Archive for tammikuu, 2009

Kiistaa kaasusta

Ukrainan ja Venäjän välistä kaasukiistaa ihmetellään ympäri Eurooppaa. Nyt jopa Barroso ihmettelee slaavilaista sopimuskäytäntöä. Asiantuntijana en sitä ihmettele, koska liki 20 vuoden kokemuksen perusteella 99 % venäläisten yritysten kanssa tekemistäni sopimuksista ei ole pitänyt. Slaavilainen sopimuskäytäntö on sellainen, että sopimus on käytännössä vain vakava aie tehdä asioita, jotka sopimuksessa on mainittu. Toisaalta se on ostajaa sitova. Myyjää se sitoo vain, jos myyjälle sopii, eikä parempia tarjouksia ilmesty.

Tämä myös merkitsee sitä, että eurooppalaisten yritysten kokemukset venäläisistä liikekumppaneista ovat sellaisia, että venäläisten yritysten on hyvin vaikea päästä Euroopan markkinoille nyt, kun Venäjän oma talous on jyrkässä alamäessä. Ostajien luottamus on hyvin vaikea saavuttaa ja se saavutetaan vain teoilla. Puheet, lupaukset ja sopimukset eivät merkitse mitään. Käytännössä todennäköisesti palataan 1990-luvun saksalaiseen käytäntöön, jossa kaupat tehtiin vasta, kun tavara oli ostajan pihassa ja sen laatu ja määrä voitiin tarkastaa.

Mitä tähän kaasusopimukseen tulee, niin myös se osoittaa, etteivät suuretkaan eurooppalaiset yritykset ole täysin selvillä slaavilaisesta sopimustekniikasta. Slaavilaista kulttuuria on myös se, että he nauttivat suunnattomasti sahatessaan omaa oksaansa poikki. Seurauksista murehditaan vasta jälkeenpäin. EU:n ja eurooppalaisten yritysten olisikin tehtävä sopimus kaasun toimituksista Gazpromin kanssa vain Ukrainan rajalle saakka ja Ukrainan kanssa erillinen sopimus kaasun siirrosta EU:n alueelle. Tällainen Franko Graniza sopimus on selkeä, eikä siinä jää tilaa eipäs-juupas sanailulle.

No Comments »

Lamailmiöitä

Kun öljykriisi iski maailmantalouteen 1973, se tuli paljon enemmän kirkkaalta taivaalta kuin nykyinen lama. Tilausten peruutukset alkoivat silloin välittömästi Opecin kokouksen jälkeisenä päivänä. Tässä lamassa on sikäli samoja piirteitä, että vielä vuosi sitten yritykset ostivat monia raaka-aineita mihin hintaan sattuivat saamaan. Nyt niillä on varastot täynnä kallista tavaraa laskevan hinnan markkinoilla.
Tämä prosessi on täsmälleen samanlainen kuin öljykriisin alkaessa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että varastoja ajetaan nyt alas vaikka tappiolla ja ne ajetaan tasolle, joka on alhaisempi kuin toiminta-aste edellyttäisi. Vasta sen jälkeen aletaan hiljalleen suorittaa hankintoja hyvin varovaisesti eli kädestä suuhun tarvetta varten. Riippuen toimialasta tämä vaihe saattaa kestää puolesta vuodesta vuoteen. Lama alkaa hellittää ja hankinnat nousta vasta sitten, kun a) hintataso on palautunut tasolle, jonka markkinat hyväksyvät ja b) markkinoiden kysyntä alkaa vaikeuttaa kädestä suuhun toimintaa.
1990-luvun laman perusteet olivat toiset ja ne korjattiin lopulta hyväksymällä se tosiasia, että Suomen kilpailukyky ei ollut oikeassa suhteessa markan ulkoiseen arvoon. Nyt monet siirtymätaloudet ovat samassa tilanteessa, jossa Suomessa oltiin markan joutuessa kellumaan markkinoiden armoille. Esimerkiksi Baltian maiden kulutus on rahoitettu ulkomaisella velalla ja myös asuntoluotot on sidottu pääasiassa Euroon. Tämä tekee devalvoinnin erittäin vaikeaksi uusissa talouksissa. Jos devalvoidaan ja kuluttajien velkataakka kasvaa tulotasoon nähden kohtuuttomaksi, syntyy sekasortoa ja hallitukset kaatuvat.
Jos taas onnistuttaisiin jotenkin siirtymään Euroon, niin vaihtotaseen alijäämän paikkaaminen velkarahalla muodostuu mahdottomaksi. Tämä merkitsee sitä, että jatkuva valuutan ulosvirtaus merkitsee sitä, että maksuvälineet loppuvat ja joudutaan siirtymään sisäisessä kaupassa neuvostoaikaiseen vaihdantatalouteen. Tämä puolestaan asettaisi EUn mahdottoman tilanteen eteen, koska taloudelliset erot muodostuisivat sellaisiksi, että Eun hajoaminen alkaisi olla lähellä.
Eun uusien jäsenten olisi tullut saattaa taloutensa sellaiseen tilaan, jossa ne olisivat voineet liittyä euroon jo vuosia sitten. Toisaalta Eun olisi pitänyt olla jämäkämpi toimenpiteissään näiden maiden osalta. Yksi Eesti ei tässä tilanteessa merkitse paljoakaan, mutta jos kaikki Eun itäiset uudet jäsenet joutuvat vasaran ja alasimen väliin, niin se alkaa jo natisuttaa koko EU:a ja sen olemassaoloa.

