näin suurta määrää ihmisiä yliopistoissa? Ketkä tekevät sitten muut tavalliset duunit, koska työperäinen maahanmuuttokin on niin vaikeaa?

Comments are closed.


WP Login