Elvytystä vai informaatiosotaa?

Suomi on monien muiden maiden mukana julkistanut oman miljardipakettinsa, jota kutsutaan korskeasti elvytyspaketiksi. Jos katsotaan tarkemmin näiden miljardien taakse, niin voidaan huomatta olevan riippuvaisia muista kuin kunnista ja hallituksesta. Tällaisessa tilanteessa varmaa elvytystä on vain yhteiskunnan omat suorat investoinnit yhteiskunnan rakenteisiin.

Tarkasteltaessa lähemmin esimerkiksi vientitukia, ne realisoituvat vain, jos maan teollisuuden tuotteilla on vientikysyntää. Oman kokemukseni mukaan vientitakuiden hakuprosessi on niin hidas ja yksityiskohtaisesti asiakkaiden luottotiedoista riippuva, että kaupat ovat jo menneet muiden maiden kilpailijoille ennen, kuin päätökset syntyvät.

Pankkien pääomatukien vaikutus puolestaan riippuu siitä, meneekö tuki realisoituvien luottotappioiden hoitoon, vai tarpeessa olevien yritysten rahoitukseen. Tämä tuki siis riippuu kolmesta tekijästä pankeista, yrityksistä ja kysynnästä.

Finnveralle annetut takuu- ja lainavaltuudet ovat ehkä suorin keino vaikuttaa yritysten pahenevaan tilanteeseen. Tämäkin riippuu siitä, kuinka nopeasti Finnveran organisaatio pystyy reagoimaan nopeasti kasvavaan kysyntään. Rahoitusyhtiön normaalikin hakuprosessi on melko hidas, joten on syytä epäillä sen kykyä toimia, kun kysyntä lisääntyy moninkertaiseksi.

Tuotekehityksestä puhuminen puolestaan on tietämättömyydestä syntynyttä. Tie tuotekehityksestä markkinoitavaan tuotteeseen kestää niin kauna, että seuraavakin lama jo ehtii tulla. Tuotekehityksen on oltava jatkuvaa toimintaa, mutta tuotteet ovat valmiita markkinoille riippumatta laman aikataulusta.

Kaiken kaikkiaan laman torjunta pitäisi aloittaa hyvissä ajoin ennen laman alkua. Silloin kun lama on jo päällä, ollaan pahasti myöhässä.

Comments are closed.


WP Login