No Comments »

Small Business Act for Europe – uutta potkua pienille yrityksille

Suomen lähes ainoa saavutus yrittäjyyden aseman parantamiseksi Suomessa, joka EU:n kuvioissa on mainittu, on TE-keskusjärjestelmän luominen. Suomi toi sitä ylpeänä esiin ennen, kuin siitä oli saatu minkäänlaisia kokemuksia. Se tulisi olemaan ainoa yhden luukun järjestelmä Euroopassa. Käytäntö kuitenkin oli hyviä aikeita karumpi ja kantava periaate jäi toteutumatta. Keskuksista tuli ministeriöiden paikallisen valtakamppailun näyttämö.

Monissa muissa maissa asiat eivät ole sen paremmin, vaan maailmantalouden haasteista huolimatta hallitukset yrittävät pitää vaikutusvaltaansa yllä ajattelemalla kuten ennen globalismin ylivaltaa. Lamat ovat kuitenkin yleensä olosuhteita, joissa taloudellinen evoluutio eli Bionomia alkaa jyrätä kuppikuntaisuutta. 1990-luvun lama loppui Suomessa liian varhain, koska julkisen sektorin rakenteita ei ollut vielä pakko remontoida.

Suomalaisilta yrittäjiltä kaikessa hiljaisuudessa on valmisteltu uutta lainsäädäntöä (Euroopan pienyrityslaki), joka pakottaa kansallisvaltiot parantamaan pienten yritysten toimintamahdollisuuksia. Lain lanseeraus tapahtuu Euroopan Pk-yritysviikolla toukokuussa 2009. En ole Suomessa nähnyt asiasta virallisesti mitään, joten täällä sitä ei kait sitten järjestetä. Myöskään Eurooppatiedotus ei ole asiaan liittyen julkaissut mitään suomenkielellä.

Yhteistä eurooppalaista lainsäädäntöä helpottamaan Pk-yritysten toimintaa

Tämän lainsäädännön erona on se, että hallinnolliset päätökset on alistettava Pk-testille ennen niiden käyttöönottoa valtakunnallisella tasolla. Tähänastinen vastaava toiminta on ovelasti kierretty TEM:n virkamiesten toimesta, joten toivoa sopii, että yrittäjäjärjestö ei salli tällaista toimintaa jatkossa. Uudella lainsäädännöllä EU pyrkii seuraavaan:

· Hallituksen päätöksenteossa on huomioitava, etteivät ne aiheuta tarpeettomia kustannuksia yrityksille,

· Uuden lainsäädännön on suojeltava mikro- ja pienyrityksiä lainsäädännön negatiivisilta vaikutuksilta,

