Archive for kesäkuu, 2009

Sairaalaturismista

Teemu Stubin kirjoitti Etlarissa otsikon aiheesta. Haluaisin hieman oikaista muutamia asioita. Ensinnäkin suomalainen resepti kelpaa vain Suomessa. On kulunut jo pitkä aika siitä, kun Virossa oli mahdollista käyttää suomalaista reseptiä. Kaikissa EU-maissa vaaditaan paikallinen resepti. Asiaa helpottaa kuitenkin, jos on suomalainen resepti mukana, josta selviää lääkkeen vaikuttava aine. Tämä siksi, että saadakseen markkinoilta maksimaalisen hinnan, lääkeyhtiöt käyttävät eri nimiä eri markkinoilla. Suomalaisella reseptillä on mahdollisuus saada paikallinen nopeammin.

Suomi hyötyisi mahdollisesti useita satoja miljoonia, jos EU-maissa olisi yhtenäinen resepti käytössä. Tämä johtuu siitä, että lääkkeiden hinnoissa on valtavia eroja. Olen henkilökohtaisesti tehnyt yhden hyvin yleisesti Suomessa käytetyn kolesterolilääkkeen hintavertailun Suomen ja Viron välillä. Saman lääkkeen hinta oli Suomessa Kelakorvauksen jälkeen 65 euroa, kun se Tallinnassa suomalaisten omistamassa apteekissa oli vain 25 euroa ilman mitään alennuksia. Tämän perusteella bruttohintojen ero oli noin 500 %.

Kirjoitin asiasta Lääkelaitokselle, joka ei vastannut koskaan mitään. Kirjoitin sosiaali- ja terveysministerille, joka oli kääntänyt viestin Lääkelaitokselle. Tämän jälkeen he vastasivat, mutta pelkillä selityksillä. Tämän jälkeen kirjoitin asiasta EU:n Lääkelaitokselle ja esitin EU:n yhtenäistä reseptijärjestelmää. Sieltä ilmoitettiin ystävällisesti, että asia ei kuulu heille. Suomalaiset MEPit, eivät edes vaivautuneet vastaamaan esitykseeni. Isänmaan puolesta voi toimia monella tavoin, mutta ei vaikenemalla asioita kuoliaaksi.

Toinen ongelma liittyy korvauksiin. Minulla on omakohtaisia kokemuksia hammashoidon osalta. Korvauksissa vaikeudet syntyvät siitä, että ulkomaisilla lääkäreillä ei ole käytössään Kelan koodeja. Tällöin Kela korvaa (joutuu korvaamaan) sen käsityksen perusteella, johon heidän kielitaitonsa riittää. Ongelmaa vielä lisää se, että Kela ei perustele korvauksiaan, koska perusteet ovat jo lääkäreiltä suoraan menevissä korvaushakemuksissa. Näin ei kuitenkaan tapahdu, jos hoidossa on oltu ulkomailla. Olen laivoilla tavannut paljon ihmisiä, jotka käyvät esim. hammaslääkärissä Tallinnassa. Hoito on siellä edullisempaa, kun Suomessa Kela-korvauksen jälkeen.

Oma kokemukseni on, että vaikka Kelan pitäisi korvata sama määrä kuin Suomessa, niin Kela korvaa ulkomaisesta vain saman prosentuaalisen osuuden kuin Suomessa. Tämä on EU:n linjauksen vastainen käytäntö ja johtuu Suomen erikoislaatuisesta sairauskorvausten koodijärjestelmästä, joka ei avaudu ulkomaisille lääkäreille. Tästä syystä ulkomaille hoitoon menevän, on otettava Kelan kaavakkeet mukaansa ja etsittävä Internetistä Kelan sivuilta oikeat koodit. Vain näin voi yrittää oikeaa korvausta Kelalta. Pelkät ulkomaiset kuitit eivät riitä. Olen kysynyt Kelalta, miksi he eivät perustele korvauspäätöksiään, kuten Hallintolaki edellyttää. Vastauksena oli, että se on liian iso homma. Siis lain noudattaminen on liian iso homma!!!

