Archive for toukokuu, 2009

Komissio lupaa tiukempaa finanssivalvontaa

Vastauksena finanssikriisiin Euroopan komissio esitteli 27.5. kunnianhimoisen reforminsa tiukemmaksi finanssivalvonnaksi EU:n alueella. Komissio lupaa lisätä niin mikro- kuin makrotaloudenkin valvontaa. Tämä tapahtuisi perustettavien European Systematic Risk Councilin (ESRC) ja European System of Finacial Supervisors (ESFS) toimesta.

ESR tarkkaile ja ohjaa finanssijärjestelmän riskejä ja stabiilisuutta kokonaisvaltaisesti. Se luo systemaattisen hälytysjärjestelmän riskeille, joita saattaa olla syntymäsää ja tarvittaessa puuttuu asiaan. ESFS puolestaan ohjaa ja neuvoo institutionaalisia sijoittajia perustamalla kansallisten neuvonantajien verkoston.  Ne työskentelevät yhdessä European Supervisory Authorityn kanssa, joka muodostetaan olemassa olevista virastoista.

No Comments »

Homeongelmista

Homeongelmat jaksavat puhuttaa vuodesta toiseen. Selvittämättä ovat kuitenkin jääneet niihin johtaneet syyt. Näitä syitä on ainakin kaksi. Ensinnäkin meillä oli vielä 1950-luvullakin puute hyvälaatuisista rakennustarvikkeista. Lisäksi monet tuotteet olivat tuontitavaraa ja kokemukset niistä olivat kokonaan toisenlaisista ilmasto-olosuhteista, kuin mitä meillä täällä pohjoisessa oli. Meillä ei myöskään ollut nykyisenkaltaisia testausmahdollisuuksia. Tuotteiden elinkaaria ei myöskään tunnettu juuri lainkaan. Näistä syistä johtuen tehtiin paljon virheitä ja opittiin asioita kantapään kautta.

Sodan jälkeen rakennettujen rintamamiestalojen jälkeen vaihdettiin nopeasti puusta muihin materiaaleihin. Rankkaa lobbausta tekivät Partek, Lohja ja Ahlström lobaten betonia ja mineraalivillaeristeitä lakeja laativille viranomaisille. Tältä osin puuteollisuudella on peiliin katsomisen paikka. Puuteollisuutta kiinnostivat vain viennin volyymit ja kotimainen puurakentaminen jätettiin oman onnensa nojaan ja sisäministeriön palo-osaston virkamiesten armoille. Näitä virheitä on nyt hiljalleen paikkailtu ja lainsäädäntöä oiottu.

Perusvirhe tässä oli se, että kaikki mineraalipohjaiset tuotteet luokiteltiin palamattomiksi ja kaikki puupohjaiset rakenteet palaviksi. Muualla maailmalla päätökset perustuivat testeihin, jotka mahdollistivat muunlaisetkin ratkaisut. Vaikka betoni ei pala, niin lämmössä kidevesi poistuu ja se hajoaa. Samoin teräs antaa periksi, kun lämpötila nousee yli 700 asteen. Kipsilevy hajoaa atomeiksi, kun paperi palaa ympäriltä. Puu puolestaan hiiltyy ja hiili alkaa eristää sisällä olevan puun tulen ulottumattomiin. Puru lämpöeristeenä salli melko suuretkin määrät kosteutta ja kuivui, kun olosuhteet muuttuivat. Mineraalivillat puolestaan eivät kuivu, vaan varastoivat kosteutta, joka ajan myötä alkaa vaurioittaa rakenteita ja synnyttää hometta.

Mitä sitten tulee mineraalipohjaisten villojen paloturvallisuuteen, niin 1980-luvulla koko Ahlströmin lasivillaeristevarasto paloi Karhulassa maan tasalle. Syyksi paljastui lämpöeristeessä käytetty sideaine, joka oli fenolihartsi. Tästä käytännön palotestistä huolimatta paloluokitusta ei ole koskaan muutettu. Tästä päästäänkin politiikkaan. Valmistajat ajoivat tuotteidensa luokituksia läpi lähinnä ulkomaisten testien perusteella ja painostamalla poliitikkoja. Kuten tiedetään, hyvin yleisiä lehmänkauppoja ei tuolloin kutsuttu lahjonnaksi, kuten nykyisin.

