Homeongelmista

Homeongelmat jaksavat puhuttaa vuodesta toiseen. Selvittämättä ovat kuitenkin jääneet niihin johtaneet syyt. Näitä syitä on ainakin kaksi. Ensinnäkin meillä oli vielä 1950-luvullakin puute hyvälaatuisista rakennustarvikkeista. Lisäksi monet tuotteet olivat tuontitavaraa ja kokemukset niistä olivat kokonaan toisenlaisista ilmasto-olosuhteista, kuin mitä meillä täällä pohjoisessa oli. Meillä ei myöskään ollut nykyisenkaltaisia testausmahdollisuuksia. Tuotteiden elinkaaria ei myöskään tunnettu juuri lainkaan. Näistä syistä johtuen tehtiin paljon virheitä ja opittiin asioita kantapään kautta.

Sodan jälkeen rakennettujen rintamamiestalojen jälkeen vaihdettiin nopeasti puusta muihin materiaaleihin. Rankkaa lobbausta tekivät Partek, Lohja ja Ahlström lobaten betonia ja mineraalivillaeristeitä lakeja laativille viranomaisille. Tältä osin puuteollisuudella on peiliin katsomisen paikka. Puuteollisuutta kiinnostivat vain viennin volyymit ja kotimainen puurakentaminen jätettiin oman onnensa nojaan ja sisäministeriön palo-osaston virkamiesten armoille. Näitä virheitä on nyt hiljalleen paikkailtu ja lainsäädäntöä oiottu.

Perusvirhe tässä oli se, että kaikki mineraalipohjaiset tuotteet luokiteltiin palamattomiksi ja kaikki puupohjaiset rakenteet palaviksi. Muualla maailmalla päätökset perustuivat testeihin, jotka mahdollistivat muunlaisetkin ratkaisut. Vaikka betoni ei pala, niin lämmössä kidevesi poistuu ja se hajoaa. Samoin teräs antaa periksi, kun lämpötila nousee yli 700 asteen. Kipsilevy hajoaa atomeiksi, kun paperi palaa ympäriltä. Puu puolestaan hiiltyy ja hiili alkaa eristää sisällä olevan puun tulen ulottumattomiin. Puru lämpöeristeenä salli melko suuretkin määrät kosteutta ja kuivui, kun olosuhteet muuttuivat. Mineraalivillat puolestaan eivät kuivu, vaan varastoivat kosteutta, joka ajan myötä alkaa vaurioittaa rakenteita ja synnyttää hometta.

Mitä sitten tulee mineraalipohjaisten villojen paloturvallisuuteen, niin 1980-luvulla koko Ahlströmin lasivillaeristevarasto paloi Karhulassa maan tasalle. Syyksi paljastui lämpöeristeessä käytetty sideaine, joka oli fenolihartsi. Tästä käytännön palotestistä huolimatta paloluokitusta ei ole koskaan muutettu. Tästä päästäänkin politiikkaan. Valmistajat ajoivat tuotteidensa luokituksia läpi lähinnä ulkomaisten testien perusteella ja painostamalla poliitikkoja. Kuten tiedetään, hyvin yleisiä lehmänkauppoja ei tuolloin kutsuttu lahjonnaksi, kuten nykyisin.

Toinen vielä poliittisempi syy löytyy ehkä sieltä, että suurin osa ilmitulleista homevaurioista on ilmennyt julkisissa rakennuksissa. Tämä herättää monenlaisia ajatuksia ja epäilyksiä. Kerronpa esimerkin. Toimin 1970-luvun alussa erään kaupungin omistaman vuokratalon hallituksen puheenjohtajana. Kun talo valmistui, rakennusliikkeeltä tuli 300 000 markan lisälasku perustustöistä. Ennen rakennuslupia tonteilla oli kuitenkin tehty maaperätutkimukset, joista selvisi, että maaperä on kalliota ja sitä joudutaan louhimaan. Kieltäydyin hyväksymästä laskua, jolloin minulle todettiin, että ”turpa tukkoon poika, asioista on sovittu”. Niinpä – urakoitsija oli maksanut saman summan vaaliavustuksena eräälle puolueelle.

Ongelmat eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Vuositarkastuksen yhteydessä huomasin, että kylmäkellarien kosteuseristykset oli tehty väärinpäin. Huomautin tästä, jolloin kaupungin edustaja otti puukon ja sanoi, että ei pidä paikkaansa. Hän työnsi puukon lautojen välistä sisään ja sai välittömästi vesisuihkun päälleen. Minä vaadin, että rakenne on purettava ja tehtävä uudelleen. Päätös oli se, että kosteussulkuun paineltiin reikiä. Ongelmahan tällä ei ratkennut, mutta minulle riitti. Ilmoitin läsnäolijoille eroavani tehtävästäni välittömästi.

Esimerkin perusteella voisi päätellä, että erilaisten poliittisten lehmänkauppojen ja ”vaaliavustusten” johdosta, julkisten rakennusten työnaikainen valvonta hoitui sormien läpi katsomalla. Tämä oli helppoa siksi, että vaurioiden julkitulo on kestänyt aina näihin päiviin asti. Ainoa mahdollisuus nyt on, vain arvioida kumpi on parempi vaihtoehto – purkaminen vai korjaaminen.  Nykyiset sukupolvet maksavat paitsi edellisten sukupolvien eläkkeet myös heidän kuprunsa.

Comments are closed.


WP Login