Hieman pitää oikaista myös Risto Mokan lausuntoa. Minun tietääkseni useat Itä-Suomen kunnat lähettävät vanhuksiaan Pärnuun ja Saarenmaalle kylpylöihin viikoksi kerrallaan. Siellä tehdään lääkärintarkastukset ja monet Suomessa määrätyt hoidotkin huomattavasti halvemmalla kuin Suomessa ja hinnat ovat laskussa. Kuntien ostaessa tällaisia paketteja senioriväelle hinnoissa on runsaasti neuvotteluvaraa.  Kyllä tätä turismia siis on ja se on lisääntymään päin.

No Comments »

Lahti ja tulevaisuuden skenaariot

Lahti on antanut esitietoja tulevista strategioistaan. Tällainen työ on jossain mielessä turhauttavaa, koska lähiajan historia osoittaa, että valtion kunnille asettamat rasitteet ja velvoitteet ovat hyvin huonosti ennakoitavissa. Toisaalta nykyinen tilastointijärjestelmä ei palvele vähimmässäkään määrin strategisen suunnittelun tarpeita. Jos otetaan esimerkiksi Tilastokeskuksen tiedot väestörakenteesta, niin siellä on yhtenä ryhmänä 15 – 64-vuotiaat ja yli 64-vuotiaat. Miten tämä voi palvella esim. tarvetta selvittää lähivuosina eläkkeelle lähtevien määrää, joka on hyvin tärkeä tieto kunnille monessakin mielessä? Tilastot pitäisi harmaantuvassa Suomessa laatia siten, että ne olisivat linjassa muun lainsäädännön kanssa ja erityisesti eläkelakien kanssa. Tästä syytä mielenkiintoinen olisi ikäryhmä 58 – 63-vuotiaat, vaan sitäpä ei ole!

Lähettelin jokin aika sitten kaupunginjohtajalle huoleni siitä, onko työterveydenhuollon piiristä eläkkeelle siirtyvien vaikutusta kaupungin talouteen mitenkään arvioitu. Tämä on kunnille varsin suuri kustannus tulevaisuudessa, koska työterveydenhuollon kustannukset maksavat työnantajat ja Kela. Eläkkeelle siirtyessään henkilö joutuu kunnallisten terveyspalvelujen- piiriin. Toistaiseksi en ole saanut vastausta kysymykseeni ja ymmärrän hyvin syyn: kukaan kaupungissa ei tiedä kuinka paljon eläkkeelle lähteviä henkilöitä on. Aiheutuvien kustannusten lisäksi toinen ongelma syntyy siitä, että potilaiden historia ei siirry työterveys-järjestelmästä julkiseen terveydenhuoltoon kuin paperilla.

Olin itse paikalla terveyskeskuksessa, kun sinne saapui mies paperinippu kainalossa ja kertoi juuri päässeensä eläkkeelle. Työterveysasemalla hänelle oli lyöty omat paperit kainaloon ja käsketty ilmoittautua terveyskeskukseen. En tiedä kuinka asia lopulta päättyi, koska hänelle kerrottiin, että hän ei kuulu tämän terveyskeskuksen piiriin vaan Jalkarantaan.  Kovin tuntuu vallitsevan huono yhteistyö julkisen- ja työterveydenhuollon välillä. Sekin jo jouduttaisi asioita, jos työterveys tallentaisi eläkkeelle lähtevien potilashistorian muistitikulle. Suosittelen, että eläkkeelle lähtevät vievät oman tikun mukanaan ja vaativat tallennusta sille.

Yksi asia on kuitenkin selvä: kuntien kustannukset kasvavat rajusti, kun puoli miljoonaa ihmistä siirtyy kunnallisen terveydenhuollon piiriin. Lahden kaupungin ja Tilastokeskuksen tilastoista voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että vuosina 2010 – 2015 Lahdessa siirtyjiä on ainakin 15 000 ja 2020 mennessä noin 20 000. Julkisuudessa on ollut tilastoja sairaanhoidon kustannuksista per asukas. Ongelmana näissä tilastoissa on vain se, että kustannukset ovat varmaan oikein, mutta jakaja on väärä. Jakajaan kuuluvat kaikki asukkaat siis myös työterveyshuollon piiriin kuuluvat. Kuitenkin näiden kustannusvaikutus on mitätön. Näin ollen voidaan perustellusti olettaa, että todellinen kustannus todellista potilasta kohden voi olla yli kaksinkertainen.