Toinen vielä poliittisempi syy löytyy ehkä sieltä, että suurin osa ilmitulleista homevaurioista on ilmennyt julkisissa rakennuksissa. Tämä herättää monenlaisia ajatuksia ja epäilyksiä. Kerronpa esimerkin. Toimin 1970-luvun alussa erään kaupungin omistaman vuokratalon hallituksen puheenjohtajana. Kun talo valmistui, rakennusliikkeeltä tuli 300 000 markan lisälasku perustustöistä. Ennen rakennuslupia tonteilla oli kuitenkin tehty maaperätutkimukset, joista selvisi, että maaperä on kalliota ja sitä joudutaan louhimaan. Kieltäydyin hyväksymästä laskua, jolloin minulle todettiin, että ”turpa tukkoon poika, asioista on sovittu”. Niinpä – urakoitsija oli maksanut saman summan vaaliavustuksena eräälle puolueelle.

Ongelmat eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Vuositarkastuksen yhteydessä huomasin, että kylmäkellarien kosteuseristykset oli tehty väärinpäin. Huomautin tästä, jolloin kaupungin edustaja otti puukon ja sanoi, että ei pidä paikkaansa. Hän työnsi puukon lautojen välistä sisään ja sai välittömästi vesisuihkun päälleen. Minä vaadin, että rakenne on purettava ja tehtävä uudelleen. Päätös oli se, että kosteussulkuun paineltiin reikiä. Ongelmahan tällä ei ratkennut, mutta minulle riitti. Ilmoitin läsnäolijoille eroavani tehtävästäni välittömästi.

Esimerkin perusteella voisi päätellä, että erilaisten poliittisten lehmänkauppojen ja ”vaaliavustusten” johdosta, julkisten rakennusten työnaikainen valvonta hoitui sormien läpi katsomalla. Tämä oli helppoa siksi, että vaurioiden julkitulo on kestänyt aina näihin päiviin asti. Ainoa mahdollisuus nyt on, vain arvioida kumpi on parempi vaihtoehto – purkaminen vai korjaaminen.  Nykyiset sukupolvet maksavat paitsi edellisten sukupolvien eläkkeet myös heidän kuprunsa.

No Comments »

E-lasku

Kampanja e-laskun suosion nostamiseksi on alkanut kiivaana. Sitä mainostetaan kätevänä ja luontoystävällisenä maksutapana. Kuka tästä laskutustavasta todellisuudessa hyötyy? Hyötyjiä ovat ainakin laskujen lähettäjät ja ilmeisesti myös pankit, koska ne ovat niin kovasti asian puolesta. Hyödyt ovat varmasti rahallisia säästöjä eli säästetään postitukseen liittyvät maksut ja palkkakustannukset. Hyötyvätkö myös kuluttajat? Kuluttaja ei varsinaisesti hyödy asiasta mitään, koska suurimmassa osassa tapauksia lasku on kuitenkin tulostettava paperille.

On monenlaisia laskuja, jotka on säästettävä esimerkiksi verottajalle jopa kuusi vuotta. Monia muitakin laskuja on turvallista säästää mahdollisia myöhempiä käyttötarpeita varten. Monissa tapauksia laskuja on tarkastettava vaikkapa määrällisesti ja silloin läppäri kainalossa kulkeminen on hankalampaa kuin paperi kädessä liikkuminen.  

Pankit vähättelevät myös tietoturvaa, eikä riski piilekään e-laskutuksen osalta niinkään kirjautumisessa. Todellisempi riski piilee siinä, että maksettavaksi lähetetään asiattomia laskuja. Kun taloon tulee paperilasku, jossa laskutetaan vaikkapa puhelinluettelon rivimaksua, on e-laskua vaikeampi todeta väärennökseksi. Useat tällaiset laskut tulevat ulkomailta, jolloin se usein selviää paperilaskusta. Järjestäytynyt rikollisuus keksii keinoja hyvinkin nopeasti, koska niiden ei tarvitse toimia pitkäjänteisesti. Ne toimivat ”hit and run”-periaatteella. Rahat siirretään suomalaiselta pankkitililtä välittömästi tavoittamattomiin.

E-laskutus vaatii vielä paljon työtä ja selkeitä hyötyjä myös kuluttajille ennen, kuin minä taivun uuteen järjestelmään.

No Comments »

Pakollinen sairausloma

Oli varmaan kevään kaunein päivä, kun hiihtelin perinteistä Alasen jäällä. Aurinko oli ratketa liitoksistaan nähdessään järven hohtavan kannen pilvettömän taivaan läpi. Tuulen virekään ei kiusannut jäällä hiihtäjää. Tunsin hiihtäessäni suurta mielihyvää lukuisten huonojen hiihtokelien jälkeen.