· Lakien voimaantulolle on asetettava yhteinen ja riittävän pitkä voimaantuloaika, jotta yritykset pystyvät varautumaan lakisääteisiin velvoitteisiinsa. Tämä edellyttää hallitusten päätöksiltä ennustettavuutta ja luotettavuutta,

· Pk-yritysten ei tarvitse raportoida hallinnolle kuin ainoastaan kerran vuodessa. Suomella on tässä erityinen ongelma, koska suomalaiset yritykset joutuvat raportoimaan useille muillekin tahoille kuin vain valtion hallinnolle,

· Yritysten perustaminen tulee järjestää siten, että se voi tapahtua yhdessä pisteessä (one-stop-shop),

· Lainsäädäntö tulee myös helpottamaan pääsyä yhteismarkkinoille ohjaamalla resursseja rahoitukseen ja tuotekehitykseen. Rahoitus tulee todennäköisesti EIB:ltä, jonka varoja Suomessa hallinnoi Finnvera,

· Societas Privata Europea” tekee mahdolliseksi sen, että kaikki eurooppalaiset yritykset toimivat saman yhtiölainsäädännön mukaan. Tämä helpottaa yritysten toimintaa koko EU:n alueella,

· European Investment Bank EIB laajentaa tuotevalikoimaansa tuomalla markkinoille uuden Pk-yrityksille tarkoitetun mezzanine rahoituksen. Tämä on eräänlainen ”väliinputoajan” rahoitusväline. Lisäksi markkinoille tuodaanmikroluottoja ja cross-border venture-luottoja (rajat ylittävää riskirahoitusta).

· Uusi General Block Exemption Regulation antaa hallituksille mahdollisuuden antaa tukea Pk-yrityksille ilman, että siitä tulee ilmoittaa Komissiolle. Pienten yritysten tukemista ei siis katsota enää kilpailua vääristäväksi tekijäksi,

· Late Payment Directive puolestaan merkitsee sitä, että yritykset saavat maksun laskuistaan 30 päivän kuluessa. Tämä ainakin suhteessa hallintoviranomaisiin nähden. Tätä pidemmät maksuajat ovat lainvastaisia. Paljon kuitenkin riippuu siitä, miten erääntyneiden maksujen perintä hoidetaan käytännössä. Tämä koskee erityisesti rajat ylittävien maksujen perintää,

· Erasmus for young entrepreneurs mahdollistaa nuorten yrittäjien mahdollisuuden tutustua ja mahdollisesti harjoitella muiden EU-maiden Pk-yrityksissä. Tämä antaa nuorille yrityksille mahdollisuuden luoda Euroopan laajuisia verkostoja ja parantaa yritysten kilpailukykyä globaalilla tasolla,

· ALV:n pysyvä alentaminen työvaltaisille aloille kuten parturikampaamot, ravintolat, suutarit, korjauspalvelut jne., jotka ovat tyypillisiä pienyritysaloja, parantaa työllisyyttä. Suomi on tässäkin poikkeus moniin muihin EU-maihin verrattuna, koska meillä paljon suurempia kuluja ovat muut kustannukset kuten eläkkeet, sairausajan palkat jne.,

· EU on perustanut myös Pk-yrityksiä palvelevia keskuksia Kiinaan ja Intiaan. Ne kilpailevat ilmeisesti Finpron kanssa.

Koska Suomen kustannusrakenne on hyvin paljon muista EU-maista poikkeava, suomalaiset yritykset jäävät vielä näidenkin toimenpiteiden jälkeen epäedulliseen asemaan kilpailussa muiden EU-maiden yritysten kanssa. Suomessa on aikoinaan valittu linja, jossa yrityksille on sälytetty huomattava osa maksuja, jotka muissa maissa kerätään verojen muodossa.

No Comments »

Perimmäisten totuuksien äärellä

Toisin kuin 90-luvun laman aikana kaikki näyttävät olevan nyt kiinnostuneita yritysten toimeentulosta. Pekkarinen jopa asetti Antti Tanskasen tutkimaan tilannetta ja ehdottamaan toimenpiteitä pk-yritysten rahoituksen turvaamiseksi. Niin hyviä kuin ehdotukset ovatkin, ne ovat entisen pankkiirin tekemiä ja niissä katsotaan yrittäjää ylhäältä nenänvartta pitkin. Tämä johtuu siitä, että kokemusta ruohonjuuritasolta ei ole, eikä todennäköisesti tavallista yrittäjää ole myöskään kuultu.