Jos oletetaan, että 15 000 henkeä siirtyy järjestelmästä toiseen ja kustannukset henkilöä kohden ovat 1 000 euroa, niin 2015 kunnan budjettiin pitää löytyä 15 miljoonaa euroa lisää. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu, koska muita kustannuksia syntyy myös runsain määrin. Väkimäärän lisääntyminen kunnallisessa terveyden huollossa on suorassa ristiriidassa säästötavoitteiden kanssa. Jos potilasmäärä kasvaa, niin kustannuksia ei voi laskea muuta kuin palvelua heikentämällä. Lakisääteisiä velvoitteita ei voi kuitenkaan kovin pitkään venytellä.

Kuntaliitoksilla ei voida suuruuden ekonomiaa hyödyntää. Tämä johtuu siitä, että kuntaliitoksissa ei synny riittävästi sellaista synergiaa, joka laskisi kustannuksia. Kun lakikin vielä kieltää henkilökunnan irtisanomiset, niin kuntaliitokset ovat vain pään pensaaseen työntämistä. Lähin esimerkki löytyy Heinolasta, jos siellä ei olisi energiatuotantoa myyty, niin alue olisi konkurssissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että terveydenhuolto, vanhustenhoito ja ehkäpä vielä koululaitoskin on sosialisoitava valtiolle. Vain tällä tavoin voidaan elää perustuslain edellyttämässä tilassa. Tässä tapauksessa voidaan myös hyödyntää suuruuden ekonomia tuomia säästöjä.

No Comments »

Vielä kerran Ranta-Kartanosta

Ranta-Kartanon kaavoitukselle on siis näytetty vihreätä valoa. Kaavasta itsestään voidaan käydä keskustelua maailman tappiin, joten en halua puuttua siihen. Kaavan sivuvaikutuksista sen sijaan on käyty varsin vähän keskustelua. Kaavan tekeminen ei ole kovin halpaa puuhaa, joten sopii kysyä miten tällainen hyvin vähän ihmisiä työllistävä työ sopii kaupungin nykyiseen taloustilanteeseen?

Toisekseen en ole missään nähnyt alueen maapohjatutkimuksia, mutta muistini mukaan alue on vanhaa järvenpohjaa. Rakentaminen edellyttää todennäköisesti perustusten paalutusta. Tämä nostaa rakennuskustannuksia ja asuntojen hintoja. Tätä voidaan kompensoida ainoastaan lisäämällä kerrosalaa eli rakennusten korkeutta. Koska rakennusliikkeet eivät ole halukkaita tällä hetkellä sitoutumaan tällaisiin projekteihin, saattaa rakennusoikeuksien lisääminen tulla valtuustolle eteen pakkopullana joskus myöhemmin.

Nykyinen linja-autoasema ei voi jäädä nykyiselle paikalleen, jos projekti toteutuu. Alueen liikenne puuroutuisi täysin ja kulku keskustaan vaikeutuisi. Lisäksi linja-autojen pysäköinti alueella vaikeutuisi huomattavasti. Tätä asiaa valtuusto ei ole varmaankaan ottanut huomioon, koska sille ei ole riittävästi kerrottu kaavoituksen sivuvaikutuksista. Hallinnossa kaavaa puolustavat haluavat ajaa valtuuston tilanteeseen, jossa kaavaa seuraa pakko toisensa jälkeen.

Tulee pakko rakentaa liikennekeskus aseman tuntumaan, jossa tilannetta vaikeuttaa alueen ja kiinteistöjen omistussuhteet. Entinen postin kiinteistö on yksityisen yrityksen omistuksessa. Se tulee haittaamaan ja pitkittämään tuon alueen kaavoitusta. Tai sitten se maksaa maltaita. Mitä muita ongelmia syntyy, voidaan vain arvailla. Joka tapauksessa asiat pitäisi ajatella nykymaailmassa hieman pidemmällä tähtäimellä ottaen huomioon seurannaisvaikutukset ja niiden kustannukset. 

