Perintöjen ja lahjojen verotuksesta

Suomessa on perintö- lahjaverotusta muutettu uudella lainsäädännöllä. Lainsäädännön ongelma tässäkin tapauksessa on se, että se ei huomio inflaatiota lainkaan. Jos taloutta ryhdytään uhkausten mukaan elvyttämään inflaation avulla, niin kohta ollaan ojasta allikossa. Näyttää olevan muitakin syitä, koska nämä verot puhuttavat veronmaksajia jatkuvasti. Näiden kuten monien muidenkin kertaluonteisten verojen perintä vaikeutuu kuitenkin yhä enemmän Euroopan yhdentyessä. EU:n perussopimus mahdollistaa pääomien vapaan siirron EU:n sisällä. Tämä puolestaan antaa mahdollisuuden hyvin monipuoliseen verosuunnitteluun. Sääliksi käy verottaja rukkaa.

Pankkitilejä voi vapaasti jo nyt avata jäsenmaissa kuten esimerkiksi Virossa. Virossa toimii monia pohjoismaisia pankkeja. Avaamalla siellä pankkitilin ja hankkimalla sille pankkikortin, voi jo tehdä monenlaisia operaatioita. Luottokorttia voi puolestaan käyttää kuka tahansa kortin tunnukset tietävä, kuten monet rikoksien uhreiksi joutuneet ovat huomanneet. Jos rahoja siirtää tälle omalla nimellään olevalle tilille, niin kellään ei ole mitään sanomista asian suhteen. Se, kuka tätä tiliä todellisuudessa käyttää, on sen jälkeen tilin omistajan oma asia.

Yhä useammat henkilöt muuttavat eläkepäivikseen ulkomaille etenkin Espanjaan. Espanjaan siirtyvät tällöin myös yksityisen sektorin maksamat eläkkeet, joiden verokohtelu on vielä erityisen edullinen. Kun tällainen henkilö poistuu keskuudestamme, niin perittävää omaisuutta on muuallakin kuin Suomessa. Voi jopa olla, että Suomeen ei ole jäänyt mitään perittävää. Tällöin perunkirjoitus ja perinnön verotus tapahtuu maassa maan tavalla. Käytännön kokemuksesta voin todeta, että kansallisissa verotoimistoissa jo pelkästään kielitaidon puute asettaa omat esteensä yli rajojen tapahtuvalle kommunikoinnille. Jos kuitenkin kaukaisista maista saadaan verotusta koskeva kysely, niin vastaamisen prioriteetti ei ole huikea.

EU:n sisällä, puhumattakaan sen ulkopuolella, kertaluontoisten tapahtumien verotus muodostuu verottajan kannalta erittäin vaikeaksi. Ne, joilla on runsaasti sijoitettavia pääomia, ovat jo hyödyntäneet tilannetta. Ulkomaille on perustettu hallintayhtiöitä, joiden nimiin voidaan hankkia pörssi- yms. osakkeita ja asunto-osakkeita ja jopa kiinteistöjä. Tällä tavoin voidaan jopa välttää varainsiirtoveroja.

Hiellä ja vaivalla hankitut varat eivät suomalaisessa verotuskulttuurissa saa valtiovallalta minkäänlaista armoa, joten miksi verovelvollisten pitäisi toimia yhtään epäitsekkäämmin? Verotuksen osalta on syytä olla varuillaan. Nykyisen verolain mukaan tositteita ei tarvitse (saa) lähettää verottajalle, vaan ne pitää säilyttää eli arkistoida kuusi vuotta. Nykyisen laman kustannuksia maksetaan hyvinkin kuuden vuoden kuluessa ja silloin katsotaan kenellä on kuitit tallella. Hankalaksi asian tekee se, että tuolloinkaan verottajalla ei itsellään ole kuin mikrofilmit alkuperäisistä veroilmoituksista. Verolainsäädäntö siis mahdollistaa verottajalle mahdollisuuden ”palata asiaan”, jos valtion kassan pohja alkaa paistaa.

Esimerkiksi Saksassa verottajan päätös on lopullinen ja vain verovelvollinen voi hakea siihen muutosta myöhemminkin. Tämä on demokraattinen ja oikeudenmukainen käytäntö.

Comments are closed.


WP Login