Niin paljon kuin erilaisia tukia halutaankin jakaa Finnveran tai pankkien kautta, niin lainojen myöntäminen tapahtuu aina subjektiivisesti sen myöntäjän lähtökohdista. Lisäksi lainotukseen vaaditaan aina melkoinen paperisota ja aina yleensä vakuuksia. Tässä vaiheessa jo kolmea vuotta nuoremmat yritykset ovat pulassa, koska niiden vakuudet ovat täydessä käytössä. Tärkeämpää siis kuin raha ovat vakuudet lainojen saamiseksi ja näihin pitäisi panostaa nimenomaan Finnveran kautta, koska se on ainoa merkittävä riskirahoittaja Suomessa. Myös eläkerahastojen takaisinlainausrahoista on keskusteltu, mutta jälleen on todettava, että niiden saaminen edellyttää aina pankkitakausta.

Viennin rahoitus Finnveran kautta sopii ainoastaan projekteihin, koska vientiasiakkaiden luottokelpoisuuden selvittäminen kestää niin kauan, että tavallisessa raaka-aine- yms.-kaupassa kaupat on tehty jo kilpailijoiden kanssa ennen, kuin luottokelpoisuus on selvitetty. Pk-yritysten vientitakuut pitäisi järjestää kokonaan toiselta pohjalta esimerkiksi siten, että vientilaskut toimivat vakuuksina esim. 75 % asti. Tällainen järjestely on käytännössä kuitenkin pakko hoitaa pankkien kautta, koska Finnveralla ei ole käytännön kapasiteettia hoitaa tällaisia päivittäisiä rutiineja.

Pankkien tulisi nyt muistaa, että 90-luvun kriisin aikana yritykset uhrattiin ja veronmaksajat pelastivat pankit. Pankkien moraalinen velvollisuus olisi nyt pelastaa likviditeettivaikeuksissa olevia yrityksiä. Markkinatalous ei kuitenkaan toimi näin ja se pankinjohtajan moraalisempi silmä on lasisilmä. Toisin sanoen pankkien pelastaminen ei luonut pankeille minkäänlaisia velvoitteita tulevaisuuden suhteen. Tämä puolestaan johtui siitä, että tukia myönnettäessä viranomaiset eivät valvoneet veronmaksajien ja kansantalouden etuja. Näin ollen en usko, että Tanskasen tai minkään muunkaan tukipaketin avulla tässä vaiheessa pystytään tilannetta pelastamaan.

Kapitalismi kyllä pelastaa itsensä, koska se noudattaa luonnon evoluutiota, jossa vahvin aina voittaa. Tämä kuitenkin merkitsee valtavasti suuria määriä viattomia uhreja. Suomen kaltaisessa holhousvaltiossa tämä puolestaan merkitsee valtion ja kuntien joutumista ennen näkemättömiin vaikeuksiin. Kun tämä tilanne vielä sattuu suurten ikäluokkien eläköitymisen huippuun, riskit tehottomalle hallinnolle voivat osoittautua kohtalokkaiksi.

Syytetyt puolustautuvat sillä, että päälle työntyvä lama tuli yllättäen. Tarkistin omista tiedostoistani asian ja totesin, että itse olen ennustanut tilanteen jo vuonna 2005 väitöskirjassani. Myös kansainvälisessä taloustieteellisessä kirjallisuudessa asiantuntijat ovat ennakoineet laman tuloa jo vuodesta 2000 alkaen. Syy siihen, miksi näitä ei ole Suomessa havaittu, johtuu kulttuuristamme, joka ei ole vielä pystynyt siirtymään suljetusta taloudesta globaalitalouteen.