No Comments »

Kiinteistövero

Vihreät ovat päättäneet ehdottaa kiinteistöveron korotusta kuntien kassatilanteen parantamiseksi. Perusteena ovat jälleen kerran muiden maiden kiinteistöverojen tasot. Vertailu ei kuitenkaan onnistu, koska jokaisessa maassa kiinteistöveroilla katetaan täysin eri maksuja. Esim. Isossa Britanniassa ei ole pienillä paikkakunnilla kunnallisveroa lainkaan, vaan kiinteistöverolla mm. katetaan katujen kunnossapito, jätehuolto yms. paikallisia kuluja. Siellä ei myöskään ole erillisiä jätemaksuja. Verojen vertailu on kansainvälisesti melko mahdotonta, koska eri veroilla katetaan niin erilaisia yhteiskunnallisia kuluja.

Jo pelkästään Suomen sisällä kiinteistöveron perusteet eivät ole yhteismitallisia. Tämä erityisesti sen jälkeen, kun erillinen katumaksu poistettiin. Pelkästään kuntien väliset erot ovat tutkimusten mukaan suuria, mutta myös kuntien sisällä verot jakautuvat hyvin harkinnanvaraisesti. Erot korostuvat esimerkiksi alueilla, joilla uudet ja vanhat asutusalueet rajautuvat toisiinsa. Ainakin Lahdessa on alueita, joilla uusien alueiden kadut on asvaltoitu, mutta saman alueen vanhat tiet ovat pelkkää perunapeltoa. Sama heijastuu tietysti myös teiden hoitoon ja aurauksiin.

Kiinteistövero on myös sillä tavoin epäoikeudenmukainen, että se ei ota lainkaan huomioon ihmisten elinolosuhteiden muutoksia. Monet omakotitaloissakin asuvat ihmiset joutuvat lamanaikana työttömiksi, jolloin kiinteistövero saattaa aiheuttaa kohtuuttomuuksia. Sama koskee kansaneläkkeellä sinnitteleviä rintamamiestalojen asukkaita. Mikäli kiinteistöveroilla lähdetään tasapainottamaan kuntatalouksia, pitäisi sosiaalinen näkökulma ottaa myös huomioon.

No Comments »

Yritysten tilastoinnista

Suomessa tapahtui suuri tilastointimuutos 1990-luvun puolivälissä, kun tilastointijärjestelmä yhtenäistettiin EU:n kanssa. Jostain syystä yritysten määrä tuolloin lisääntyi vaikka kymmenluvun alkupuoliskolla arviolta 35 000 yritystä oli poistunut markkinoilta. Vuonna 1995 tilastokeskuksen tietojen mukaan maassa oli yrityksiä yhteensä 189 458, mutta tilastoinnin muutoksen jälkeen 1997 niitä oli jo 213 230. Kuinka paljon tässä 23 772 yrityksen lisäyksessä on luonnollista kasvua ja kuinka paljon tilastoinnin muutoksesta johtuvaa, ei Tilastokeskuksesta pystytä kertomaan.

Verohallinnon tilastojen mukaan maassa on noin 140 000 veroilmoituksen tekevää yritystä, joista on luettu pois maatalousyritykset, asunto- ja kiinteistöyhtiöt sekä rahoituslaitokset. Jotakuinkin samaan lukuun päätyy PRH tutkiessaan rekisteristä poistettavia toimimattomia yrityksiä.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli kaikkiaan 308 917 yritystä vuonna 2007.  Jos maa-metsä- ja kalatalous jätetään pois, yrityksiä on 252 815. Niistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 235 200 eli 93 prosenttia. Pienyrityksiä on 14 578 (5,8 %), keskisuuria 2 396 (0,9 %) ja suuryrityksiä 641. Uusimpaan tilastoon lisättiin 45 681 maatalousyritystä. Nämä tulokset perustuvat kuitenkin otantaan, jossa on mukana pöytälaatikkoyritykset, osa-aikayritykset yms. toimimattomat yritykset. Asunto-osakeyh-tiöiden määrä Suomessa on noin 70.000. Kiinteistöosakeyhtiöitä lienee parikymmentätuhatta.