Olin lähes puolivälissä järven ympäri kääntyessäni kohti Takkulan rantaa. Näin kaukaa edelläni hiihtelevän kaksi naishenkilöä. He hiihtivät rinnakkaisia latuja hiljakseen ja juttelivat keskenään. En viitsinyt lähteä umpihankeen ohittamaan heitä, koska Takkulan ranta oli jo lähellä ja latu kääntyi siitä takaisin kohti Långin rantaa eli kuntaväen majaa. Peesailin siis heidän takanaan ja kuuntelin toisella korvalla hiihtäjien jutustelua.

Yhtäkkiä havahduin kuuntelemaan tarkemmin. Toinen naisista esitti kysymyksen, joka herätti mielenkiintoni:

          Onko sinulla vielä pakollista sairaslomaa pitämättä?

          On minulla vielä viikko.

          Aiotko mennä jonnekin?

          Lähden Lappiin jatkamaan talvea.

Tämän jälkeen jutustelu jatkui mielenkiinnottomana, mutta minun yrittäjän vereni se sai kiehumaan. Vai että pakollisia sairauslomia!  Vereen syöksyvä adrenaliini nosti niskakarvani pystyyn ja pelkäsin, että jäähän sulaa aukko alleni. Tällaisena aikana, jolloin ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan, joillakin on vielä pakollisia sairauslomia. Muistan kyllä käyneeni asiasta keskustelun 60-luvulla erään Telan päällikön kanssa. Kysyessäni häneltä lomista hän sanoi, että virkamiehillä on 5 viikkoa lakisääteistä ja lisäksi 2 viikkoa ”pakollista” sairaslomaa. Yksityisellä puolella mentiin tuolloin 4 viikolla.

Keskustelu toi mieleeni myös omakohtaisia kokemuksia. Sairastuin pahaan vatsatautiin joskus 80-luvulla. Vaimoni varasi ajan terveyskeskukseen, mutta kun saavuin parin viikon päästä lääkärin vastaanotolle, oli tauti jo ohi. Vastaanotolla totesin, että olen jo terve, mutta tulin, kun oli aika varattu. Tähän ystävällinen lääkäri totesi, että laitetaan nyt kuitenkin viikko sairauslomaa. Vaikutus minuun oli sama kuin yllä kerrotun keskustelun jälkeen. Lääkärille totesin, että vai täältä ne meidän duunarit käyvät lomaa hakemassa. Minä en valitettavasti voi lomaa käyttää, kun olen yrittäjä.

Vuosia myöhemmin joudun uudelleen käynnille terveyskeskukseen. Lääkärit olivat vaihtuneet, mutta olihan siellä potilaskortti. Tällä kertaa lääkäri katsoi kortin takapuolta ja sanoi:

          Jaha, täällä näyttääkin lukevan: Yrittäjä – ei sairauslomaa!

No Comments »

Lahden tonttipolitiikasta

Kun ajaa lännestä parin liikenneympyrän läpi kohti Kariston uutta asuntoaluetta, kohtaa järkyttävän näyn. Näky panee epäilemään, että on keksitty jokin uusi ase, joka hävittää kaiken puuston ja jättää talot paikoilleen. Ase näyttää myös kiihdyttävän risukon kasvua rakentamattomilla tonteilla. Todellista näkymää on vaikea ymmärtää Kariston kotisuilla olevasta esittelystä:

Karistoon rakentuva uusi moderni kylä myötäilee maiseman ääriviivoja. Rakennukset sijoittuvat komeille rinteille, vehreään laaksoon ja kauniiseen rantaan. Kauneimmat luonnonalueet jätetään asukkaiden käyttöön ja ne punotaan yhteen poluilla ja kujilla laajaksi viherverkostoksi. Viheralueet sisältävät Kariston maiseman historiasta johtuen monipuolisia luonnonalueita. Karistossa on runsaasti lehtoja, pieniä soita, lähteitä, kallioketoja ja erilaisia metsiä, myös kulttuuriympäristöjä. Näilläerityyppisillä alueilla tavataan useita kasvi- ja lintulajeja.

Kuvaus ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Alueen tonteilta on puusto hävitetty rakentamisen tieltä aivan viimeistä puuta myöden. Ainoastaan risukot ja suuret kivet talojen lomissa kuvastavat karua maisemaa, jota kadut halkovat. Tonttien hintojen perusteella voisi olettaa, että hintoihin sisältyy myös olemassa oleva puusto luonnontilaisena. Tällaisessa maiseman tuhoamisessa ei voi olla kyse pelkästään kaupungin pohjattoman rahakirstun täytteestä, vaan kyse on varmaan jälleen siitä, että kaupungin hallinnossa toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee.

