Helpotusta pienille yrityksille

Euroopan komissio on valmistellut direktiiviesityksen, jolla on tarkoitus poistaa EU:n pienimmiltä yrityksiltä kokonaan taloudellinen raportointivelvollisuus. Tämä ei tietenkään koske verotusta. Pieniksi yrityksiksi katsotaan yritykset, jotka täyttävät kaksi seuraavista kolmesta kriteeristä: (1) Taseen loppusumma on alle 500 000 euroa, (2) Liikevaihto ei ylitä 1 000 000 euroa ja (3) keskimääräinen työntekijöiden määrä ei ylitä tilivuoden aikana yli 10 henkilöä.

Suomen osalta asian tekee mielenkiintoiseksi se, mitkä taloudelliset raportit luetaan kuuluvaksi poistettavien listalle. EU:n tekemien tutkimusten mukaan säästö yrityksille olisi 1200 euroa vuodessa. 1990-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan yritykset käyttivät näiden raporttien tekoon yli 50 000 markkaa, joka tämän päivän arvoihin muutettuna lienee kymmenkertainen summa EU:n laskemaan säästöön. Tämä jo antaa kuvan siitä, kuinka paljon suomalainen rasite poikkeaa keskimääräisestä eurooppalaisesta raportointivelvoitteesta.

Yleinen käsitys on, että taloudellisista raporteista puhuttaessa, tarkoitetaan vain tilinpäätökseen liittyviä raportteja. Kaikesta EU-lainsäädännöstä huolimatta pieniltäkin yrityksiltä on vaadittu tilinpäätöstietojen toimittamista Patenti- ja rekisterihallitukselle. Paitsi, että ne ovat yrityksille taloudellinen rasite, tiedot riisuvat yritykset koko lailla alasti kilpailijoidensa eteen verrattuna suurten yritysten tilinpäätöksiin. Tällainen vaatimus on siis ollut jyrkässä ristiriidassa pk-yritysten tietosuojan kanssa. Suomen yrittäjien olisikin syytä vaatia Lex pk-yritystä Lex Nokian tapaan.

Suomessa yrityksiltä vaaditaan tilinpäätösraporttien lisäksi lukuisia palkkoihin liittyviä raportteja vakuutusyhtiöille, ay-liikkeelle jne. Myös verottaja vaatii alv- yms. raportteja. Kaiken kaikkiaan Suomessa on yli 20 erilaista pakollista palkkasidonnaista maksua (veroa), jotka edellyttävät ilmaista raportointia. Jos direktiivi tulee aikoinaan koskemaan myös näitä, joudutaan hyvin erikoiseen tilanteeseen. Koska komissio perustelee asiaa säästöillä ja toisaalta on ilmeisen mahdotonta karsia maksuviidakkoa, niin vaihtoehdoksi nousevat yrityksille raportointityöstä maksettavat palkkiot.

Julkisen hallinnon aiheuttamat kustannukset aiheutuvat myös suuresti niiden ympärille rakentuneesta moninaisesta byrokratiasta. Jos otetaan esimerkiksi runsaasti vientiä harjoittava yritys, niin alv on erityisen hyvä esimerkki. Vientiä harjoittavilla yrityksillä maksetut alv:t ylittävät palautettavat verot. Näissä tapauksissa vientiyritys joutuu hakemaan palautusta erikseen ja palautuksen saaminen kestää useita kuukausia. Tämä rasittaa yrityksen kassavirtaa ja vaikeuttaa vientiä. Virossa asia on ratkaistu siten, että tällaiset yritykset voivat vähentää palautettavat verot maksuun tulevista muista veroista. Koska yritykset eivät maksa Virossa yritysveroa, yleisin tapa on vähentää ne yrityksen työntekijöiltä keräämistä palkkaveroista ja sotu-maksuista.

Aiheuttaako uusi direktiivi suurempiakin muutoksia byrokratiaan Suomessa jää nähtäväksi? Tätä voisi hyvin perustellusti toivoa.

Comments are closed.


WP Login