Näyttää vahvasti siltä, että jokaisella instanssilla on yritysten määrästä oma totuutensa, jossa yritysten määrä on tarpeesta riippuvainen. Lopullista totuutta ei näytä tietävän kukaan. Ongelmallista tässä on se, että jos Verohallinnolta on hukassa yli 100 000 yritystä, niin ei ole ihme, että hallitus on lujilla. Omakohtaisten kokemusten perusteella en kuitenkaan usko, että Verohallinnolta olisi hukassa yhtään yritystä. Patentti- ja rekisterihallitus puolestaan karhuaa kaikilta, siis nukkuviltakin yrityksiltä, vuosittain tilinpäätöstietoja, joten en uskalla epäillä heidänkään lukujaan.

Tilastokeskuksen otanta menetelmistä en ole saanut pyynnöistäni huolimatta luotettavaa selvitystä, joten näyttää vahvasti siltä, että Musta Pekka jää heille. Asiasta ei voi kuitenkaan syyttää heitä, vaan pitää kysyä, soveltuvatko EU:ssa määritellyt tilastointimenetelmät suomalaiseen yritysympäristöön. Tietääkseni EU:ssa ei yksinyrittäjien yrityksiä lopeteta verottajan toimesta muualla kuin Suomessa.

No Comments »

Työvoimakoulutusta

Tuttavani valtiotieteentohtori työskenteli eläkevakuutusyhtiön palveluksessa. Vaikka pätevyyttä ja kokemusta riitti ja vuosia Brysselissäkin oli kymmenkunta, niin työpaikka meni alta. Ei auttanut vaikka ansioluettelo oli pitkä kuin nälkävuosi, niin piti lähteä kortistoon kuusikymppisenä. Kovasti tuntuvat olevan tiukoilla eläkeyhtiötkin, vaikka eläkepommi jyrkästi kiistetään.

Tuttavani päätti kuitenkin mennä työvoimakoulutukseen. No minä sitä ihmettelemään, että miksi hitoksi sitä nyt tohtorismiestä sitten vielä voi kouluttaa. Vastaus yllätti minut täysin. Hän kertoi olevansa muuntokoulutuksessa ja opiskelevansa mallipuusepäksi. On kuulemma nuoruudesta jäänyt hieman mieleen. Kiinnostus kohdistui nimenomaan konservointitöihin.

Hyviä puolia tässä ovat, että valtiotieteentohtoreita on varmaankin enemmän kuin konser-vointiin pystyviä puuseppiä. Se ei ole mitään konepuusepäntyötä vaan taiteellista käsityötä. Toinen hyvä puoli on se, että työtä voi harjoittaa niin kauan kuin terveys kestää. Työ on myös palkitsevaa, koska siinä näkee kättensä jäljet oikopäätä.

Jotain vihjeitä tämä kuitenkin antaa nykyisestä koulutusstrategiasta. Kortistoissa alkaa nimittäin olla melkoisesti työttömiä tohtoreita. Pitäisikö heidät kouluttaa uusiin ei akateemisiin ammatteihin, joissa töitä riittää? Toinenkin kysymys herää. Onko järkevää edes pyrkiä kouluttamaan näin suurta määrää ihmisiä yliopistoissa? Ketkä tekevät sitten muut tavalliset duunit, koska työperäinen maahanmuuttokin on niin vaikeaa?

No Comments »

Perintöjen ja lahjojen verotuksesta

Suomessa on perintö- lahjaverotusta muutettu uudella lainsäädännöllä. Lainsäädännön ongelma tässäkin tapauksessa on se, että se ei huomio inflaatiota lainkaan. Jos taloutta ryhdytään uhkausten mukaan elvyttämään inflaation avulla, niin kohta ollaan ojasta allikossa. Näyttää olevan muitakin syitä, koska nämä verot puhuttavat veronmaksajia jatkuvasti. Näiden kuten monien muidenkin kertaluonteisten verojen perintä vaikeutuu kuitenkin yhä enemmän Euroopan yhdentyessä. EU:n perussopimus mahdollistaa pääomien vapaan siirron EU:n sisällä. Tämä puolestaan antaa mahdollisuuden hyvin monipuoliseen verosuunnitteluun. Sääliksi käy verottaja rukkaa.