No Comments »

Perustuslakituomioistuimesta

Halosen ensimmäisen presidenttikauden aikana Ylessä oli ohjelma, jossa presidentille sai esittää kysymyksiä. Tällainen mahdollisuus sattui myös minun kohdalleni. Kysymykseni koski sitä, miksi Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta. Vastauksessaan Halonen vetosi perustuslakivaliokuntaan, kuten hallinnolla on tapana. Hän väitti myös, että ei kaikissa muissakaan EU-maissa ole perustuslakituomioistuinta. Yritin esittää tähän, että EUssa vain kuningaskunnista puuttuu perustuslakituomioistuin, mutta hän löi luurin korvaani. Hetken päästä Ylestä soitettiin ja sanottiin, että vastaukseen käytettävä aika loppui kesken.

Oikeustieteellisen koulutuksen saaneelta presidentiltä tällainen lausunto ja menettely ansaitsevat kritiikkiä, koska hänen on oltava tietoineen siitä, että perustuslakivaliokunnan jäsenet on valittu poliittisesti, eivätkä näin ollen edes voi vannoa tuomarinvalaa, joka tuomioistuimen henkilökunnalta vaaditaan. Toisekseen hänen tulee myös tietää, että perustuslakivaliokunnan tehtävä on valmistella, vaan ei tuomita perustuslain perusteella, kuten varsinaisen perustuslakituomioistuimen tehtäviin kuuluu.

Perustuslakien äitinä on pidetty vuodelta 1215 peräisin olevaa Magna Cartaa. Sen alkuperäinen tarkoitus oli rajoittaa Juhanna Maattoman hallinnon mielivaltaa alamaisiaan kohtaan. Samaan tarkoitukseen perustettiin Suomeen Kustaa III toimesta Hovioikeusjärjestelmä reilut 200 vuotta sitten. Myöhemmin 1.11.1999 nämä muutettiin oikeuslaitoksen uudistamisen yhteydessä hallinto-oikeuksiksi. Hallinto-oikeuksien tehtävänä on siis valvoa hallintoviranomaisten toimintaa. Harvat kuitenkaan tietävät, että hallinto-oikeuksien päätökset sitovat sellaisenaan vain kansalaisia – ei siis viranomaisia. Minulle vakuutettiin Kouvolan hallinto-oikeudesta, että mikäli viranomaiset eivät noudata heidän päätöksiään, heillä ei ole toimivaltaa asian suhteen.

Tärkeä kysymys siis onkin se, miksi hallinnon alalla virkamiesten tekemät rikokset poikkeavat kansalaisten tekemistä rikoksista? Johtuuko tämä siitä, että virkamiehillä on suuremmat perustuslailliset oikeudet kuin hallintoalamaisilla? Tämä voisi myös selittää sen, miksi hallintokoneisto vastustaa perustuslakituomioistuinta. Miksi hallinnon tekemiä rikkomuksia ja rikoksia ei voida käsitellä käräjäoikeuksissa? Miksi Kelan tekemiä virheitä ja rikkeitä ei myöskään voida käsitellä käräjäoikeuksissa vaan Vakuutusoikeudessa? Eräs edesmennyt lakimiesystäväni totesi, että Suomessa valtio on aina hieman enemmän oikeassa kuin yksityinen, iso yritys on aina hieman enemmän oikeassa kuin pieni ja kansalainen on aina vähemmän oikeassa kuin kaikki edelliset!

Perustuslakituomioistuimen puute selittää myös osiltaan sen, miksi kunnat ovat siinä tilassa, missä ne nyt ovat. Yksityiset kansalaiset eivät voi vaatia perustuslaillisia oikeuksiaan, joita kunnat joutuvat tahtomattaan rikkomaan. Tämä johtuu siitä, että kunnilla ei ole mitään mahdollisuutta puolustautua eduskunnan ja hallitusten mielivaltaa vastaan. Tämän epäkohdan perustuslakituomioistuin voisi poistaa ja siksi hallintokoneisto sitä vastustaa viimeiseen virkamieheen! Perustuslakivaliokunnan ainoa tehtävä on valvo, että valtakunnassa on demokraattisen oikeusvaltion edellyttämä lainsäädäntö ja oikeusjärjestelmä. Nykyisin ei valitettavasti näin ole!

No Comments »

WP Login