Karisto ei suinkaan ole ainoa alue, jossa puut on kokonaan poistettu ennen rakentamisen aloittamista. Tällainen toiminta näyttää kuuluvan lahtelaiseen kulttuuriin ja sitä on jatkunut kymmeniä vuosia. Kun omakotitalosta haaveileva ihminen ostaa tällaiselta alueelta tontin, niin hänelle pitäisi antaa mahdollisuus itse päättää, mitkä puut hän haluaa kaataa ja mitkä säilyttää. Pitää muistaa, että uusien puiden kasvaminen maisemaa muuttaviksi kestää vuosikymmeniä. Etenkin nyt, kun luonnon monimuotoisuus kuuluu perusarvoihin, olisi tärkeää säilyttää luonto mahdollisimman luonnonmukaisena. Aukkohakkuut eivät tätä tavoitetta palvele.

Tällaisena aikana, jota nyt elämme, puunpoistointo kostautuu. Tontit menevät huonosti kaupaksi ja myös talojen myynti alueelta saattaa olla vaikeaa. Tällaisten alueiden omistajien tulisi vaatia kaupunkia istuttamaan puut alueella. Nykyisen lainsäädännön mukaan puiden kaato asemakaavoitetuilla alueillakin vaatii luvan ja saattaa aiheuttaa istutusvelvoitteen. Ei ole epäilystäkään, että Kariston kokoisen alueen paljaaksi hakkaaminen on synnyttänyt hakkaajalle istutusvelvoitteen. Yhteys vain ympäristöviranomaisiin ja asiaa tutkimaan.

No Comments »

Uusia uhkia

Liiketaloudessa ravintoketju tunnetaan paremmin arvoketjuna. Se kuvaa tuotteen arvon kasvua raaka-aineen lähteiltä aina kuluttajalle saakka. Tähän liittyy myös käsite arvoketju-johtaminen.  Arvoketjujohtamisen avulla pyritään aluksi optimoimaan tuotteen valmistus ja sen jälkeen valvomaan ketjun toimintaa. Optimoitaessa selvitetään oma ydinosaaminen ja sen jälkeen ulkoistamaan muut toiminnat niille, jotka suoriutuvat niistä tehokkaimmin.

Tästä johtuen edellisestä lamasta lähtien monet suomalaiset yritykset, Nokia etunenässä, ovat ulkoistaneet suuren osan aikaisemmin itse tekemistään töistä. EU:n myötä työnjaosta on tullut varsin kansainvälistä ja niin raaka-aineita kuin komponentteja tulee eri puolilta Eurooppaa ja jopa maailmaa. Suuret yhtiöt ovat varmistaneet oman selustansa ottamalla strategisiksi partnereiksi useamman samoja tuotteita toimittavan yrityksen. Kaikille tämä ei ole ollut mahdollista ja toimitusten siirtäminen toiselle toimittajalle ei kuitenkaan aina tapahdu hetkessä.

Nyt lama on alkanut koetella myös tätä järjestelmää. Arvoketjun alkupäässä olevat yritykset ovat alkaneet mennä konkurssiin eri puolilla Eurooppaa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta yritysten toimintaan Suomessakaan. Tämä merkitsee sitä, että toimitukset alkavat tökkiä ja se ei voi olla vaikuttamatta arvoketjun loppupäässä toimivien yritysten kassavirtoihin. Tämä saattaa tulla melkoisena yllätyksenä yrityksille, jotka ovat ulkoistaneet innokkaasti tuotantojaan. Strategisten partnerien ajautuminen konkurssiin saattaa aiheuttaa vakavaraisenkin yrityksen erittäin tukalaan tilanteeseen arvoketjun eri osissa.

Globalisaatio on pakottanut yritykset etsimään yhä suurempaa dynamiikkaa. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että yritykset ovat lisänneet riippuvuuttaan myös yli rajojen. Omassa Koto-suomessa kaikki alan ihmiset tuntevat toisensa ja hälytykset toimivat puskaradion kautta nopeasti. Rajojen ulkopuolella sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa saada ennakkotietoja mahdollisista riskeistä. Olivatpa suomalaiset yritykset myyjinä tai ostajina arvoketjussa, kassavirran hallinta muodostuu erittäin vaikeaksi. Jos kassavirran hallinta karkaa käsistä, oma konkurssikin alkaa olla lähellä.


No Comments »

WP Login