Pankkitilejä voi vapaasti jo nyt avata jäsenmaissa kuten esimerkiksi Virossa. Virossa toimii monia pohjoismaisia pankkeja. Avaamalla siellä pankkitilin ja hankkimalla sille pankkikortin, voi jo tehdä monenlaisia operaatioita. Luottokorttia voi puolestaan käyttää kuka tahansa kortin tunnukset tietävä, kuten monet rikoksien uhreiksi joutuneet ovat huomanneet. Jos rahoja siirtää tälle omalla nimellään olevalle tilille, niin kellään ei ole mitään sanomista asian suhteen. Se, kuka tätä tiliä todellisuudessa käyttää, on sen jälkeen tilin omistajan oma asia.

Yhä useammat henkilöt muuttavat eläkepäivikseen ulkomaille etenkin Espanjaan. Espanjaan siirtyvät tällöin myös yksityisen sektorin maksamat eläkkeet, joiden verokohtelu on vielä erityisen edullinen. Kun tällainen henkilö poistuu keskuudestamme, niin perittävää omaisuutta on muuallakin kuin Suomessa. Voi jopa olla, että Suomeen ei ole jäänyt mitään perittävää. Tällöin perunkirjoitus ja perinnön verotus tapahtuu maassa maan tavalla. Käytännön kokemuksesta voin todeta, että kansallisissa verotoimistoissa jo pelkästään kielitaidon puute asettaa omat esteensä yli rajojen tapahtuvalle kommunikoinnille. Jos kuitenkin kaukaisista maista saadaan verotusta koskeva kysely, niin vastaamisen prioriteetti ei ole huikea.

EU:n sisällä, puhumattakaan sen ulkopuolella, kertaluontoisten tapahtumien verotus muodostuu verottajan kannalta erittäin vaikeaksi. Ne, joilla on runsaasti sijoitettavia pääomia, ovat jo hyödyntäneet tilannetta. Ulkomaille on perustettu hallintayhtiöitä, joiden nimiin voidaan hankkia pörssi- yms. osakkeita ja asunto-osakkeita ja jopa kiinteistöjä. Tällä tavoin voidaan jopa välttää varainsiirtoveroja.

Hiellä ja vaivalla hankitut varat eivät suomalaisessa verotuskulttuurissa saa valtiovallalta minkäänlaista armoa, joten miksi verovelvollisten pitäisi toimia yhtään epäitsekkäämmin? Verotuksen osalta on syytä olla varuillaan. Nykyisen verolain mukaan tositteita ei tarvitse (saa) lähettää verottajalle, vaan ne pitää säilyttää eli arkistoida kuusi vuotta. Nykyisen laman kustannuksia maksetaan hyvinkin kuuden vuoden kuluessa ja silloin katsotaan kenellä on kuitit tallella. Hankalaksi asian tekee se, että tuolloinkaan verottajalla ei itsellään ole kuin mikrofilmit alkuperäisistä veroilmoituksista. Verolainsäädäntö siis mahdollistaa verottajalle mahdollisuuden ”palata asiaan”, jos valtion kassan pohja alkaa paistaa.

Esimerkiksi Saksassa verottajan päätös on lopullinen ja vain verovelvollinen voi hakea siihen muutosta myöhemminkin. Tämä on demokraattinen ja oikeudenmukainen käytäntö.

No Comments »

Lahti ja tulevaisuuden skenaariot

Lahti on antanut esitietoja tulevista strategioistaan. Tällainen työ on jossain mielessä turhauttavaa, koska lähiajan historia osoittaa, että valtion kunnille asettamat rasitteet ja velvoitteet ovat hyvin huonosti ennakoitavissa. Toisaalta nykyinen tilastointijärjestelmä ei palvele vähimmässäkään määrin strategisen suunnittelun tarpeita. Jos otetaan esimerkiksi Tilastokeskuksen tiedot väestörakenteesta, niin siellä on yhtenä ryhmänä 15 – 64-vuotiaat ja yli 64-vuotiaat. Miten tämä voi palvella esim. tarvetta selvittää lähivuosina eläkkeelle lähtevien määrää, joka on hyvin tärkeä tieto kunnille monessakin mielessä? Tilastot pitäisi harmaantuvassa Suomessa laatia siten, että ne olisivat linjassa muun lainsäädännön kanssa ja erityisesti eläkelakien kanssa. Tästä syytä mielenkiintoinen olisi ikäryhmä 58 – 63-vuotiaat, vaan sitäpä ei ole!

