Lamailmiöitä

Kun öljykriisi iski maailmantalouteen 1973, se tuli paljon enemmän kirkkaalta taivaalta kuin nykyinen lama. Tilausten peruutukset alkoivat silloin välittömästi Opecin kokouksen jälkeisenä päivänä. Tässä lamassa on sikäli samoja piirteitä, että vielä vuosi sitten yritykset ostivat monia raaka-aineita mihin hintaan sattuivat saamaan. Nyt niillä on varastot täynnä kallista tavaraa laskevan hinnan markkinoilla.
Tämä prosessi on täsmälleen samanlainen kuin öljykriisin alkaessa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että varastoja ajetaan nyt alas vaikka tappiolla ja ne ajetaan tasolle, joka on alhaisempi kuin toiminta-aste edellyttäisi. Vasta sen jälkeen aletaan hiljalleen suorittaa hankintoja hyvin varovaisesti eli kädestä suuhun tarvetta varten. Riippuen toimialasta tämä vaihe saattaa kestää puolesta vuodesta vuoteen. Lama alkaa hellittää ja hankinnat nousta vasta sitten, kun a) hintataso on palautunut tasolle, jonka markkinat hyväksyvät ja b) markkinoiden kysyntä alkaa vaikeuttaa kädestä suuhun toimintaa.
1990-luvun laman perusteet olivat toiset ja ne korjattiin lopulta hyväksymällä se tosiasia, että Suomen kilpailukyky ei ollut oikeassa suhteessa markan ulkoiseen arvoon. Nyt monet siirtymätaloudet ovat samassa tilanteessa, jossa Suomessa oltiin markan joutuessa kellumaan markkinoiden armoille. Esimerkiksi Baltian maiden kulutus on rahoitettu ulkomaisella velalla ja myös asuntoluotot on sidottu pääasiassa Euroon. Tämä tekee devalvoinnin erittäin vaikeaksi uusissa talouksissa. Jos devalvoidaan ja kuluttajien velkataakka kasvaa tulotasoon nähden kohtuuttomaksi, syntyy sekasortoa ja hallitukset kaatuvat.
Jos taas onnistuttaisiin jotenkin siirtymään Euroon, niin vaihtotaseen alijäämän paikkaaminen velkarahalla muodostuu mahdottomaksi. Tämä merkitsee sitä, että jatkuva valuutan ulosvirtaus merkitsee sitä, että maksuvälineet loppuvat ja joudutaan siirtymään sisäisessä kaupassa neuvostoaikaiseen vaihdantatalouteen. Tämä puolestaan asettaisi EUn mahdottoman tilanteen eteen, koska taloudelliset erot muodostuisivat sellaisiksi, että Eun hajoaminen alkaisi olla lähellä.
Eun uusien jäsenten olisi tullut saattaa taloutensa sellaiseen tilaan, jossa ne olisivat voineet liittyä euroon jo vuosia sitten. Toisaalta Eun olisi pitänyt olla jämäkämpi toimenpiteissään näiden maiden osalta. Yksi Eesti ei tässä tilanteessa merkitse paljoakaan, mutta jos kaikki Eun itäiset uudet jäsenet joutuvat vasaran ja alasimen väliin, niin se alkaa jo natisuttaa koko EU:a ja sen olemassaoloa.

Comments are closed.


WP Login