Valtio pelaa kaksilla korteilla

Kun Fortum vietiin pörssiin, valtion ilmeisenä tarkoituksena oli saada kaupoista käteistä rahaa. Toinen aivan ilmeinen tarkoitus oli saada vielä enemmän rahaa pitkälle tulevaisuuteen sekä osinkoina että pörssikurssien arvonnousun muodossa. Vanha sanonta on, että jotkut eivät osaa oppia kuin omista virheistään. Britanniassa yksityistäminen aloitettiin jo 1970 – 80 lukujen taitteessa. Silloin yksityistettiin mm. British Gas. Brittiläisten kokemuksista olisi hyvin voinut ottaa oppia.

Perusvirhe Fortumin pörssiin viemisessä oli se, että maan hallinto eli IT-huumassa ja ilmeisesti ajatteli, että energia ei tule tulevaisuudessa olemaan kansantalouden kannalta enää kriittinen kilpailukyky tekijä. Tuohon asti Suomessa oli ollut itsellään toimiva energiatuotanto, joka oli eräs maailman edullisimpia. Se takasi maassa toimivalle raskaalle teollisuudelle erinomaisen kilpailuedun. Tämä ei kuitenkaan tullut ilmeisestikään hallituksen mieleen, koska muutoin päätöstä voi kutsua tunarien puuhasteluksi.

Nykyinen mekkala on siis seurausta näistä päätöksistä, joissa asiakkaita ei ajateltu missään vaiheessa. Kritiikkiä ansaitsee myös se, että oligopolisessa markkina-asemassa hintajohtajana toimivalle yritykselle luodaan nykyisenlainen palkkiojärjestelmä. Ei kukaan osaa kuvitellakaan, että Alkossa olisi vastaavanlaisia tuloksia tuottava kannustinjärjestelmä. Tällöinhän Alkossa pitäisi viinan lisäksi myydä varaosina maksoja, jotta kulutus saataisiin kasvuun.

Tällaisessa tilanteessa jokainen johtaja toimii päätavoitteiden mukaisesti eli hankkii pääomistajalle mahdollisimman paljon tuloja veroina ja osinkoina sekä nostaa yrityksen markkina-arvoa. Öljyn hinnan nousu toi asiaan vielä lisäbonusta nostamalla energian hintaa maailman laajuisesti. Onneksi pohjoismainen sähköpörssi nosti sähkön hintaa myös muualla. Mutta näissä kilpailijamaissahan voitiin vielä devalvoida.

Tähän asti kaikki on siis hyvin. Pörssiarvon nousu pitkällä tähtäimellä riippuu kuitenkin suuresti yrityksessä tehdyistä strategisista päätöksistä. Miljardisijoitukset Siperiaan muodostavat erään riskin. Jos talouden heikentyessä myös Venäjällä, Putin päättää tehdä jukosit, niin suomalaiset tuskin pystyvät erottamaan häntä. Tämä tarina on siis osoitus siitä, että pienessä markkinataloudessa hallitukset eivät pysty noukkimaan rusinoita pullasta. 

Comments are closed.


WP Login