Lähettelin jokin aika sitten kaupunginjohtajalle huoleni siitä, onko työterveydenhuollon piiristä eläkkeelle siirtyvien vaikutusta kaupungin talouteen mitenkään arvioitu. Tämä on kunnille varsin suuri kustannus tulevaisuudessa, koska työterveydenhuollon kustannukset maksavat työnantajat ja Kela. Eläkkeelle siirtyessään henkilö joutuu kunnallisten terveyspal-velujen piiriin. Toistaiseksi en ole saanut vastausta kysymykseeni ja ymmärrän hyvin syyn: kukaan kaupungissa ei tiedä kuinka paljon eläkkeelle lähteviä henkilöitä on. Aiheutuvien kustannusten lisäksi toinen ongelma syntyy siitä, että potilaiden historia ei siirry työterveys-järjestelmästä julkiseen terveydenhuoltoon kuin paperilla.

Olin itse paikalla terveyskeskuksessa, kun sinne saapui mies paperinippu kainalossa ja kertoi juuri päässeensä eläkkeelle. Työterveysasemalla hänelle oli lyöty omat paperit kainaloon ja käsketty ilmoittautua terveyskeskukseen. En tiedä kuinka asia lopulta päättyi, koska hänelle kerrottiin, että hän ei kuulu tämän terveyskeskuksen piiriin vaan Jalkarantaan.  Kovin tuntuu vallitsevan huono yhteistyö julkisen- ja työterveydenhuollon välillä. Sekin jo jouduttaisi asioita, jos työterveys tallentaisi eläkkeelle lähtevien potilashistorian muistitikulle. Suosittelen, että eläkkeelle lähtevät vievät oman tikun mukanaan ja vaativat tallennusta sille.

Yksi asia on kuitenkin selvä: kuntien kustannukset kasvavat rajusti, kun puoli miljoonaa ihmistä siirtyy kunnallisen terveydenhuollon piiriin. Lahden kaupungin ja Tilastokeskuksen tilastoista voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että vuosina 2010 – 2015 Lahdessa siirtyjiä on ainakin 15 000 ja 2020 mennessä noin 20 000. Julkisuudessa on ollut tilastoja sairaanhoidon kustannuksista per asukas. Ongelmana näissä tilastoissa on vain se, että kustannukset ovat varmaan oikein, mutta jakaja on väärä. Jakajaan kuuluvat kaikki asukkaat siis myös työterveyshuollon piiriin kuuluvat. Kuitenkin näiden kustannusvaikutus on mitätön. Näin ollen voidaan perustellusti olettaa, että todellinen kustannus todellista potilasta kohden voi olla yli kaksinkertainen.

Jos oletetaan, että 15 000 henkeä siirtyy järjestelmästä toiseen ja kustannukset henkilöä kohden ovat 1 000 euroa, niin 2015 kunnan budjettiin pitää löytyä 15 miljoonaa euroa lisää. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu, koska muita kustannuksia syntyy myös runsain määrin. Väkimäärän lisääntyminen kunnallisessa terveyden huollossa on suorassa ristiriidassa säästötavoitteiden kanssa. Jos potilasmäärä kasvaa, niin kustannuksia ei voi laskea muuta kuin palvelua heikentämällä. Lakisääteisiä velvoitteita ei voi kuitenkaan kovin pitkään venytellä.

Kuntaliitoksilla ei voida suuruuden ekonomiaa hyödyntää. Tämä johtuu siitä, että kuntaliitoksissa ei synny riittävästi sellaista synergiaa, joka laskisi kustannuksia. Kun lakikin vielä kieltää henkilökunnan irtisanomiset, niin kuntaliitokset ovat vain pään pensaaseen työntämistä. Lähin esimerkki löytyy Heinolasta, jos siellä ei olisi energiatuotantoa myyty, niin alue olisi konkurssissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että terveydenhuolto, vanhustenhoito ja ehkäpä vielä koululaitoskin on sosialisoitava valtiolle. Vain tällä tavoin voidaan elää perustuslain edellyttämässä tilassa. Tässä tapauksessa voidaan myös hyödyntää suuruuden ekonomia tuomia säästöjä.

No Comments »

Kontit kiskoille

Yleisönosastot ovat pullollaan kirjoituksia Venäjän liikenteen konttien siirtämisestä kiskoille. Tätä on esittänyt Venäjän tulli. Vaikka asia on hyvä ja kannatettava, niin esteitä on viljalti. Ensinnäkin Venäjän infra ei ole ollenkaan valmis tällaiseen muutokseen. Terminaaleja, joissa kontit voidaan purkaa, ei ole likimainkaan riittävästi. Tästä kertoo jo se, että Koreasta ja Japanista tuodaan kontit Trans-Siperian rautatietä Lappeenrantaan, josta ne kuljetetaan rekoilla Venäjälle.

Toinen eikä vähäinen syy on se, että autorahdeissa on olemassa aito ja kova kilpailu, mutta rautateillä kummallakaan puolella rajaa ei ole minkäänlaista kilpailua. Näin ollen on perusteltua olettaa, että rahtikustannukset tulisivat nousemaan. Tähän eivät varmaan kaupan osapuolet ole valmiita.

Miksi sitten Venäjän tulli on tehnyt tällaisen aloitteen? Varmuutta asiaan tuskin saadaan, mutta spekulointi on aina mahdollista. Jo vuosikausia on Venäjän liikennettä yritetty saada joustavammaksi Venäjän ulkorajoilla. Venäjän presidenttiä myöden kaikki ovat tätä lupailleet. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Mistä tämä voi johtua? Venäjän romahdettua syy oli aika selvä. Tulli pysäytti liikenteen, kun sen palkat olivat jopa 3 kuukautta myöhässä.

Tämä sai aikaan eri viranomaisten rynnäkön rajalle. Nyt palkkausasiat ovat kaiketi kunnossa, mutta rahastuskulttuuri ehti kehittyä rajoille ja asianomaisten henkilöiden on vaikea siitä luopua. Venäjällä kun tahtoo olla vieläkin niin, että murhastakin selviää rahalla. Tästä syystä myöskään sähköistä rahti- ja tulliasiakirjojen siirtoa ei saada toimimaan. Vaikka Moskovassa päätettäisiin mitä tahansa, niin ruohonjuuritaso ei siitä paljon perusta.

Pääministeri Putin on tulossa Suomeen ja moneen kertaan käsitellyt ja sovitutkin asiat nousevat jälleen keskustelun aiheeksi. Vaikka Putinilla on muodollisesti kuinka paljon valtaa tahansa, niin toteuttavassa portaassa asiat hoituvat edelleenkin rahalla. Jos korruptio haluttaisiin karsia Venäjältä ja saada hallinto jotenkin toimimaan, niin siihen on hyvät mahdollisuudet. Kulttuurissa on vielä tallella kommunismin aikainen ”kuiskaaja” –kulttuuri. Vihjepuhelin korruptiosta voisi hyvinkin tehdä tehtävänsä, jos korruptiosta todella haluttaisiin eroon.

Venäjä on niin suuri maa ja hallinto niin monikerroksinen, että ilman koko järjestelmän uudistamista läpinäkyväksi, sitä ei saada toimivaksi. Jo Neuvostoliiton aikana siperialaiset sanoivat viittaavansa kintaalla Moskovan päätöksille. Miksi tilanne olisi uusissa olosuhteissa muuttunut? Venäjä pystyy tehokkaasti valvomaan ulkoisten rajojensa ylitse tapahtuvaa toimintaa, mutta sisäisiä rajoja ei enää ole, kuten ennen.

No Comments »

WP Login